Camouflage
36 (17+19) - 33 (21+12) - 17 - 9 - 4 =99p
ERJ-II syyskuun tilaisuudessa
6 + 52 + 21 + 15 + 10 =104p
ERJ-I palkittu 25.07.2015
6,25 + 41 + 18 + 25 + 15 = 105,25 p.
| Virallinen nimi | Camouflage | Ikä | 19, täyttänyt 3 vuotta 1.3.2013 |
| Lempinimi | Kamu | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Sukupuoli | Ori | Säkäkorkeus | 167cm |
| VH-tunnus | VH14-031-0032 | Väri | Rautias |
| Syntynyt | 10.2.2013  |
Painotus | Esteratsastus |
| Tuoja | Taciturn | Koulutustaso | Ko HeA, Re 150cm, Me 115cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | YLA1,ERJ-I |
Luonne
Ratsastettaessa Kamu on usein miellyttävän pehmeä. Sillä on kevyet, matkaavoittavat askeleet, ja hyppytekniikka on melko puhdas. Koulukiemuroista Kamu ei oikein välitä, mutta osaavan ratsastajan kanssa sen taidot yltävät aina helppoon A:han asti. Kenttääkin orilla on hieman kokeiltu, mutta se ei ainakaan vielä ole vaikuttanut olevan ihan sen juttu. Kamun erikoisala onkin esteratsastus, jossa se loistaa aina 150cm-luokissa asti. Ori on hyvin mukava ratsastettava, mutta näyttää olevan hyvin vahvasti niitä hevosia, jotka jännittävät ilman ratsastajan tukea. Kun Kamua tukee tarpeeksi esteradalla, on ratsastus useimmiten muilta osin todella helppoa. Tarpeeksi itsevarmuutta ratsastajalta saadessaan ori hyppää todella hyvin ja puhtaasti. Ratsastajan tärkeimmäksi tehtäväksi jääkin yleensä se orin tukeminen ja kannustaminen radan aikana.
Kisatilanteessa Kamu jännittää yleensä vain, jos kisapaikka on sille uusi. Tämä näkyy esimerkiksi huonoissa lähestymisissä ja epäröinnissä. Silloin ratsastajalla on suuri työ saada ori toimimaan kunnolla. Tutussa paikassa Kamu suorittaa radan yleensä tyynen viileästi ja epäröimättä. Silloin ratsastajan kontolle jää yleensä vain lähinnä orin ohjaaminen esteille, Kamu kyllä hoitaa loput. Ratsastajan on kuitenkin syytä tarkkailla oria, jos tämä alkaa epäröimään esteillä. Silloin pienetkin kannustimet, kuten lisäpohkeet ovat todella merkittäviä onnistumisen kannalta. Kisakuljetukset sujuvat Kamun kannalta erinomaisesti. Ori kulkee nätisti koppiin ilman houkuttimiakin, hoitajan on vain itse syytä olla stressaamatta. Kuten aina, Kamun kanssa on itse pysyttävä tyynen rauhallisena, ori kun on kova reagoimaan ihmisen pieniinkin mielen ailahduksiin aloittamalla itse jännittämään. Kun itse vain pitää päänsä kylmänä, on Kamu kaikin puolin hyvin helppo ori.
Suku
|
i. Cameron fwb,168cm,rt,evm |
ii. Chameleon fwb,167cm,rt,evm |
iii. Srebrny trak,173cm,rt,evm |
|
iie. Cha Cha fwb,168cm,rn,evm | ||
|
ie. Wictoria fwb,168cm,m,evm |
iei. Wictory fwb,168cm,mrn,evm | |
|
iee. Gloria fwb,169cm,m,evm | ||
|
e. Natasha fwb,165cm,rn,evm |
ei. Niles H fwb,170cm,rn,evm |
eii. Adolf H fwb,171cm,trn,evm |
|
eie. Nefer Nefer fwb,167cm,trt,evm | ||
|
ee. Nieśmiały trak,164cm,rt,evm |
eei. Ciemny trak,165cm,trn,evm | |
|
eee. Niebo trak,163cm,rt,evm |
Sukuselvitys
i.Cameron on suurikokoinen ja komea ori, joka on osoittanut lahjakkuuttaan esteratsastuksen saralla. Cameron on syntynyt eräällä pikkutilalla Itä-Suomessa, jossa sillä aloitettiin kisaaminen jo nuorella iällä. Ori on hypännyt hyvällä menestyksellä 150cm-luokissa, jossa voittoja se on kerännyt tasan viisitoista kappaletta. Muita sijoituksia sillä on miltei pyöreät sata kappaletta. Cameron on rohkea ja selväpäinen, hyvä periyttäjäori, joka on jättänyt jälkeensä seitsemän toinen toistaan upeampaa varsaa. Ori viettää eläkepäiviään Lapissa revähdytettyään pahasti vasemman takasensa eräissä kisoissa.
ii.Chameleon on komea rautias fwb-ori, jonka rakenteessa on huomattavissa selvästi sen suvussa virtaava trakehnerveri. Kevyt ja sulavalinjainen ori on menestynyt mallikkaasti niin vaikeahkoissa esteluokissa kuin helpoissa koululuokissakin, kisamenestystä sillä on parinkymmenen sijoituksen verran molemmissa. Tarkalleen ottaen Chameleonin rataestetaso on 140cm, ja koulutaso helpon B:n tuntumassa. Tätä nykyä ori asuu Virossa, jossa se kisauransa päätteeksi on siirtynyt eräälle ratsastuskoululle tuntihevoseksi. Kaiken kaikkiaan Chameleon on jättänyt maailmaan neljä jälkeläistä, joista ainoastaan Cameron on jatkanut isänsä jalanjäljissä ja kisannut esteratsastusta hyvällä menestyksellä.
ie.Wictoria on suurikokoinen, musta puoliveritamma, jolla on selvä estetausta molempien vanhempiensa puolelta. Wictoria on syntynyt Itä-Suomessa, eräällä kisahevosia kasvattavalla pikkutilalla. Tamma on kilpaillut hyvin rankasti nuorella iällä, ja onkin jäänyt siitoskäyttöön jo seitsenvuotiaana. Sijoituksia Wictorialle on kertynyt huikeat sata kappaletta, kaikki esteratsastuksen saralla. Jälkeläisiä tamma on saanut kuusi kappaletta, viimeisimmän jälkeläisen jälkeen sen kunto todettiin niin huonoksi, että se viettää nykyään vain rentoa tarhailuelämää eräällä pikkutilalla Itä-Suomessa.
iii.Srebrny on suurikokoinen puolalainen trakehnerori, joka on varsin raskas rotunsa edustaja. Suuresta koostaan huolimatta ori on varsin ketterä, ja on kisannut kenttää helpommissa luokissa. Pääpainotuslajina orilla on kuitenkin esteratsastus, jossa sen on menestynyt jokseenkin hyvin 150cm luokissa. Luonteeltaan Srebrny on reipas ja herkästi kuumuva, tosin kisatilanteissa siitä on havaittavissa pientä jännitystä. Jälkeläisiä orilla on kymmenen kappaletta, joista suurin osa on puhtaita trakehnereja. Srebrny periyttää jälkeläisilleen hyvin vahvasti kaunista, vaaleanrautiasta väritystään.
iie.Cha Cha oli suuri ja suloinen, ruunikko fwb-tamma, joka kisasi elämänsä aikana sekä esteitä että kenttää hyvällä menestyksellä. Cha Cha syntyi Lapissa, josta se muutti jo heti vieroitusikäisenä Etelä-Suomeen opettelemaan kisaamisen alkeita. Tamma menestyikin hyvin, ja oli yksi kasvattajansa parhaiten menestyneistä tammoista. Eläkepäiviään Cha Cha vietteli kotitilallaan, jossa se varsoikin kaksi yhteensä kuudesta varsastaan. Tamma kuoli omaan karsinaansa saatuaan ähkyn ja ryhdyttyään piehtaroimaan. Sen jalka oli jäänyt karsinan oven alle jumiin, joten se sai suolikierteen ja kuoli ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään asialle.
iei.Wictory oli nimensä mukaan hevonen, joka voitti hyvin usein. Ori syntyi Etelä-Suomessa, jossa se jo nelivuotiaana aloitti kisahevosen uran. Sittemmin, suhteellisen hyvän menestyksen omaavana, se muutti Ruotsiin, ja kisasikin ympäri Eurooppaa huikealla menestyksellä. Kahdeksanvuotiaana ori loukkaantui hyvin pahasti eräällä esteradalla, ja joutui myöhemmin lopetettavaksi eläinsuojelullisista syistä. Wictorya on käytetty talteenotettujen pakasteiden avulla jalostukseen hyvin paljon. Sillä on yhteensä 24 jälkeläistä joista vain kolme on suomalaisia. Wictory periytti jälkeläisilleen hyvin vahvasti kuumaa ja kärsimätöntä luonnettaan, tosin myös uskomatonta kisakapasiteettiaankin.
iee.Gloria oli jyhkeä musta puoliveritamma, joka kilpaili nuoruudessa paljon esteillä. Tamma asui koko ikänsä kotitilallaan Itä-Suomessa, jossa se saikin huikeat kaksitoista jälkeläistä. Viimeiseksi tammalle sattui tulemaan kaksosvarsat, joista vain toinen selvisi. Myös Gloria menehtyi myöhemmin, varsomisen aikana se oli saanut jonkun määrittämättömän infektion joka levisi toiseen varsoista. Elämänsä aikana tamma ehti startata 60 kisaa, joista se sijoittui noin puolissa. Gloria periytti varsoilleen vahvasti kaunista, hiilenmustaa väritystään sekä tasaisen rauhallista luonnettaan.
e.Natasha oli siro puoliveritamma, jonka keveydestä oli helppo päätellä siinä olleen paljon trakehnerverta. Natasha syntyi eräällä ratsastuskoululla Länsi-Suomessa, josta se muutti nelivuotiaana aloittelemaan kisahevosen uraa Etelä-Ruotsiin. Sieltä se palautui kuitenkin kasvattajalle piakkoin, omistaja kun ei ollut tarpeeksi tyytyväinen tammaan. Natashalla oli paha tapa ryöstää kesken radan, ja se loikkasikin usein kentän portin yli. Tempullaan se tuli hylätyksi suunnilleen kahdessa kisassa kolmesta. Kisahevosta tammasta ei millään saanut, mutta taidoissa sillä ei ollut mitään puutteita. Niinpä se siirtyi jo varsin nuorella iällä jalostuskäyttöön eräälle piensiittolalle, ja jättikin jälkeensä kokonaista yhdeksän varsaa. Useimmille varsoille tamma on periyttänyt reippauttaan ja ketteryyttään, perusluonnehan sillä oli todella hieno kisatilanteissa temppuilusta huolimatta. Natasha menehtyi suolikierteeseen alkuvuodesta 2014.
ei.Niles H oli komea puoliveriori, jolla oli hyvin paljon kapasiteettia isoihin esteluokkiin. Orilla oli todella paljon omaa tahtoa, ja se hoitikin esteradat yleensä hutiloiden ja piittaamatta ratsastajan antamista avuista. Niles tunnettiin tallin komeimpana ja kauheimpana orina, sitä ihailtiin mutta myös pelättiin. Nilesillä oli vain tietyt hoitajat ja ratsastajat, muita ihmisiä se ei kunnioittanut ollenkaan. Suorastaan kauheasta luonteestaan huolimatta Niles H oli hyvin suosittu puoliveristen jalostuspiireissä. Syynä lienee ollut sen taidokkuus ja loputon kisakapasiteetti. Jälkeläisiä sillä onkin kolmekymmentä kappaletta, joista osalle se on harmillisesti periyttänyt pahansisuisuuttaan.
ee.Nieśmiały on kuvankaunis vaalea trakehnertamma, joka on syntynyt Puolassa. Suomeen se muutti kuusivuotiaana eräälle ratsastuskoululle opetushevoseksi. Pian se kuitenkin todettiin liian tasokkaaksi tuntitöihin, ja se myytiin yksityiseksi. Tamma jäi asumaan ratsastuskoululle, josta käsin sen omistaja kilpaili sillä helpoissa esteluokissa. Vanhemmiten tamman selkä alkoi kipeytyä, joten se siirrettiin eläkkeelle. Jälkeläisiä se ehti saada yhden, kunnes kuoli vanhuuteen tutun tallin pihattoon päivää ennen 27-vuotispäiväänsä.
eii.Adolf H oli suuri tumma ori, joka menehtyi harmillisesti jo hyvin nuorena. Ori oli vasta aloittanut kisauransa, kun se yhtäkkiä vain kävi hyvin huonokuntoiseksi. Kuolinsyy selvisi myöhemmin, kun orin vatsasta löytyi kasvain. Vaikka se olisi ehditty paikantaa, olisi ori mitä luultavimmin silti menehtynyt. Jälkeläisiä Adolf on saanut yhden kappaleen, sekin siltä aikoinaan otetuista oljista keinosiementämällä. Äkillinen kuolema oli omistajille hyvin harmillinen tapaus, Adolf kun oli ollut yksi tallin lupaavimpia hevosia.
eie.Nefer Nefer oli kaunis puoliveritamma, joka oli jäänyt orvoksi heti synnyttyään. Sen emä oli saanut jonkin pahan tulehduksen synnytyksen yhteydessä, ja kuoli melkein heti kun Nefer Nefer oli päässyt maailmaan. Tammalle löytyi onneksi keinoemä, ja se pääsikin elämään miltei normaalia varsan elämää. Nefer oli melkein koko ikänsä siitoskäytössä, kisakentillä se kävi vain pari kertaa pyörähtämässä. Tamma kuoli eräänä talvi-iltana omaan karsinaansa, ikää sillä oli silloin jo 26 vuotta. Jälkeläisiä tamma sai elämänsä aikana yhteensä kolme kappaletta.
eei.Ciemny on komea tummanruunikko trakehnerori, joka on pärjännyt varsin hyvin esteratsastuksessa 130cm-luokissa. Ori on syntynyt Etelä-Puolassa eräällä suursiittolalla, josta se on sittemmin muuttanut eräälle pientilalle viettämään eläkepäiviään. Ciemny on tunnettu jääräpäisyydestään ja periksiantamattomuudesta. Jälkeläisiä sillä on kaksitoista kappaletta.
eee.Niebo oli puolalainen, erittäin pienikokoinen trakehnertamma, jonka kuvankaunista vaaleanrautiasta otsaa koristi leveä läsi. Suloinen liinaharjainen tamma syntyi eräänä kevätpäivänä Puolalaisen trakehnersiittolan laitumelle, jossa se viettikin suuren osan myöhemmästä elämästään. Niebo toimi koko ikänsä kotitallillaan siitostammana, ja periytti useimmille kymmenestä varsastaan kauniin värityksensä sekä hyvin lempeän luonteensa. Niebo kuoli kotitallillaan, kun se vanhoilla päivillään sai yllättäen keskenmenon ja hyvin pahan sisäisen verenvuodon.
Jälkeläiset
21.01.2014 fwb-t.Valiant Snowhawk (e.Las Serce) - ERJ-II
13.02.2014 fwb-t.Manhattan Beach VAL (e.Madam Mercury) - YLA1,ERJ-I
19.02.2014 KWPN-o.Valiant Party Poison (e.Zjade)
03.03.2014 rp-o.Citrus Heights VAL (e.Evangeline) - ERJ-I
01.04.2014 fwb-t.Desert Hot Springs VAL (e.My Darling)
08.07.2014 KWPN-o.le Rêve Latest Version (e.Valley Rose) - EV-I, YLA3, ERJ-II, KWPN-II
01.08.2014 fwb-o.Valiant Gunslinger (e.Lips of Deceit) - ERJ-I
14.10.2014 fwb-t.Valiant Soultrap (e.Northern Maiden)
20.10.2014 fwb-t.Hukkapuron Edith (e.Eden) - YLA2, KRJ-I
09.11.2014 fwb-t.Eufemia STN (e.Evelynn)
09.12.2014 fwb-o.Valiant Campo Giro (e.Cajonat's Covergirl)
Kilpailut
|
29.01.2014 ERJ 150cm Zurück 5/30
01.02.2014 ERJ 150cm Skurvash 2/30 03.02.2014 ERJ 150cm Skurvash 2/30 03.02.2014 ERJ 150cm Heavyweight Drafting 1/30 04.02.2014 ERJ 150cm Skurvash 4/30 06.02.2014 ERJ 150cm Skurvash 3/30 06.02.2014 ERJ 150cm Heavyweight Drafting 3/30 06.02.2014 ERJ 150cm Revenance Stud 1/30 07.02.2014 ERJ 150cm Skurvash 5/30 07.02.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Ginger 5/80 07.02.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 5/80 07.02.2014 ERJ 150cm Revenance Stud 5/30 08.02.2014 ERJ 150cm Skurvash 5/30 08.02.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Ginger 7/80 08.02.2014 ERJ 150cm Heavyweight Drafting 2/30 08.02.2014 ERJ 150cm Heavyweight Drafting 5/30 09.02.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Ginger 7/80 10.02.2014 ERJ 150cm Skurvash 2/30 10.02.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Ginger 1/80 12.02.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Ginger 1/80 13.02.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 2/80 13.02.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Ginger 1/80 14.02.2014 ERJ 150cm Aeon 5/30 14.02.2014 ERJ 150cm Aeon 5/30 15.02.2014 ERJ 150cm Aeon 1/30 15.02.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Ginger 8/80 |
15.02.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 2/80
17.02.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 7/80 02.03.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 6/50 02.03.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 6/50 08.03.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 7/50 08.03.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 3/50 09.03.2014 ERJ 150cm Jadessa Warmbloods 4/50 09.04.2014 ERJ 150cm Cremlin 2/50 11.04.2014 ERJ 150cm Cremlin 1/50 16.04.2014 ERJ 150cm Blackwoods 5/30 02.05.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 3/30 03.05.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 5/30 15.05.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 4/30 02.06.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 7/100 03.06.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 2/95 06.06.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 3/95 30.06.2014 ERJ CUP 150cm Pirunkorpi 3/367 19.07.2014 ERJ 150cm Valkoranta 1/30 20.07.2014 ERJ 150cm Hazard 2/30 21.07.2014 ERJ 150cm Valkoranta 3/30 23.07.2014 ERJ 150cm Valkoranta 5/30 23.07.2014 ERJ 150cm Hazard 1/30 25.07.2014 ERJ 150cm Valkoranta 5/30 28.07.2014 ERJ 150cm Hazard 5/30 21.08.2014 ERJ 140cm Crinums Quarter Horses 2/24 02.07.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 5/30
|
Valmennukset
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Valmennettavanani olivat tänään Jaana ja Kamu, aiheena askelten sovitus. Ratsukko oli jo ennestään harjoitellut sarjoilla askelten pidentämistä ja kokoamista, joten tehtävät olivat jo pohjimmiltaan tuttuja. Alkuverryttelyissä Kamu oli hyvin virkeänä, joten ratsukon ei tarvinnutkaan kauan junnata kun päästiin jo harjoittelemaan esteillä. Alkuun heidän oli tultava matalaa sarjaa, jonka esteiden väleihin jäävät askelmäärät olisivat kuusi molemmissa. Ratsukko suoriutuikin jo ensi yrittämällä mukinoitta, joten pystyin heti nostamaan estekorkeutta. Kehotin nyt tulemaan sarjan niin, että ensimmäiseen väliin jäisi seitsemän ja toiseen viisi askelta. Sarjan jälkeen ratsukko kiertäisi kentän toisella puolella olevalle samanlaiselle sarjalle ja jättäisi siellä molempiin väleihin seitsemän askelta. Tehtävä näytti alkuun melko haastavalta, sillä Kamu tuli toisen estevälin liian hitaasti ja siihen jäi kuusi askelta. Toinen sarja sujui hyvin, joten kehotin yrittämään nyt molemmilla sarjoilla niin, että ensimmäinen väli tulisi seitsemällä ja toinen viidellä askeleella. Ensimmäinen sarja epäonnistui taas, mutta toisella sarjalla viimein onnistuttiin. Käskin Jaanaa ohjata Kamu heti ensimmäiselle sarjalle ja yrittää vielä siinä kerran. Nyt estevälit tultiin niin kuin pitikin, joten neuvoin ratsukolle hieman vaativamman ratakokonaisuuden Kamun omalta tasolta. Rata alkaisi samalla tavalla kuin edellinen tehtävä, mutta siitä jatkettaisiin pitkälle okserille ja sitten muurille. Niiden jälkeen tulisi vielä toinen sarjoista ja sitten vielä normaali pystyeste. Neuvoin Jaanaa keskittymään varsinkin muurilla jota Kamu oli aiemmin näyttänyt pälyilevän hieman epäröiden, jotta saataisiin mahdollisimman puhdas rata jo ensi yrittämällä. Rata lähti sujumaan hyvin, ja muuri jota Kamu oli katsonut epäröiden sujui todella hyvin. Kauhean suuren ilmavaran ori siihen jätti, mutta hyppäsi kuitenkin epäröimättä. Onnistuneen suorituksen jälkeen päästin ratsukon aloittelemaan itsenäisesti loppuverryttelyjä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään valmensin Jaanaa ja Kamua, jotka tarvitsivat valmentautumista erikoisesteiden kanssa. Annoin ratsukon verrytellä itsenäisesti sekä ravissa että laukassa sillä aikaa kun kasasin heille rataa. Kun ratsukko näytti hyvin lämmenneeltä, kehotin Jaanan ohjata Kamu normaalille kavaljettisarjalle ja siitä suoraan matalalle puutarha-aidan näköiselle esteelle. Kamu hyppäsi kavaljetit nätisti, ja siinä samassa ylittyi aitakin ongelmitta. Kehotin Jaanaa kiittää oria kun se hyppäsi niin hyvin jo ensi yrittämällä. Seuraavana oli sitten sama tehtävä, mutta nyt aidan jälkeen jatkettaisiin siansellälle ja siitä räikeäkuvioiselle lankkuesteelle. Lankkueste näytti tuottavan Kamulle ongelmia, mutta Jaana onnistui pohje- ja ääniavuilla patistamaan orin yli. Kehotin ratsukkoa tulemaan tehtävä uudelleen, jos tällä kertaa päästäisiin ilman turhia lisäapuja. Kamu näytti vieläkin vähän tahmealta mitä lankkuesteeseen tuli, mutta Jaana sai taas erinomaisesti pidettyä sen tehtävässä. Neuvoin ratsukolle lopuksi radan Kamun omalta tasolta. Rata oli ihan helppo, ja siihen sisältyi vain muutama este. Muiden erikoisesteiden lisäksi radalla oli pikä mutta matala vesieste, jota Kamu oli näyttänyt jo heti alkuun pälyilevän. Jaana sai orin kuitenkin menemään sen yli siististi, joten koko rata näytti sujuvan ratsukolta erinomaisesti. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa, joten päästin ratsukon aloittelemaan itsenäisiä loppuverryttelyjä sillä aikaa kun itse aloin purkamaan esteitä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Kun tulin kentälle, oli Jaana ja Kamu jo verryttelemässä itsenäisesti pääty-ympyröillä. Katselin hetken, kuinka Kamu taipui nyt siististi Jaanan alla, ja ratsukko näytti hyvin hienolta. Kehotin Jaanaa alkaa pikkuisen laukkailemaan Kamulla ja nousemaan kevyeeseen istuntaan. Tänään pistettäisiin ratsastajan lihaskunto koetukselle. Pystytin muutaman kavaljetin, joiden yli ratsukon olisi nyt tultava. Kamu näytti innokkaalta, mutta Jaana alkoi jo näyttää kevyessä istunnassa junnaamisen takia tuskastuneelta. Annoin hänelle luvan jatkaa normaalissa istunnassa ja keskittyä nousemaan ainoastaan kavaljettien päällä kevyeeseen istuntaan. Muutamien pomppujen jälkeen kehotin ottamaan taas uralle ja mennä nyt pitkät sivut ihan kunnon esteistunnassa, ihan niin paljon kuin Jaana vain yltäisi nojata eteenpäin. Kun Jaana myötäsi suoralla ohjasta, Kamu näytti reipastuvan entistä enemmän ja meinasi lähteä kaahottamaan. Jaana pidätti orin kuitenkin oikein mallikkaasti. Kun tehtävää oli toistettu jonkin aikaa, neuvoin ratsukolle nyt pienen esteradantyngän. Radan olennaisin osa, jota tänään harjoittelisimme ihan kunnolla, oli metrin korkuinen jumppasarja. Siinä ratsukon oli oltava tarkkana, sillä olin varta vasten säätänyt etäisyyden niin että Kamun oli tultava ihan kunnon vauhdissa jotta suoritus olisi mahdollisimman puhdas. Jaana antoi orille pohjetta ja lähti ratsastamaan rataa. Kamu näytti alkuun hieman epäröivältä, mutta edellisistä valmennuksista viisastuneena Jaana piti nyt päänsä kylmänä ja napautti Kamua rohkaisevasti. Ori hyppäsi sujuvasti, ja jumppasarjakin meni hyvin. Jaana näytti siltä, että tempo oli hivenen liian reipas, mutta kehotin tulemaan radan kuitenkin heti perään uudelleen. Kun ratsukko suoriutui uudemman kerran onnistuneesti, nostin esteet puoleentoista metriin. Tällä kertaa esteiden väli olisi juuri sopiva, sillä ratsukon oli luonnollisesti tultava hieman reippaammin jotta esteille tultaisiin tarpeeksi kovalla vauhdilla. Kamu epäröi jälleen, mutta Jaana sai sen menemään nätisti esteiden yli. Jumppasarjan jälkimmäinen este tipahti, joten käskin tulemaan sen heti perään uudelleen. Nyt Kamu näytti jo hyvin itsevarmalta, ja jätti niinkin korkeaan esteeseen suorastaan valtavan ilmavaran ponnistaessaan. En ollut kuitenkaan vielä tyytyväinen. Nyt kun Kamu oltiin saatu kunnolla syttymään esteille, käskin Jaanan tulla jumppasarja vielä kertaalleen niin, että tällä kertaa este ylittyisi normaalisti, ilman tiputuksia taikka mahtipontisia ilmavaroja. Tällä kertaa sarja ylittyi hienosti, joten käskin ratsukon vielä tulla koko rata, jonka jälkeen he sitten pääsisivät aloittelemaan itsenäisiä loppuverryttelyjä. Rata sujui hyvin, joten Jaana pääsikin jäähdyttelemään Kamua sillä aikaa kun minä aloin purkamaan esteitä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään valmentaessani Jaanaa ja Kamua ulkona satoi ihan urakalla, ja kattoa vasten ropisevat pisarat tuntuivat äänellään jännittävän oria. Kehotinkin Jaanan jo heti alkuverryttelyissä mennä vähän löysemmällä otteella. Kamu näyttikin pikkuhiljaa rentoutuvan, kun ratsastajakaan ei tuntunut jännittyneeltä. Pientä kireyttä orissa oli kuitenkin huomattavissa, kun se pystyttämälläni sarjalla pomppi esteiden yli kuin vieteri ja korskuen ja päätään riuhtoen jatkoi sarjan jälkeen eteenpäin. Neuvoin Jaanaa antamaan orille löysempää ohjaa ja ravailemaan vielä jonkin aikaa, jotta tämä rauhoittuisi. Onneksemme sade loppui Jaanan ja Kamun ravaillessa, joten ratsukko pystyi jatkamaan valmennusta normaalisti. Kamu oli vieläkin vähän hermoilevan oloinen, mutta sateen kuminan loppuminen auttoi huomattavasti sen mielentilaan. Nyt ratsukko tuli korkeahkoa sarjaa, jolla heidän oli mitattava lähestymisiä. Kamun askeleet näyttivät osuvan juuri täsmälleen esteiden väleihin, joten neuvoin ratsukolle ratatehtävän. Esteet olivat noin puolentoista metrin korkuisia, ja tällä kertaa Kamu ei näyttänyt ponnistavan tarpeeksi niille. Radalla tulikin usea pudotus, joten madalsin esteitä hieman. Jännittäminen näytti vieneen Kamusta kaiken puhdin, joten viimeinkin onnistuneen suorituksen päätteeksi kehotin Jaanaa verryttelemään ori kevyesti ja laittaa siitä suoraan iltakuntoon.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään valmensin Jaanaa ja Kamua. Kun tulin kentälle, ratsukko oli jo itsenäisesti verryttelemässä puomeilla. Käskin Jaanan jatkaa verryttelyä vielä jonkin aikaa, ja samalla vähän taivutella Kamua. Kamu näytti hieman veltolta, joten kehotin myös pistämään oriin vähän vauhtia. Jaana näpäyttikin Kamua kepeästi, jolloin se alkoi kulkea paljon ryhdikkäämmin. Käskin ratsukon alkaa nyt tulemaan suoraa, jolla oli kaksi estettä. Esteet olivat polvenkorkuisia, mutta Kamu näytti hieman epäröivältä. Hienosti se kuitenkin hyppäsi, ja kehotin ratsukon tulla heti perään uudelleen. Nyt Kamu hyppäsi rohkeasti, eikä epäröinnistä ollut mitään näkyviä merkkejä. Neuvoin ratsukolle kentän toisella laidalla olevan sarjan, jonka he nyt tulisivat. Esteet olivat reilusti korkeampia kuin äsken, ja Jaana näyttikin hieman epäilevältä Kamun hyppäämisen suhteen. Kamu hyytyikin jo metrejä ennen estettä, ja tuli esteen kohdalle käynnissä. Neuvoin Jaanaa tukemaan Kamua enemmän, ja olla itse jännittämättä. Nyt Kamuun oli tarttunut ratsastajan jännitys, joka sai sen kieltämään. Muutaman huonon hypyn jälkeen Kamu viimein hyppäsi itsevarmasti, ja kehotin Jaanaa antamaan orille palkinnoksi vähän pidempää ohjaa. Annoin ratsukon hieman huilata sillä aikaa, kun pystytin heille puolentoista metrin radan. Ennen suoritusta painotin Jaanalle, että todennäköisin syy epäonnistumiseen olisi ratsastajan hermoilu, joka tarttuisi hevoseen. Kamu kyllä hyppäisi, kunhan sitä tukisi tarpeeksi omalla ratsastuksellaan. Ratsukko suoritti radan upeasti, vaikka Kamu vähän vielä epäröikin esteiden suhteen. Jaana kuitenkin onnistui pitämään päänsä kylmänä, joten rata onnistui ilman virheitä. Edistystä näkyi Kamussakin, mutta eniten se tällä kertaa näkyi ratsastajassa.
Päiväkirja
29.8.2014 Mitäs nyt?
En ole nyt oikein kirjoitellut tähän Kamun päiväkirjaan, mikä on sinänsä sääli. Jotenkin heinäkuun yleislaatuarvostelutilaisuuden jälkeen ori vaikutti "valmiilta" ja kaiken saavuttaneelta. Jos se hankkisi parit jälkeläiset, olisi se sitten sama kuopata. Mutta se ei kuitenkaan ollut päätökseni, sillä Kamuhan on vasta hädin tuskin kaksitoistavuotias! Vielä häämöttää edessä erj-laatis, ja ehkä jotain muutakin meriittienkalastelua. Mutta joo, ehkä vain kerron nyt tiivistetysti mitä silloin heinäkuussa tapahtuikaan. Orin ollessa tuomareiden arvosteltavana nakersin kynsiäni jännittyneenä: olihan Kamu ensimmäinen koskaan mihinkään laatikseen viemäni hevonen. Olin laskenut kriittisin mielin mahdolliset tulevat pisteet, ja vahva kakkonen sieltä oli tulossa. Asiastahan ei kuitenkaan voinut olla varma, joten se teki arvostelutilaisuudesta vielä jännittävämmän. Se oli totuuden hetki, silloin selviäisi onko kaikki panostukseni ollut sen arvoista. Onneksi jännitys viimein laukesi ja tulokset julkistettiin. Kamu sai arvonimen YLA1! Se oli suorastaan huikea saavutus, ja edesauttoi koko kartanon henkilökuntaa motivoitumaan tähän hommaan. Onhan se hevoskasvatus välillä sitä paikallaanjunnaamista, mutta tällaiset pienet ilonaiheet kuten laatispalkinto ovat aina yhtä positiivisia. Nyt kun Kamu saatiin palkittua, olisi vuorossa tämän jälkikasvu. Ja ennen kuin tämä meidän vaalea hurmurimme siirtyy eläkkeelle, aiotaan sillä kisata vielä porrastetuissa ja pyörähtää ainakin siellä erj-laatiksessa. Ehkä siitäkin saisi sitten jotain mukavaa kirjoitettavaa.
9.7.2014 Kotikisoissa
Tänään meillä oli kartanon hiekkakentällä esteratsastuskisat, joihin osallistuin itse Kamulla. Ori oli jotenkin hermoilevan oloinen jo heti alkuverryttelyissä, ja vaikka ytirinkin rauhoitella sitä, tuntui se jännittyvän hetki hetkeltä enemmän. Verryttelyhypyissä ori kielsi parikin kertaa, mikä ei todellakaan ollut sen tapaista. Kamu tarkistettiin moneen kertaan henkilökunnan kanssa, mutta mitään fyysistä syytä ei jännittämiselle löydetty. Pihalla oli melkoinen helle, joten tulimme lopulta siihen tulokseen että kuumuus sai Kamun reagoimaan huonolla tavalla. Ori juotettiin ennen rataa, ja samalla toivottiin ettei sen rakko alkaisi toimia kesken suorituksen. Vesi auttoi vähän, mutta kun meidät kuulutettiin radalle, alkoi Kamu taas kulkea jäykkänä kuin kivipaasi. Esteet sujuivat hyvin, kunnes tulimme isolle okserille. Kamu säntäsi sitä kohti tuhatta ja sataa, ja juuri hyppäämään ponnistaessaan muuttikin mieltään ja jarrutti törmäten suoraan esteeseen. Minä lensin selästä monen metrin matkan, ja Kamu näytti suorastaan nolostuneelta köpötellessään luokseni. Hylkäyshän siitä tuli, ja mieli oli todellakin matalana. Olin onnistunut tipahtamaan niskoilleni, joten selkä oli koko loppuillan julmettoman kipeä. Kelin viilentyessä myöhemmin iltaa kohti Kamukin näytti rauhoittuvan, vaikka näytti selvästi järkyttyneen kolaroituaan okseriin. Onneksi ori kuitenkin selvisi ehjänä, pikku kolhun se nähtävästi sai etupolveensa kun sitä vähän aristi heti radan jälkeen. Illalla Kamu kuitenkin näytti jo ulkoisesti olevan kunnossa, joten selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä.
2.7.2014 Juoksutusta
Kamu sai eilen viettää vapaapäivää, joten tänään se oli syystäkin vähän reippaammalla päällä. Aamulla kun muut orit vietiin tarhaan, jäin harjailemaan Kamua sen karsinaan. Ori näytti ihmettelevän mitä oikein on meneillään, ja mulkoilikin minua ihmeissään. Kun pistin sille suitsia päähän ja kiinnitin niihin juoksutusliinan, näytti se jo rentoutuvan. Ulkona satoi ja oli viileää, joten menimme Kamun kanssa maneesiin. Jonkin aikaa juoksutin oria liinassa, mutta koska maneesi olisi vapaana koko aamupäivän, päästin sen irti ja annoin juoksennella vähän aikaa vapaana. Kamu näytti selvästi tykkäävän kun pääsi revittelemään ihan kunnolla. Se laukkasikin ensin muutaman kierroksen uraa pitkin ja alkoi sitten ravailla sikin sokin maneesin keskellä. Asetin maahan muutamia puomeja, joita Kamu tulikin heti ihmettelemään. Ohjasin sen menemään puomien yli, ja Kamu tottelikin hyvin nätisti. Ori näytti vähän vieroksuvan juoksutusraippaa, joten sillä en kehdannut pelotella. Kamu kulkikin nätisti sinne minne halusin kun vain vähän tökkäisin kyljestä. Jonkin aikaa juoksenneltuaan Kamu alkoi kävellä ja pysähtyi sitten minun luo. Otin orin kiinni ja talutin karsinaansa jossa se sai päiväruuat. Syönnin jälkeen vein Kamun tarhaan muiden orien seuraan, jossa se heti etsi hyvän paikan vanhan koivun katveesta ja alkoi torkkumaan.
1.7.2014 Kesäkuun ERJ-CUP
Eilen käytiin Kamun kanssa kesäkuun estecupissa. Minua jännitti syystäkin, sillä tämä oli vasta orin elämän toinen, ja minun ensimmäinen cup-kilpailuni. Jännityksestä huolimatta Kamu näytti nyt paljon rohkeammalta kuin aiemmin, ja omasta jännityksestäni huolimatta sijoituttiin kolmansiksi 367 osallistujasta! Kamu saikin palkinnoksi ylimääräisen vapaapäivän, cup-sijoitus kun tuntuu olevan orin uran huippu. Tämän jälkeen tarkoitus olisi käydä vielä muutamissa estekisoissa, ja jatkaa sen jälkeen vielä hieman koululla ja kentällä. Esteitä Kamu kisaa syksystä lähtien vain ja ainoastaan porrastetuissa, jotta sillä tulevaisuudessa on tosiaan jotain periytettävääkin. Ennen ERJ:n laatuarvostelua, johon Kamulla on vielä matkaa puutteellisen jälkeläisnäytön takia, tavoitteena olisi käyttää ori yleislaatuarvostelussa. Alkaahan sitä jo sormet tutista, kun ensimmäinen rakkaistani alkaa olla kohta jo tavoitteidensa päässä. Kyllä Kamun kanssa vielä puuhaillaan paljon tulevaisuudessakin, onhan ori minun rakas silmäteräni.
25.6.2014 Kuulumisia
Kamu on nyt kerännyt hieman yli 40 sijoitusta esteratsastuksessa. Loput sijoitukset viiteenkymmeneen asti on suunniteltu käytävän tässä kesän aikana. Syksyllä olisi jo sitten muita juttuja. Orilla on nyt viime aikoina treenailtu koulua, ja ensimmäisiä sijoituksia odottelemmekin jo innolla. Vielä ei olla sijoituttu, mutta Kamulla onkin vielä varsin vähän kokemusta kouluratsastuksen perusteista. Se kun meinaa luulla että kouluradalla pitää paahtaa samalla lailla kuin esteradallakin. Loppukesä onkin tarkoitus pyhittää ihan kunnon valmentautumiselle ja satunnaiselle kisaamiselle. Kamu muuten ilmoitettiin tänään muutamiin porrastettuihin kilpailuihin, tavoitteena se että orilla olisi jotain periytettävää tuleville jälkeläisilleen. Tällä hetkellä Kamulla on kuusi jälkeläistä, mutta syystä että ori on ehdoton suosikkini, saatetaan sille hommata vielä kuusi lisää. Aika näyttää, kuinka käy...
19.5.2014 Hellettä
Kamu on nyt viime aikoina osallistunut enimmäkseen kotikisoihin, sillä meillä Valiantissa on nyt pidetty muutamat kunnon estekutsuryppäät. Sijoitukset ovat yhtä vaille neljässäkympissä, enää pitäisi siis saada yksitoista lisää niin päästäisiin vihdoin lopulliseen tavoitteeseemme viiteenkymppiin. Sen jälkeen Kamu saisi valmentautua hieman, ja sitten alkaisivat koitokset koulu- ja kenttäratsastuksen saralla. Tänään harjoittelimmekin jo hieman maastoesteitä, kun ratsastin iltapäivästä Kamulla kylälle. Tarkoitus oli käydä kaupassa, ja kun auto oli huollettavana niin päätin samalla lenkittää Kamua hieman. Kylälle oli matkaa kaksi kilometriä, ja se tuntui sopivalta pikku humputtelulenkiltä. Sää oli kuitenkin hyvin aurinkoinen, ja tallin seinustalla ollut lämpömittarikin näytti lämpötilaksi huikeat 26 astetta. Kevyt lenkki muutamine helppoine maastoesteineen muuttuikin melkoiseksi hikihelvetiksi, kun jo ennen kauppaan pääsyä selkä tuntui todella nihkeältä ja Kamukin näytti läkähtyneeltä. Kun pääsimme kaupalle, sisätilan viileys oli niin mukavaa, että sinne olisi voinut jäädä loppupäiväksi. Olin kuitenkin jättänyt Kamun aurinkoon odottamaan, joten hoidin ostokset vain pikaisesti ja syöksyin pihalle tämän luo. Kamu ei olisi millään jaksanut kävellä helteessä, vaan meinasi tämän tästä pysähtyä varjoon nokosille. Patistin oria eteenpäin, ettei repussa olevat kylmätuotteet ehtisi mennä pilalle hidastelun takia. Kun sitten tulimme takaisin tallille, jäähdyttelin oria viileällä vedellä pesupaikalla. Kamu näytti vähän virkistyvän, mutta kun päästin sen tarhaan, etsi se heti sopivan varjopaikan ja rupesi siihen makuulleen. Äkillinen helle on varmaan aiheuttanut orille kummaa väsymystä, mutta eiköhän se korjaannu viimeistään parin päivän kuluessa, kun sään on luvattu taas viilenevän.
15.4.2014 Puunausta kisoja varten
Kamulla on huomenna taas estekisat, ja tänään puunasinkin orin ihan kunnolla. Kisahoitajamme oli sairastunut, eikä kukaan muu olisi ehtinyt omilta kiireiltään laittaa hevosia kuntoon. Oria harjaillessani huomasin, kuinka etäinen siitä oli tullut minulle. Tallin pidossa kun oli niin paljon hommaa, että aina ei jäänyt kaikille hevosille aikaa. Kamu suhtautuikin minuun hieman välinpitämättömästi. Ajattelin, josko kisaamisen päätteeksi alkaisin itse hoitamaan aina Kamua, ori kun kuitenkin on yksi ehdottomista silmäteristäni. Hyvää työtä hoitaja on tehnyt, mutta saisi hänkin yhden hevosen hoidon harteiltaan. Harjaa letittäessäni Kamu katsoi ensin hiukan ihmeissään minua, sitten se kuitenkin pökkäisi turvalla kylkeen ja hörisi lempeästi. Oriksi Kamu on aina ollut niin lempeä ja ystävällinen, nytkin se katseli nätisti kun touhusin sen harjan parissa. Lopputulos ei näyttänyt todellakaan miltään taideteokselta, mutta ymmärtäähän sen kun niin vähän olen harjoja letitellyt. Siistiltä Kamu muuten näytti, pistin vielä kevyen loimen sen niskaan ja toin iltaheinät. On se vaan niin hieno ori, ja todella helppoluonteinen. Toivottavasti huomenna taas sijoituttaisiin, jotta oltaisiin taas lähempänä tavoitettamme viidestäkymmenestä sijasta.
4.4.2014 Hieman valmentautumista
Tänään ollaan pyöritelty Kamun kanssa hieman koulukuvioita. Kouluratsastushan onkin kaiken a ja o, joten orille tekee vain hyvää kun pääsee välillä käyttämään kapasiteettiaan johonkin rauhallisempaan ja enemmän keskittymistä vaativaan. Pian Kamulla on kasassa tavoitellut 40 sijoitusta, mutta laatuarvostelun kannalta yritämme viedä tätä yhä pidemmälle ja hankkia 50 täyteen. Sen jälkeen ori olisi periaatteessa vapaa jäämään jo eläkkeelle, mutta nuoren iän takia sillä startataan mahdollisesti vielä sekä koulu- että kenttäluokkiakin. Kamulla kun muuten tuppaisi menemään liian paljon kisakapasiteettia ja käyttöarvoa hukkaan. Tänään Kamu oli todella pehmeä ratsastettava, ja se totteli apuja hyvin herkästi. Lihaksissa oli huomattavissa pikkuista jäykkyyttä, joten ori pääsee mahdollisesti hevoshierojalle ennen kuin lähtee taas kisareissulle. Keli oli aurinkoinen ja aavistuksen viileä, juuri sopiva testata meidän ruohokenttää. Harjoittelimme Kamun kanssa lähinnä askelten kokoamista ja eri taivutuksia. Kovaa en uskaltanut antaa sen painella, kenttä kun oli melko mutainen. Harjoitukset sujuivat hyvin, vaikka Kamu ei selvästikään antanut parastaan. Oria pitäisikin lähiaikoina käyttää parissa valmennuksessa, senkin takia että sen ratsastaja olisi tietoinen siitä missä mennään. Huomenna Kamu kuitenkin viettää vapaapäivää keräillen voimia tulevia kisoja varten.
26.3.2014 Maastoilua
Käytiin tänään porukalla maastoilemassa koko henkilökunnan kanssa. Tarkoitus oli, että jokainen tulisi mukaan omalla projektihevosellaan. Tarkoittaa käytännössä siis sitä, että jokainen tuli sillä hevosella jonka kanssa on nyt eniten tekemisissä. Minä ratsastin Kamulla, vaikken sen kanssa ole lähiaikoina paljoa puuhaillutkaan. Ori alkaisi kohta olla jo kypsä kisaamisen kantilta, joten päätin ottaa sen rennolle huviretkelle ilman satulaa. Marikki veti porukkaa Leevillä, joka selvästi nautti olostaan jonon etummaisena. Kamun kanssa pidettiin pientä hajurakoa muihin oreihin, vaikka tämä herra ei niistä näyttänyt olevan moksiskaan. Tarkoituksenamme oli ratsastaa Kalliopuron lenkki, joka kiertäisi hevosten laidunten takaa järvelle, menisi siellä jonkin matkaa rantaviivaa pitkin ja lopulta tulisi metsikön läpi takaisin tallille. Alkumatka olikin siis peltomaisemaa, ja hevoset pääsivät vähän ravailemaan ennen kuin saavuille rannalle. Kamulla oli mukavan tasaiset askeleet, joten selässä oli uskomattoman helppo pysyä. Kun tultiin rantaan, annettiin hevosten kävellä pidemmillä ohjilla. Järvi oli vielä jäässä, mutta aivan rannan tuntumassa oli jo hieman sulaa. Kun käännyttiin metsätielle, joka veisi takaisin tallille, otettiin hevosilla lyhyt laukkapyrähdys. Kamu innostui, ja alkoi painamaan joukon ohi. Ori painoi ihan kunnolla kuolaimelle ja kiihdytti vauhtiaan kunnes oli joukon etummaisen kohdalla. Sitten se hidasti hieman ja laukkasi letkeästi Marikin ja Leevin ohi. Ennen tallinpihaa siirsin Kamun käyntiin ja jäähdyttelin sitä vähän. Ori näytti vasta hieman lämmenneen lenkin aikana, joten vein sen vielä tarhaan päästelemään ylimääräisiä höyryjä.
17.3.2014 Kuulumisia
Kamu on nyt taukoillut vähän kisaamisesta, tarkoitushan olisi saada tuo 40 sijoituksen tavoite täyteen ja katsella sitten josko ori vielä jatkaisi kisaamista. Tällä hetkellä sijoituksia on kasassa 36 kappaletta, joten Kamulla tarvitsisi startata vain muutamat esteluokat jotta päästäisiin tavoitteeseen. Sen jälkeen en tiedä, mitä Kamun kanssa tehdään. Voisihan sitä laatiksissa käydä kokeilemassa onneaan, nyt kun tuo sukuselvityskin alkaa olla pikkuhiljaa kasassa. Sitten vain enää jälkeläisnäytöt kuntoon niin ori olisi oikeastaan valmis laatistenkaltaisiin haasteisiin. Muutamat valmennusmerkinnät pitäisi Kamulle vielä hommata, päiväkirjamerkinnöistä puhumattakaan. Mutta eikös se sanontakin ole, että hiljaa hyvä tulee...
