Madam Mercury
Virallinen nimi | Madam Mercury | Ikä | 26, täyttänyt 4 vuotta 1.4.2013 |
Lempinimi | Meeri | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 164cm |
VH-tunnus | VH14-031-0034 | Väri | Ruunikko |
Syntynyt | 2.2.2013 ![]() |
Painotus | Este/yleispainote |
Tuoja | Taciturn | Koulutustaso | Ko VaA, Re 130cm, Me 120cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | YLA3 |
Taustaa
Luonne
Ratsuna Meeri on vieläkin hyvin reipas, vaikka nuoruusiän kunto onkin enää vain haave. Tamma on aina pitänyt esteratoja enemmän tavoitteellisista kouluharjoitteluista. Siitä huolimatta Meerillä painotettiin nuoruudessa eniten esteisiin. Ehkä siksi, että sillä oli paras sijoitusprosentti siinä lajissa, olihan Meeri loppuunsa melko kömpelö mitä tuli kouluratoihin. Maastoesteratoihin tammalla ei taasen riittänyt kestävyyskunto, muutenhan se olisi yltänyt vaikka mihin asti. Esteradoilla Meeri ei ehkä näyttänyt aina parastaan, mutta loisti upeasti omalla tasollaan. Hieman omituisen hyppytekniikkansa takia Meeri ei koskaan yltänyt paljon metriä ylemmäs, se ei vaan jostain syystä nostanut jalkojaan tarpeeksi.
Kisatilanteessa Meeri oli yleensä oma normaali itsensä. Se ei koskaan jännittänyt, vaikka tarvitsikin tavallista enemmän ratsastajan tukea. Oikeastaan Meeri oli meidän parhaita estehevosia jos ei oteta tasoa huomioon. Kuljetusten kanssa saattoi tulla ongelmia, jos Meeriä ei rauhoitellut tarpeeksi. Niistä se on aina stressannut, ja nykyäänkin se jaksaa vielä aloittaa painiottelun jos ollaan menossa jonnekin. Meeri on aina ollut oikein upea hevonen, ja vielä mummoiässä se vaan jaksaa porskuttaa meidän nuorikkojen seassa vaikka välillä pitääkin vähän levähtää. Jospa tämä mummeli jaksaisi vielä vähän aikaa, ja auttaisi nuorempia sukupolvia kaitsemaan jälkikasvuaan yhtä hyvin kuin tämä itse teki vielä jokunen aika sitten.
Suku
i. Mercenary XI fwb,160cm,rn,evm |
ii. Mercenary X fwb,165cm,m,evm |
iii. Magnificent fwb167cm,rtkm,evm |
iie. Adalmina fwb,159cm,mrn,evm | ||
ie. Ilya fwb,158cm,rn,evm |
iei. Little Liar fwb,164cm,prn,evm | |
iee. Emilie fwb,158cm,m,evm | ||
e. Madam Mylie fwb,165cm,m,evm |
ei.Hardened fwb,160cm,rt,evm |
eii. Hardline fwb,159cm,tprt,evm |
eie. Elyse fwb,165cm,mkm,evm | ||
ee. Mysty fwb,166cm,m,evm |
eei. Clayton K fwb170cm,m,evm | |
eee. Misty fwb,165cm,trn,evm |
Sukuselvitys
i.Mercenary XI oli aikoinaan hyvin kapasiteetikas esteori, jonka luvattiin periyttävän jälkeläisilleen loistavaa kisakapasiteettiaan. Olihan ori toki upea ja sijoituksia ropisi tuosta vaan. Miksikään periyttäjäoriksi tätä ei olisi voinut kyllä millään kuvailla; jälkikasvu kun ei näyttänyt olevan oikein mistään kotoisin. Mercenaryn jälkeläiset ovatkin päätyneet pääosin harrastekäyttöön, tosin löytyy siitä parinkymmenen suvunjatkajan joukosta myös pari ihan hyvääkin kisahevosta. Mercenary kuoli suolikierteeseen kahdeksantoistavuotiaana, huonoksi periyttäjäksi leimautunut ori jäi useiden ihmisten mieleen huippuhevosena, jollaisia oli harvassa. Omistajille olikin erittäin harmillista, ettei ori jättänyt jälkeensä yhden yhtä tasoistaan varsaa.
ii.Mercenary X oli jälkeläiseensä Mercenary XI:hin verrattuna hyvin vaatimaton ori. Musta herrasmies menestyi kisaradoilla kohtuullisen hyvin, ja siirtyi kymmenvuotiaana erään nuorehkon tytön oppaaksi kisamaailmaan. Kaksitoistavuotiaana se ruunattiin, mutta ennen sitä sillä teetettiin yksi varsa. Jos orin ainoan varsan tulevasta menestyksestä oltaisiin tiedetty etukäteen, olisi ruunaus jätetty tekemättä. Kisataival jatkui aina siihen, kun sen omistaja hankki nuoremman ja kapasiteetikkaamman kisaratsun. Kokonaisuudessaan Mercenary XI eli hyvän elämän, eläkepäiviään se pääsi viettämään maatalon pihaan kahden vuohen kanssa kunnes kuoli eräänä talvipäivänä rahallisesti omaan karsinaansa.
ie.Ilya oli ratsastuskouluhevonen, joka varsoi kerran ennen ratsukoulutuksen aloittamista. Sen jälkeen siitä tulikin täysipäiväinen tuntiratsu, joka muuttui vuosien saatossa ilkeäksi ja happamaksi. Tamma oli hyvästä suvusta, mutta koska se oli ollut vahinkovarsa, oli kasvattaja vain tahtonut siitä eroon ja sysännyt sen ensimmäiselle ostajaehdokkaalle. Tamma ei koko ikänään päässyt näyttämään oikeita taitojaan kisaamisen saralla, tallikisoissakaan se ei käynyt sillä kukaan ei halunnut ratsastaa sillä. Eläkepäiviään Ilya pääsi viettämään erään vanhan papan omistukseen, joka antoi tamman kulkea vapaana pihassa. Vaarin lapsenlapset ratsastelivat tammalla silloin tällöin, ja tämä alkoi selvästi pitämään enemmän ihmisistä saatuaan hyvää kohtelua. Ilya lopetettiin omistajan kuoltua: kukaan ei halunnut jo kahdenkymmenenseitsemän vuoden ikään yltänyttä hevosvanhusta joten se vietiin teuraaksi.
e.Madam Mylie oli huippusukuinen puoliveritamma. Sporttisen näpsäkkä neitokainen kisasi sekä koulua, esteitä että kenttää vaativalla tasolla, ja olikin eritäin lupaavan oloinen. Tamman kisaura jäi kuitenkin lyhyeen, sillä eräällä maastoradalla se kompastui ja kaatui pahasti. Se ontuikin sen jälkeen loppuikänsä. Jalostukseen Mylie pääsi tottakai, jättäen jälkeensä yhteensä yksitoista toinen toistaan lupaavampaa varsaa. Tamma löytyi kuolleena eläkelaitumeltaan, sen sydän oli pysähtynyt ilmeisesti vanhuuden seurauksena.
ei.Hardened oli upea kisahevonen, joka putsasi palkintopöydät minne vain menikin. Ori kisasi muun muassa kenttää hyvällä menestyksellä, ja se kantakirjattiin yksimielisesti: siinä ei näyttänyt olevan mitään vikaa. Niinpä niin, Hardened olikin oikein kapasiteetikas, rohkea, hyvärakenteinen ja -tapainen. Se oli haluttu jalostusori, ja sen nimi näkyykin vielä useiden tulevaisuuden toivojen sukutauluissa. Astutusmaksut tietenkin olivat aivan omaa luokkaansa, mutta siitäkin huolimatta ori sai elämänsä aikana satakaksikymmentä jälkeläistä. Hardened kuoli ollessaan kolmekymmentävuotias, vanhuuden tuomat vaivat näyttivät vain pahenevan joten lopettaminen koettiin parhaaksi ratkaisuksi.
ee.Mysty oli lupaavan oloinen estehevonen, joka kisasi nuoruutensa hyvällä menestyksellä. Voittoisan kisauran jälkeen tamma siirrettiin luonnollisesti jalostuskäyttöön, ja se saikin viisi upeaa varsaa. Tamma kuoli viidennen varsomisen yhteydessä tapahtuneisiin komplikaatioihin. Varsoilleen se periytti loistavaa hyppykykyään ja mukavan tsäpäkkää luonnettaan.
Jälkeläiset
13.02.2014 fwb-t.Manhattan Beach VAL (i.Camouflage) YLA1,ERJ-I
04.04.2014 fwb-o.Valiant Vesta (i.Imperial)
16.08.2014 fwb-t.Valiant Lorena (i.Rokokoo)
Kilpailut
25.11.2013 ERJ 100cm Hiprakka 2/30
26.11.2013 ERJ 110cm Hiprakka 4/30 27.11.2013 ERJ 100cm Hiprakka 3/30 29.11.2013 ERJ 100cm Hiprakka 2/30 02.12.2013 ERJ 100cm Hiprakka 1/30 03.12.2013 ERJ 100cm Hiprakka 2/30 04.12.2013 ERJ 100cm Hiprakka 3/30 04.12.2013 ERJ 110cm Hiprakka 4/30 16.04.2014 ERJ 110cm Blackwoods 5/30 19.04.2014 ERJ 110cm Blackwoods 1/30 20.04.2014 ERJ 110cm Blackwoods 2/30 22.04.2014 ERJ 110cm Blackwoods 4/30 24.04.2014 ERJ 110cm Fifth Bridge Ponies 2/30 25.04.2014 ERJ 110cm Fifth Bridge Ponies 2/30 28.04.2014 ERJ 110cm Fifth Bridge Ponies 1/30 06.06.2014 ERJ 110cm Valiant Warmbloods 7/100 12.07.2014 ERJ 110cm Hazard 2/30 16.07.2014 ERJ 110cm Hazard 1/30 30.07.2014 ERJ 110cm Whispering Heaven 5/30 16.08.2014 ERJ 110cm Crinums Quarter Horses 2/30 17.08.2014 ERJ 100cm Crinums Quarter Horses 3/30 18.08.2014 ERJ 110cm Crinums Quarter Horses 3/30 20.08.2014 ERJ 100cm Crinums Quarter Horses 5/30 24.08.2014 ERJ 110cm Crinums Quarter Horses 4/30 31.08.2014 ERJ 110cm Mörkövaara 2/40 02.09.2014 ERJ 110cm Mörkövaara 4/40 05.09.2014 ERJ 110cm Mörkövaara 5/40 |
02.07.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 5/30
04.07.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 1/30 02.04.2014 KERJ CIC2 Pirunportti 2/27
|
Päiväkirja
27.11.2014 Puunailua
Pieniä ilonaiheita tähän inhottavan hyiseen ja sateiseen marraskuuhun ovat tuoneet meidän Marikin tyttären Minkan vierailut tallilla. Suorastaan ihanaa katsoa, kuinka joku tahtoo tehdä ne meidän likaisimmatkin työt kuten karsinoiden puhdistus tai kuraisten loimien pyykkääminen, ja vielä tykkää niistä. Erityisesti Minka on näyttänyt pitävän puuhastelusta meidän tammavanhuksen Meerin kanssa, joka sekin näyttää aina erityisiloiselta tytön nähtyään. Siinä missä tamma on jäänyt meiltä vähän vähemmälle huomiolle eläköityessään, osaa Minka antaa sille juuri oikeanlaista huomiota harjaillen sitä pitkiäkin aikoja, ja talutellen sitä tallin pihassa. Meeri tosiaan nauttii kun saa vähän äksöniä joutenolon lomaan. Tänään Minka aikoi ratsastaa Meerillä, ja koska se on vanha kisaratsu, tahtoi tyttö tehdä siitä vielä kerran upean näköisen pynttäämällä sen ihan täydellisesti. Ensin pikainen harjaus ja kavioiden puhdistus, sitten tyttö olikin jo roikkumassa tamman harjassa tehden siihen pieniä sykeröitä. Harjan jälkeen tuli häntä, jota koristamaan pistetty punainen rusetti oli aika huvittava. Se kun ei sopinut meidän Meerille sitten yhtään, tammahan oli aina ollut hyvin lunki kisatilanteissa. Suitsien kanssa päähän sujahti korvahuppu, joka mätsäsi väreineen hännässä killuvan rusetin kanssa. Minkahan tahtoi välttämättä vielä samanvärisen satulahuovan, joten tyttöä piti auttaa vaihtamaan se. Sanoinkin, että tämä saa sitten pyykätä likaamansa varusteet. Minka vain tuhahti ja paineli sitten takaisin Meerin luo. Lopuksi tyttö vielä laittoi tammalle punaiset pintelit jalkaan, ja kaikki näytti olevan valmista. Hänellä itsellään oli äitinsä ostama punainen tuulipuvun takki, ja olihan se pakko myöntää tuolla kymmenvuotiaalla olevan jonkinlaista tyylitajua. Kun Minka lähti taluttamaan tammaa ulos, oli siinä vaiheessa pakko naurahtaa hieman. Olin satavarma, että koulut käytyään tyttö tulisi varmasti meille töihin. Tuosta innokkuuden määrästä kun ei voinut oikein muuta mieltä olla.
2.11.2014 Pohdintoja
Tässä kun eilen ilmoittelin Meerin varsan Mantan marraskuun yleislaatuarvostelutilaisuuteen, tuli mieleeni josko Meerilläkin joskus sinne yritettäisiin. Ykköspalkintoon emme tosin tamman kanssa edes tähtäisikään, jopa kolmonen olisi tarpeeksi hyvä tässä tapauksessa. Olisihan se kiva, että jokainen hevoseni olisi jossain vaiheessa ainakin YLA-palkittu, jolloin niihin jälkipolvien sukutauluihin saisi saumattomasti merkittyä niitä palkittuja hevosia. Ja onhan Meeri loppuunsa meriittinsä ansainnut, onhan se ollut minulla aina tallin perustamisesta asti. Jospa siis valmisteltaisiin tätä tammamammaa vielä vähäsen, ja saataisiin se joko loppuvuodesta tai sitten mahdollisimman pian ensi vuonna viimeiseen koitokseensa. Kuoppaan kun en sitä raaskisi pistää ennen kuin se pääsee kunnolla arvosteltavaksi ja saa ansaitsemansa arvonimen koristamaan sekä omaa sivua että jälkipolvien sukutauluja.
28.10.2014 Mummon päivä
Tänään Meeri-mummelilla tuli ratsastamaan meidän työntekijämme Marikin Minka-tyttö, joka harmitteli ponikasvatuksemme lopettamista. Tämä kun oli ollut niin lopen ihastunut meidän Oona-poniin, eikä tahtonut millään ratsastaa suurilla puoliverisillä. Olimme kuitenkin saaneet tytön maaniteltua vanhan ja tasaisen Meerin selkään. Sää oli onneksemme selkeä, joten Marikki pystyi taluttamaan ratsukkoa meidän ulkokentällä. Meeri näytti tykkäävän päästessään jaloittelemaan, tosin Minka näytti vähän pelokkaalta ainakin ensi alkuun. Entisenä kisahevosena Meeri yritti vielä lähteä ravailemaan, mutta Marikki hidasti tämän menoa nykäisemällä riimusta. Tamma hörähti pahoittelevasti ja jatkoi rentoa köpöttelyään naisen vierellä. Kun Minka alkoi tottua Meerin hieman keinuvaan käyntiin, kuiskasi tämä vähän jännittyneenä äidilleen haluavansa ravata. Niinpä he ravailivat sitten muutaman kerran kentän ympäri, kunnes Marikki koki Meerin juoksennelleen tarpeeksi. Eihän nyt mummoa passaisi liikaa rasittaa, jotta se pysyisi pitkään terveenä. Ratsastuksen päätteeksi Minka tahtoi itse riisua Meerin, vaikkei meinannutkaan yltää ottamaan satulaa pois omakätisesti. Pienen avustuksen kera tyttö vielä harjasi tamman, ja sanoi voivansa ratsastaa joskus myöhemminkin tällä. Kunhan Minka vähän kasvaa niin tästähän kehkeytyy varmaan etevä hevosnainen. Annoimme vielä tämän taluttaa Meeri aivan itse tarhaan, Marikin kanssa kun tiedettiin ettei tamma lähtisi mihinkään vaikka se pääsisikin irti. Mukavaa näin välillä että meidän mummelikin saa jotain tekemistä, ja eikös se sanontakin mene jotenkin että jokainen hevonen ansaitsee ainakin kerran elämässään tulla pienen tytön rakastamaksi.
18.10.2014 Kuulumisia
En olekaan kirjoitellut vielä Meerin päiväkirjaan, mikä on sinänsä vähän harmillista. Onhan tamma kuitenkin yksi niistä seitsemästä ensimmäisestä hevosesta mitä Valiantiin silloin aikoinaan tuotiin. Muistan vielä kuin eilisen, kun trailerin takaluukku avattiin ja sieltä asteli kaunis tummanruunikko neitokainen. Olihan Meeri silloin jo kuusivuotias, kisaamisen jo aikoja sitten aloittanut kaunotar, josta ajateltiin tulevan se meidän paras tammamme. Hyppylahjat eivät loppuunsa olleetkaan niin hyvät kuin olimme ajatelleet, ja tamma jäikin vähän "parempien" hevosten varjoon. Nyt kun sen jälkikasvu on kuitenkin alkanut näyttää kykyjään esteiden saralla, on itse Meeriäkin alkanut katsoa aivan eri silmällä. Tammahan on oikein hyvä äitihahmo ja periyttäjä, ja vaikka se itse ei olekaan mikään huippukilpuri, on sen jälkeläiset näyttäneet juuri niitä lahjoja mitä Meeriltäkin aikoinaan odotettiin. En tiedä, miksi kirjoitan nyt tamman päiväkirjaan. Miksi en tehnyt sitä aiemmin? Jokin tammassa vaan alkoi tökkimään, ja tökkii vieläkin. Ehkä minusta on tullut liian tavoitteellinen, ja hyvän harrasteratsun tasoinen otus ei kelpaakaan enää. Ehkä vika onkin vain minussa. No, joka tapauksessa suunnitelmissa olisi ettei Meerillä teetettäisi enää yhden yhtä varsaa, vaikka tähänastiset ovatkin olleet ihan laatuhevosia. Kisaamaankaan emme enää rupea, sillä tammalla alkaa jo olla ikääkin. Ehkä tämän kirjoituksen tarkoitus onkin ilmoittaa, että pikkuhiljaa alkaa olla Meerin aika siirtyä eläkkeelle ja siitä sitten vihreämmille laidunmaille.