Manhattan Beach VAL
33 (14+19) - 33 (21+12) - 17 - 9 - 5 = 97p
Upeat pisteet muista teksteistä - niihin oli todellakin panostettu!
ERJ-I palkittu 31.03.2015
(8 + 41 + 22 + 20 + 15 = 106)
| Virallinen nimi | Manhattan Beach VAL | Ikä | 18, täyttänyt 4 vuotta 1.3.2014 |
| Lempinimi | Manta | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 165cm |
| VH-tunnus | VH14-031-0191 | Väri | Rautias |
| Syntynyt | 13.2.2014  |
Painotus | Este/yleispainote |
| Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko HeA, Re 140cm, Me 120cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | YLA1,ERJ-I |
Luonne
Kevät 2014 Mantan kanssa meni lähinnä koulutukseen ja siitä hissukseen muutamien luokkien starttaamiseen. Tamman isä oli estehevonen, ja emä hieman tavallisempi talliainen, jonka tekniikka ei yltänyt ihan siihen asti mitä olisi pitänyt. Vaikka Manta onkin yleispainotteinen, on se silti hyvin pitkälti kallistunut esteisiin päin. Se on selvästi perinyt hyvän hyppykykynsä isältään, emältä on tullut lähinnä luonteeseen ripaus rohkeutta joka korvaa isältä tulevaa ujoutta. Manta onkin varsin hyvän yhdistelmän tuotos, olisi ollut todella sääli jos olisimme hätiköiden menneet myymään tämän kultakimpaleen. Luonnekin Mantalla on todella hyvä, tamma on joka tilanteessa sopivan terävä. Se on hyvin hyvin reipas, mutta samalla aina aavistuksen varautunut. Esteradoilla Manta saattaa tehdä hurjiakin päätöksiä ratsastajan avuista huolimatta, mutta sillä on silti aina järki päässä eikä se koskaan tekisi mitään hengenvaarallista.
Hoidettaessa Manta on oikein malliesimerkki hyvin käyttäytyvästä hevosesta. Se seuraa aktiivisesti jokaista hoitajan tekemää liikettä, mutta ei itse rupea häseltämään vaan tyytyy vain katsojan rooliin. Varustuskin sujuu hyvin, vaikka Manta ei pidäkään satulavyön kiristämisestä. Se ei kuitenkaan ala temppuilemaan tukalassakaan tilanteessa, vaan varoittaa vain hieman luimimalla. Manta ei koskaan satuttaisi ihmistä, sen kanssa meillä onkin toistemme kunnioitus enemmän kuin kohdillaan. Uusia tuttavuuksia kohtaan Manta saattaa olla hivenen ujonpuoleinen, joten tamman kanssa kannattaakin ottaa ainakin alkuun ihan rauhallisesti. Kun luottamus kasvaa, näyttää Mantakin selvästi rentoutuvan ja kaikenlaiset toimenpiteet sujuvat sen kanssa mukavasti.
Ratsuna Manta on reipas ja aktiivinen, vaikka silloin tällöin se esteiden sijaan tuntuu pitävän rauhallisemmista maastoretkistä taikka älyä vaativista koulukiemuroista. Hyppytekniikka sillä on melko sulava, ja myös maastoesteet sujuvat hienosti muutamia pikkuseikkoja lukuunottamatta. Kestävyyskunto Mantalla on melko hyvä, vaikkei sekään tietysti ihan joka suorituksiin pysty. Varsinkin pitemmät hypyt tuntuvat olevan se Mantan heikko kohta, tamma kun tuntuu hyppäävän paremmin läheltä ja lyhyesti. Ongelmaa esiintyy onneksi näin yleisesti vain maastoesteillä, joten niitä emme paljoa hyppelekään tamman kanssa ainakaan kilpailumielessä. Kisaratsuna tamma on oikein kiva, vaikka saattaakin jännittää silloin tällöin. Mitään kauheaa koppikammoa sillä ei ole, mutta Manta lastataan mielummin yksin tai jonkun rauhallisemman kaverin kanssa. Hermoheikko koppikaveri kun tartuttaa helposti jännityksensä Mantaankin ja silloin kisasuoritus jää melko latteaksi ratsastajan kannustuksesta huolimatta.
Suku
|
i. Camouflage fwb,167cm,rt YLA1,ERJ-I |
ii. Cameron fwb,168cm,rt,evm |
iii. Chameleon fwb,167cm,rt,evm |
|
iie. Wictoria fwb,168cm,m,evm | ||
|
ie. Natasha fwb,165cm,rn,evm |
iei. Niles H fwb,170cm,rn,evm | |
|
ee. Nieśmiały trak,164cm,rt,evm | ||
|
e. Madam Mercury fwb,164cm,rn YLA3 |
ei. Mercenary XI fwb,160cm,rn,evm |
eii. Mercenary X fwb,165cm,m,evm |
|
eie. Ilya fwb,158cm,rn,evm | ||
|
ee. Madam Mylie fwb,165cm,m,evm |
eei. Hardened fwb,160cm,rt,evm | |
|
eee. Mysty fwb,166cm,m,evm |
Sukuselvitys
i.Camouflage on Valiant Warmbloodsin ensimmäisiä hevosia, ja lukeutuu siten meidän kantaoreihimme. Ori on estepainotteinen, mutta on myöhemmällä iällä kisannut myös koulua ja kenttää tavoitteellisesti. Tuttavallisemmin Kamuksi ristitty veijari on usein jopa hieman ujon oloinen, ja harmiksi se periyttää tätä ominaisuutta melko vahvasti jälkeläisilleen. Hyviä puolia orissa on kiltti luonne ja hyvä käsiteltävyys. Luonteensa lisäksi Kamu on periyttänyt useille jälkeläisilleen kaunista, vaaleanrautiasta väritystään.
ii.Cameron on suurikokoinen ja komea ori, joka on osoittanut lahjakkuuttaan esteratsastuksen saralla. Cameron on syntynyt eräällä pikkutilalla Itä-Suomessa, jossa sillä aloitettiin kisaaminen jo nuorella iällä. Ori on hypännyt hyvällä menestyksellä 150cm-luokissa, jossa voittoja se on kerännyt tasan viisitoista kappaletta. Muita sijoituksia sillä on miltei pyöreät sata kappaletta. Cameron on rohkea ja selväpäinen, hyvä periyttäjäori, joka on jättänyt jälkeensä seitsemän toinen toistaan upeampaa varsaa. Ori viettää eläkepäiviään Lapissa revähdytettyään pahasti vasemman takasensa eräissä kisoissa.
iii.Chameleon on komea rautias fwb-ori, jonka rakenteessa on huomattavissa selvästi sen suvussa virtaava trakehnerveri. Kevyt ja sulavalinjainen ori on menestynyt mallikkaasti niin vaikeahkoissa esteluokissa kuin helpoissa koululuokissakin, kisamenestystä sillä on parinkymmenen sijoituksen verran molemmissa. Tarkalleen ottaen Chameleonin rataestetaso on 140cm, ja koulutaso helpon B:n tuntumassa. Tätä nykyä ori asuu Virossa, jossa se kisauransa päätteeksi on siirtynyt eräälle ratsastuskoululle tuntihevoseksi. Kaiken kaikkiaan Chameleon on jättänyt maailmaan neljä jälkeläistä, joista ainoastaan Cameron on jatkanut isänsä jalanjäljissä ja kisannut esteratsastusta hyvällä menestyksellä.
iie.Wictoria on suurikokoinen, musta puoliveritamma, jolla on selvä estetausta molempien vanhempiensa puolelta. Wictoria on syntynyt Itä-Suomessa, eräällä kisahevosia kasvattavalla pikkutilalla. Tamma on kilpaillut hyvin rankasti nuorella iällä, ja onkin jäänyt siitoskäyttöön jo seitsenvuotiaana. Sijoituksia Wictorialle on kertynyt huikeat sata kappaletta, kaikki esteratsastuksen saralla. Jälkeläisiä tamma on saanut kuusi kappaletta, viimeisimmän jälkeläisen jälkeen sen kunto todettiin niin huonoksi, että se viettää nykyään vain rentoa tarhailuelämää eräällä pikkutilalla Itä-Suomessa.
ie.Natasha oli siro puoliveritamma, jonka keveydestä oli helppo päätellä siinä olleen paljon trakehnerverta. Natasha syntyi eräällä ratsastuskoululla Länsi-Suomessa, josta se muutti nelivuotiaana aloittelemaan kisahevosen uraa Etelä-Ruotsiin. Sieltä se palautui kuitenkin kasvattajalle piakkoin, omistaja kun ei ollut tarpeeksi tyytyväinen tammaan. Natashalla oli paha tapa ryöstää kesken radan, ja se loikkasikin usein kentän portin yli. Tempullaan se tuli hylätyksi suunnilleen kahdessa kisassa kolmesta. Kisahevosta tammasta ei millään saanut, mutta taidoissa sillä ei ollut mitään puutteita. Niinpä se siirtyi jo varsin nuorella iällä jalostuskäyttöön eräälle piensiittolalle, ja jättikin jälkeensä kokonaista yhdeksän varsaa. Useimmille varsoille tamma on periyttänyt reippauttaan ja ketteryyttään, perusluonnehan sillä oli todella hieno kisatilanteissa temppuilusta huolimatta. Natasha menehtyi suolikierteeseen alkuvuodesta 2014.
iei.Niles H oli komea puoliveriori, jolla oli hyvin paljon kapasiteettia isoihin esteluokkiin. Orilla oli todella paljon omaa tahtoa, ja se hoitikin esteradat yleensä hutiloiden ja piittaamatta ratsastajan antamista avuista. Niles tunnettiin tallin komeimpana ja kauheimpana orina, sitä ihailtiin mutta myös pelättiin. Nilesillä oli vain tietyt hoitajat ja ratsastajat, muita ihmisiä se ei kunnioittanut ollenkaan. Suorastaan kauheasta luonteestaan huolimatta Niles H oli hyvin suosittu puoliveristen jalostuspiireissä. Syynä lienee ollut sen taidokkuus ja loputon kisakapasiteetti. Jälkeläisiä sillä onkin kolmekymmentä kappaletta, joista osalle se on harmillisesti periyttänyt pahansisuisuuttaan.
iee.Nieśmiały on kuvankaunis vaalea trakehnertamma, joka on syntynyt Puolassa. Suomeen se muutti kuusivuotiaana eräälle ratsastuskoululle opetushevoseksi. Pian se kuitenkin todettiin liian tasokkaaksi tuntitöihin, ja se myytiin yksityiseksi. Tamma jäi asumaan ratsastuskoululle, josta käsin sen omistaja kilpaili sillä helpoissa esteluokissa. Vanhemmiten tamman selkä alkoi kipeytyä, joten se siirrettiin eläkkeelle. Jälkeläisiä se ehti saada yhden, kunnes kuoli vanhuuteen tutun tallin pihattoon päivää ennen 27-vuotispäiväänsä.
e.Madam Mercury on Mantan isän Camouflagen tavoin yksi Valiant Warmbloodsin ensimmäisiä ja siten tärkeimpiä hevosia. Meeriksi kotoisasti kutsuttu tammamamma on näyttänyt kyntensä vähän joka lajissa, vaikka se onkin selvästi kallistunut esteisiin päin. Hyppykapasiteettia tammalla ei ole kuitenkaan riittämiin, joten sitä ja sen jälkeläisiä ollaankin käytetty hieman kevyeempään kisaamiseen ilman mitään huipputavoitteita. Meeri on periyttänyt jälkeläisilleen hyvin pitkälti miellyttävää luonnettaan sekä räjähtävää tsäpäkkyyttä, joka ilmenee varsinkin maastoesteradoilla.
ei.Mercenary XI oli aikoinaan hyvin kapasiteetikas esteori, jonka luvattiin periyttävän jälkeläisilleen loistavaa kisakapasiteettiaan. Olihan ori toki upea ja sijoituksia ropisi tuosta vaan. Miksikään periyttäjäoriksi tätä ei olisi voinut kyllä millään kuvailla; jälkikasvu kun ei näyttänyt olevan oikein mistään kotoisin. Mercenaryn jälkeläiset ovatkin päätyneet pääosin harrastekäyttöön, tosin löytyy siitä parinkymmenen suvunjatkajan joukosta myös pari ihan hyvääkin kisahevosta. Mercenary kuoli suolikierteeseen kahdeksantoistavuotiaana, huonoksi periyttäjäksi leimautunut ori jäi useiden ihmisten mieleen huippuhevosena, jollaisia oli harvassa. Omistajille olikin erittäin harmillista, ettei ori jättänyt jälkeensä yhden yhtä tasoistaan varsaa.
eii.Mercenary X oli jälkeläiseensä Mercenary XI:hin verrattuna hyvin vaatimaton ori. Musta herrasmies menestyi kisaradoilla kohtuullisen hyvin, ja siirtyi kymmenvuotiaana erään nuorehkon tytön oppaaksi kisamaailmaan. Kaksitoistavuotiaana se ruunattiin, mutta ennen sitä sillä teetettiin yksi varsa. Jos orin ainoan varsan tulevasta menestyksestä oltaisiin tiedetty etukäteen, olisi ruunaus jätetty tekemättä. Kisataival jatkui aina siihen, kun Mercenaryn omistaja hankki nuoremman ja kapasiteetikkaamman kisaratsun. Kokonaisuudessaan Mercenary XI eli hyvän elämän, eläkepäiviään se pääsi viettämään maatalon pihaan kahden vuohen kanssa kunnes kuoli eräänä talvipäivänä rahallisesti omaan karsinaansa.
eie.Ilya oli ratsastuskouluhevonen, joka varsoi kerran ennen ratsukoulutuksen aloittamista. Sen jälkeen siitä tulikin täysipäiväinen tuntiratsu, joka muuttui vuosien saatossa ilkeäksi ja happamaksi. Tamma oli hyvästä suvusta, mutta koska se oli ollut vahinkovarsa, oli kasvattaja vain tahtonut siitä eroon ja sysännyt sen ensimmäiselle ostajaehdokkaalle. Tamma ei koko ikänään päässyt näyttämään oikeita taitojaan kisaamisen saralla, tallikisoissakaan se ei käynyt sillä kukaan ei halunnut ratsastaa sillä. Eläkepäiviään Ilya pääsi viettämään erään vanhan papan omistukseen, joka antoi tamman kulkea vapaana pihassa. Vaarin lapsenlapset ratsastelivat tammalla silloin tällöin, ja tämä alkoi selvästi pitämään enemmän ihmisistä saatuaan hyvää kohtelua. Ilya lopetettiin omistajan kuoltua: kukaan ei halunnut jo kahdenkymmenenseitsemän vuoden ikään yltänyttä hevosvanhusta joten se vietiin teuraaksi.
ee.Madam Mylie oli huippusukuinen puoliveritamma. Sporttisen näpsäkkä neitokainen kisasi sekä koulua, esteitä että kenttää vaativalla tasolla, ja olikin erittäin lupaavan oloinen. Tamman kisaura jäi kuitenkin lyhyeen, sillä eräällä maastoradalla se kompastui ja kaatui pahasti. Se ontuikin sen jälkeen loppuikänsä. Jalostukseen Mylie pääsi tottakai, jättäen jälkeensä yhteensä yksitoista toinen toistaan lupaavampaa varsaa. Tamma löytyi kuolleena eläkelaitumeltaan, sen sydän oli pysähtynyt ilmeisesti vanhuuden seurauksena.
eei.Hardened oli upea kisahevonen, joka putsasi palkintopöydät minne vain menikin. Ori kisasi muun muassa kenttää hyvällä menestyksellä, ja se kantakirjattiin yksimielisesti: siinä ei näyttänyt olevan mitään vikaa. Niinpä niin, Hardened olikin oikein kapasiteetikas, rohkea, hyvärakenteinen ja -tapainen. Se oli haluttu jalostusori, ja sen nimi näkyykin vielä useiden tulevaisuuden toivojen sukutauluissa. Astutusmaksut tietenkin olivat aivan omaa luokkaansa, mutta siitäkin huolimatta ori sai elämänsä aikana satakaksikymmentä jälkeläistä. Hardened kuoli ollessaan kolmekymmentävuotias, vanhuuden tuomat vaivat näyttivät vain pahenevan joten lopettaminen koettiin parhaaksi ratkaisuksi.
eee.Mysty oli lupaavan oloinen estehevonen, joka kisasi nuoruutensa hyvällä menestyksellä. Voittoisan kisauran jälkeen tamma siirrettiin luonnollisesti jalostuskäyttöön, ja se saikin viisi upeaa varsaa. Tamma kuoli viidennen varsomisen yhteydessä tapahtuneisiin komplikaatioihin. Varsoilleen se periytti loistavaa hyppykykyään ja mukavan tsäpäkkää luonnettaan.
Jälkeläiset
17.08.2014 fwb-o.Berserk Beachboy VAL (i.Bellfire F)
13.09.2014 fwb-t.Valiant Strawberry Stripes (i.Tottenham's Amigo) - ERJ-I
18.10.2014 fwb-t.Crimson Sunset VAL (i.Crimson Craw)
21.11.2014 fwb-t.Valiant Malibu Bluffs (i.Valiant Ignatius)
02.01.2015 fwb-o.Valiant Guadalupe (i.Greger 'If)
01.04.2015 fwb-o.Valiant Scotch Manhattan (i.Citrus Sensation Solo)
Kilpailut
|
12.04.2014 ERJ 140cm Cremlin 3/50
03.05.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 1/30 04.05.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 3/30 12.05.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 2/30 13.05.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 3/30 14.05.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 5/30 15.05.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 3/30 30.06.2014 ERJ CUP 140cm Pirunkorpi 5/296 25.07.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 4/30 27.07.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 4/30 29.07.2014 ERJ 140cm Hazard 3/30 29.07.2014 ERJ 140cm Whispering Heaven 4/30 31.07.2014 ERJ 140cm Thrillium 1/30 01.08.2014 ERJ 140cm Westbound 4/30 01.08.2014 ERJ 140cm Thrillium 1/30 02.08.2014 ERJ 140cm Hazard 3/30 02.08.2014 ERJ 140cm Kilpailukeskus Reiter 2/30 02.08.2014 ERJ 140cm Kilpailukeskus Reiter 2/30 02.08.2014 ERJ 140cm Dark Side Trakehners 5/30 02.08.2014 ERJ 140cm Thrillium 3/30 03.08.2014 ERJ 140cm Dark Side Trakehners 4/30 03.08.2014 ERJ 140cm Hazard 3/30 03.08.2014 ERJ 140cm Kilpailukeskus Reiter 2/30 04.08.2014 ERJ 140cm Dark Side Trakehners 4/30 07.08.2014 ERJ 140cm Hazard 3/30 07.08.2014 ERJ 140cm Valkoranta 2/30 08.08.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 5/30 08.08.2014 ERJ 140cm Kilpailukeskus Reiter 1/30 08.08.2014 ERJ 140cm Thrillium 1/30 09.08.2014 ERJ 140cm Valkoranta 5/30 09.08.2014 ERJ 140cm Valkoranta 4/30 09.08.2014 ERJ 140cm Thrillium 4/30 10.08.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 2/30 10.08.2014 ERJ 140cm Valkoranta 1/30 13.08.2014 ERJ 140cm Valkoranta 2/30 13.08.2014 ERJ 140cm Valkoranta 5/30 16.08.2014 ERJ 140cm Crinums Quarter Horses 4/24 05.09.2014 ERJ 140cm Valkoranta 1/30 07.09.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 3/30 08.09.2014 ERJ 140cm Valiant Warmbloods 1/30 08.09.2014 ERJ 140cm Valkoranta 3/30 08.09.2014 ERJ 140cm Valkoranta 4/30 10.09.2014 ERJ 140cm Valkoranta 4/30 11.09.2014 ERJ 140cm Valkoranta 5/30 |
10.04.2014 KERJ CIC2 Kärmeniemi 3/29
12.04.2014 KERJ CIC2 Kärmeniemi 1/29 23.03.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 7/69
20.08.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 4/100 22.08.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 2/100 22.08.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 10/100 25.08.2014 KRJ HeA Valiant Warmbloods 7/100 |
Valmennukset
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Valmensin tänään Mariaa ja Mantaa, tarkoituksena oli harjoitella tietynlaista ratakokonaisuutta jotta saataisiin se loppupuristus viimeisiä kisoja varten. Olin kasannut harjoiteltavan radan maneesiin jo ennen valmennuksen alkua, ja annoin ratsukon tutustua esteisiin alkuverryttelyjen päätteeksi. Radalla oli pari sarjaa, sitten yksi pitkä okseri ja muutama hui-niin-kauhea-erikoiseste. Myös muutama perus pystyeste Mantan omalta tasolta löytyi. Osa esteistä oli alkuun vielä hieman matalampia, kun otimme sileällä verryttelyn jälkeen pari verkkahyppyä. Manta näytti nyt oikein reippaalta ja kuuliaiselta, vaikka näytti selvästi kärkkyvän erikoisesteitä. Varsinkin este, johon oli maalattu leppäkerttuja, näytti olevan uskomattoman vastenmielinen Mantalle. Sen ohi kaartaessaan tamma käänsikin jyrkästi peräpäätään sinne päin, valmiina potkaisemaan jos ne leppäkertut koittaisivat hyökätä päälle. Kehotin Mariaa ohjaamaan tammaa sinne minne ratsastaja halusi, sillä turhanpäiväisestä pelostaan huolimatta Mantan tulisi mennä juuri niin kuin ratsastaja vaati. Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen nostin kaikki esteet Mantan omalle tasolle, ja lähdimme pätkissä harjoittelemaan radan eri osia. Sekä sarjat että pidemmät okserit menivät yli tuosta vaan, ilman erinäistä harjoittelua. Erikoisesteiden kanssa tulikin sitten vähän ongelmia. Manta ei meinannut millään hypätä niitä, vaan kiersi aina esteen tai kielsi täydestä vauhdista niin, että Maria tippui selästä useammin kuin kerran. Yhden onnistuneen yrittämän päätteeksi Manta sitten tajusikin, etteivät ne erikoisesteet hyökkääkään päälle vaikka niistä hyppelisikin yli. Se mursikin jään, ja tamma saatiin hyppäämään loputkin esteet oikein siististi. Kun kaikki radan vaiheet oltiin saatu sujumaan, tultiin se vielä kerran kokonaisuutena. Vähän Manta näytti alkavan hermoilemaan joillain esteillä, mutta Maria sai sen hyppäämään oikein hienosti. Onnistuneeseen suoritukseen on aina hyvä lopettaa, joten päästin ratsukon aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä sillä aikaa kun itse aloin purkamaan esteitä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään valmentauduin Mantan kanssa pitkästä aikaa niin, että itse ratsastin tammalla. Valmentajanamme toimi uusi tallityöntekijämme Minna, joka oli käskenyt suorittaa alkuverryttelyt itsenäisesti. Menin Mantan kanssa puomeja ravissa ja keskityin saamaan tamman askeleet tasaisen rullaaviksi. Tänään Manta tuntui ihmeen jähmeältä, joten annoin sille hieman lisäpohjetta ja maiskautin tälle reippaasti. Kun valmentajamme saapui kentälle, oli Manta vielä hieman jäykkä. Valmentaja asetti meille helpon kavaljettisarjan, jonka yli meidän täytyi hypätä. Hyppiessä Manta alkoi vihdoin kulkea paremmin, joten pystyin nyt keskittymään enemmän itse esteisiin kaiken eteenpatistamisen sijaan. Minna rakensi meille tehtävän, jonka tie meni kahdeksikon muodossa. Manta näytti tykkäävän siitä, vaikka esteillä tehtävät laukanvaihdot näyttivät tuottavan alkuun hieman hankaluuksia. Minna kehotti antamaan selkeämmät avut esteen päällä, jotta Manta tajuaisi vaihtaa laukkaa. Muutaman yrittämän jälkeen tamma näytti jo tajuavan herkemmästäkin, joten oli aika siirtyä seuraavaan tehtävään. Koska tänään ei ollut aikaa valmentautua sen enempää, neuvoi Minna meille helpon ratakokonaisuuden Mantan omalta tasolta. Rataan kuului edellinen kahdeksikkokuvio sekä muutamia yksittäisiä esteitä. Rata sujui hyvin, ja Manta hallitsi jo laukanvaihdotkin siististi. Hieman hiomista vielä kuulema löytyi, joten Minna käskikin opetella näitä juttuja muutenkin tamman kanssa. Yleisellä tasolla olimme kuulema suorittaneet hyvin, joten Manta ansaitsi ylimääräiset kiitokset lyhyen maastolenkin muodossa.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Valmensin tänään heti aamusta Mariaa ja Mantaa. Molemmat näyttivät hieman unisilta, joten jo alkuverryttelyissä pistin ratsukon painamaan ihan kunnolla töitä lämmetäkseen. Alkuverryttelyihin sisältyi muun muassa ravailua ilman jalustimia sun muuta joka varmasti tuntuisi ratsastajan lihaksissa. Verryttelyjen jälkeen käskin Marian ottaa laukkaa uralla, ja pitkillä sivuilla nousta esteistuntaan. Tätä tehtiin molempiin suuntiin niin kauan, että sain esteet kasattua. Marian vatsalihakset eivät oikein tykänneet harjoituksesta, mutta nyt nekin oli sen verran lämmenneet että radalla ei pitäisi tulla ongelmia istunnan kanssa. Ratsukko suoriutuikin sittemmin antamistani tehtävistä todella hyvin. Olin nyt kasannut maneesiin radan, johon sisältyi sarja jota me tällä kertaa hioimme ihan urakalla. Sarjassa oli kolme estettä, joita viimeisin oli okseri. Alkuun estekorkeus oli melko matala, mutta kun Manta näytti suoriutuvan niistä leikiten, nostin korkeuden metriin. Nyt tamma tuli liian vauhdilla, jolloin askeleet eivät millään sopineet välimatkalle. Tamma kielsikin okserilla, ja Maria tippui alas. Huomattuaan tilaisuutensa tulleen, Manta säntäsi karkuun ja valmennusaikaa meni siihen kun yritimme pyydystää sitä. Kun tamma oltiin saatu kiinni, ja Maria oli taas selässä, käskin heidän nyt tulla esteet hyvin hitaalla tempolla. Nyt sarja sujui hyvin, ja annoin nyt luvan antaa tammalle vähän lisää vauhtia. Onnistuneen suorituksen jälkeen käskin ratsukon tulla pienen radanpätkän, johon sisältyi perusesteitä melko helpohkoilla teillä. Kehotin ottamaan yhden mutkan tarpeeksi hiljaa, jotta he ehtisivät kääntyä tarpeeksi sujuvasti seuraavalle esteelle. Rata sujui jo ensimmäisellä kerralla hyvin, ratsukossa näki selvää edistystä. Kehotin nyt tulemaan vielä radan niin, että loppuun tulisi alussa harjoittelemamme sarja. Estekorkeus oli 140cm lukuunottamatta sarjaa, jonka korkeuden jätimme metriin. Sen kanssa pitäisi harjoitella myöhemminkin vaikka se tänään näyttikin jo sujuvan melko hyvin.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään tuntui olevan niin kauheasti kiireitä, joten ennen kuin olin ryhtynyt valmentamaan Mariaa ja Mantaa olin neuvonut näille helpon verryttelyradan. Siihen sisältyi muutamia kavaljetteja, joiden yli ratsukko olikin hyppimässä kun tulin maneesiin. Koska ratsukko oli tosiaan verrytellyt jo itsenäisesti, pääsimme aloittamaan heti päivän tehtävän. Aiheena olisi ihan yksinkertainen esteelle lähestyminen. Mantalla kun näytti tulleen vähän ongelmia viime aikoina sen jutun kanssa. Pistinkin heti alkuun radalle hieman apupuomeja, jokaisen esteen eteen yhden. Radalla olleen sarja väliin en pistänyt puomia, sillä ajattelin Mantan selviävän siitä ihan normaalisti. Ensimmäisenä lähdimme hyppäämään ristikkoestettä, jolle Maria sai vähän patistella tammaa. Tämä näytti vähän ihmettelevän apupuomia, mutta laukkasi sen yli siististi ja hyppäsi oikealta kohdalta ilman ratsastajan patistelua. Seuraavaksi tuli sitten matala pystyeste, jonka Manta hyppäsi myös siististi. Kun kokeilimme esteitä kohta ilman apupuomeja, näytti Manta vähän epäröivän. Marian ei kuitenkaan tarvinnut tehdä paljon mitään, sillä tamma hyppäsi nyt siististi juuri oikealta kohdalta. Sain korotettua esteet Mantan omalle tasolle, ja käskin ratsukon tulla ne nyt uudelleen. Marian ratsastus näytti sujuvan hyvin, sillä nyt hän pystyi keskittymään muihinkin juttuihin kuin pelkkään lähestymiseen. Ratsukolla olisi tietysti vielä harjoiteltavaa lähestymisissä, mutta eiköhän tämä lyhyehkö valmennustuokio antanut sille jo vähän pohjaa. Onnistuneen suorituksen jälkeen päästin ratsukon aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä sillä aikaa kun itse aloin purkamaan esteitä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään valmensin Mariaa ja Mantaa, päivän aiheena oli ratsastusradan tiet. Käskin ratsukon verrytellä itsenäisesti ravissa sillä aikaa kun asetin tötteröitä pitkin maneesin pohjaa. Kehotin ratsukon tulla tötteröistä kasaamani radan läpi ensin käynnissä, jonka jälkeen käskin Mariaa nostaa ravi ja tulla nyt rata uudelleen. Rata sujui hyvin, joten käskin nyt nostaa laukan. Olin tehnyt pari hyvin tiukkaa kurvia, joissa oli tarkoitus koota laukkaa hieman. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen ratsukko viimein suoriutui puhtaasti. Käskin ottaa hieman ravia uralla sillä aikaa kun vaihdoin tötteröt esteisiin. Tiukimpia kurveja loivensin hieman jättämällä esteiden etäisyydet melko suuriksi. Esteet olivat nyt noin 60cm korkeita. Ratsukko lähestyi hyvin ensimmäistä estettä, mutta esteen jälkeen olisi pitänyt tehdä vähän tiukempi käännös. Nyt lähestyminen toiselle esteelle epäonnistui ja aiheutti kiellon. Kehotin hidastamaan vaikka raviin esteiden välillä, jotta siinä ehtisi kääntyä tarpeeksi. Maria otti neuvosta vaarin, ja pidätti Mantaa melkoisesti esteiden välillä. Nyt vauhti oli sopiva, ja rata jatkui loppuun onnistuneesti. Nostin esteet nyt metriin ja käskin tulla radan toisesta suunnasta. Nyt viimeinen tiukka kurvi oli otettava entistä huolellisemmin. Rata sujui hyvin ottamatta huomioon viimeisiä esteitä. Manta sattui tulemaan kaarteeseen väärällä laukalla, eikä pystynyt kääntymään tarpeeksi jyrkästi. Este ohitettiinkin tyylikkäästi sivusta. Käskin ratsukkoa menemään uudestaan kaksi viimeistä estettä, ja ottaa jo heti alkuun oikea laukka. Tällä kertaa esteet ylittyivät sujuvasti. Nostin esteet vielä 140cm korkeiksi ja käskin tulla radan vielä alkuperäiseen suuntaan. Nyt rata sujui jo ensimmäisellä kerralla puhtaasti, joten ratsukko pääsi aloittelemaan itsenäisesti loppuverryttelyjä sillä aikaa kun minä aloin purkamaan esteitä.
Päiväkirja
20.10.2014 Laatishaaveita
Manta on järjestyksessä toinen kasvattini, jonka kanssa laatiksiin tähtääminen on varmaa. Niistä kasvateistani jotka tämän laatiksiin menon sitten tähtäämisen sijaan toteuttaa, on Manta ihan ensimmäinen. Viimekesäinen panostamiseni tammaan näyttää pikkuhiljaa olevan palkittua: armoton valmentautuminen ja kisaaminen ovat tuottaneet tulosta, ja Manta onkin nyt periaatteessa valmis laatiksiin. Kaikki tarvittavat tekstitkin näyttäisivät olevan kasassa. Joillekin hevosille niitä tekstejä tulee kirjoitettua ihan vaan se arvonimien kiilto silmissä, mutta Manta on kyllä sellainen tapaus että sille olen kirjoittanut silkasta kirjoittamisen ilosta. Jos pääsisimme ujuttautumaan Mantan kanssa seuraavaan mahdolliseen yleislaatuarvostelutilaisuuteen, ja siitä sitten ERJ-laatikseen, olisi tamma sitten periaatteessa valmis siirtymään kokonaan siitoskäyttöön ja siitä pikkuhiljaa vähän rennompaan elämiseen. Jälkeläisnäyttö tosin on vielä vähän puutteellista, mutta se asia aiotaankin korjata tehokkaalla kisaamisella tässä parin kuukauden sisällä. Ykköspalkintojahan me tietysti lähdemme metsästämään, mutta ei ne kakkospalkinnotkaan tietysti pahitteeksi olisi. Vaikka väkisinhän sitä tulee ajateltua, että vain paras on tarpeeksi hyvää minun mussukalleni.
18.10.2014 Crimson Sunset
Manhattan Beachin upeat auringonlaskut ovat aina viehättäneet minua suuresti, ja kun meidän Mantan tulevan varsan isäksi oltiin valittu komea Crimson Craw, oli tulevan pikkuisen nimi selvääkin selvempi. Kun Manta tänään sitten varsoi suloisen pikku ruunikkotamman, nimettiin se heti Crimson Sunsetiksi. Varsan väri oli meille sinänsä yllätyksellinen, olihan Manta jättänyt jälkeensä jo kolme raudikkovarsaa. Niin kovasti kuin tamma kaunista väriään periytti, tuli tästä silti ruunikko. Ei edes punaruunikko niin kuin isänsä, vaan kauniin suklaanruskea. Eihän sillä värillä oikeastaan ole edes väliä, mutta olisihan siihen karvaan nyt toivonut vähän sitä punaista sävyä, jolloin pikkutamman ulkomuoto olisi täydentänyt tämän kaunista nimeä. No, joka tapauksessa pikkuvarsuli vaikuttaa oikein lupaavalta. Alkuun ajattelimme pistää sen myyntiin, mutta kyllähän tuo voi varmaankin jonkin aikaa meillä asustaa. Mistä sitä tietää vaikka kuinka ihastuisin siihen ja alkaisin katua myyntiä. Ainakin peruskoulutus ja muutama startti voisi olla paikallaan. Jos Manta vielä saataisiin käytettyä laatiksissa siinä välissä, voisi varsallekin tulla enemmän kiinnostuneita ostajaehdokkaita. Niin, Manta taitaa ihan oikeasti olla ensimmäinen kasvattini jota olen laatiksiin raahaamassa. Tähän mennessä tallin ainoa palkittu hevonen on tämän isä Camouflage. Jos saataisiin vaikka keväällä pari Mantankin varsaa palkittua, olisin todella ylpeä. Leperrellessäni Mantalle kuinka upea tämä on, ja kuinka ylpeä olenkaan joistain kasvateistani, tamma käänsi minulle peränsä ja tuhahti. Varsa matki tietysti emäänsä ja meni karsinan takanurkkaan seisomaan eikä katsonutkaan minua päin. Huvittavia otuksiahan nuo välillä ovat, pakko myöntää. Ehkä Manta tajuaa oman arvonsa, ehkä ei, mutta pirun hyvä hevonen se on aina ollut. Jospa tämäkin pikkuvarsa seuraisi emänsä jalanjäljissä ja olisi joku päivä yksi minun suurimmista ylpeydenaiheista.
13.9.2014 Syysvarsa
Tänään putkahtikin maailmaan varsa, josta olin uskaltanut haaveilla vasta ihan vähän aikaa. Niin rikollisen herkulliselta kuulosti meidän Mantan ja komeaakin komeamman orin Tottenham's Amigo yhdistelmä. Kun varsa sitten vihdoin syntyi ja nousi jaloilleen etsiytyäkseen emänsä nisälle, tuntui unelma olevan saavutettu. Olimme kuitenkin vasta ihan alkuvaiheilla, sillä tiedä nyt mikä epeli tuostakin saattaa tulla vanhetessaan. Ainakin emän puolen suku on niin tuttua ja turvallista, että jos isän puolelta ei tule mitään yllätyksiä niin varsasta pitäisi tulla huippuhevonen. Vielä ei ainakaan ole meidän laatutakuu pettänyt, mutta kun tämä vaan tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Manta on ennenkin varsonut hyviä kisaajia, ja sen esikoistamma Ruusu on muuten tällä hetkellä kantavana. Jotenkin vain tuntuu niin omituiselta, että meillä on tullut putkeen niin monta hyvää varsaa. Ehkä olen vain vainoharhainen tai jotain, mutta minusta tuntuu että tämän pikkuisen tammavarsan silmissä on sellainen viekas kiilto, joka ei kieli mitään hyvää. Ehkä siitä tuleekin samanlainen herkkis kuin tämä Mantakin oli nuorempana. No, oli miten oli, eiköhän ammattitaidolla, rakkaudella ja hellällä huolenpidolla saada varsasta mallikelpoinen lähtökohdista riippumatta.
30.8.2014 Kevyttä treenailua sekä tulevaisuudensuunnitelmia
Koska Manta oli vasta vähän aikaa sitten varsonut, pidettiin sillä vielä taukoa kisaamisesta. Tänään harjoittelimmekin hieman koulujuttuja perinteisten esteiden sijaan. Tamman kun pitäisi starttailla tulevaisuudessa myös hieman muitakin lajeja, yleispainotteinen kun se on. Harjasin tamman kevyesti ennen ratsastusta, ja varustin sen sitten. Laitoin vielä suojat jalkaan, sillä tammalla on joskus taipumusta kolhia varsinkin takasia vähän joka paikkaan. Ulkona satoi taas perinteiseen tapaan, joten meidän oli mentävä harjoittelemaan maneesiin. Manta ei tunnu oikein tykkäävän meidän maneesista, sillä valaistuksesta huolimatta nurkat tuntuvat jäävän turhan hämäriksi ja siten pelottaviksi. Tamma pälyilikin niitä vähän väliä. Tänään en jaksanut alkaa tappelemaan sen kanssa, joten keskityimme tekemään harjoituksia lähinnä keskiympyrällä. Manta taipui hyvin, ja kun taivuttelin sitä ravissa ulospäin, näytti se heti tajuavan mistä on kyse. Muutamien erilaisten harjoitusten jälkeen annoin tamman levähtää, ja pidensin ohjaa. Manta kulki vapaasti uraa pitkin, mutta oikoi aina niissä hirveän pelottavissa kulmissa. Sade ropisi hiljaa maneesin kattoa vasten, ja olo oli ihmeen raukea. Muistin, kuinka keväällä tamma oli lähtenyt kirjaimellisesti alta pelätessään sadetta. Nyt se oli jo niin tottunut tähän Suomen säähän, että edes jylisevä ukkonen ei saisi sitä suunniltaan. Onhan se meidän Manta jo iso tyttö, ja jo kahden varsan emä. Tarkoituksena olisi astuttaa tamma heti seuraavan kisaputken päätteeksi, orikin on jo valittu. Sen jälkeen tammalla olisi vielä mahdollisesti yksi kisakaudentynkä jäljellä, jonka jälkeen se olisi tarkoitus siirtää kokonaan jalostuskäyttöön. Niin se aika vain kuluu nopeasti, vastahan Manta oli pikkuinen varsanrääpäle joka oli tarkoitus myydä. Nyt siitä on tullutkin meidän suosikkikasvatti, jonka nimen tahdomme säilyttää tulevien varsojen suvuissa vielä pitkään.
17.8.2014 Raivoisa rantapoika
Syysaamu oli hyisen utuinen astuessani sisään miellyttävän lämpöiseen talliin. Menin heti ensimmäiseksi katsomaan Mantaa, jonka oli tarkoitus varsoa lähipäivinä. Tamma käyskenteli karsinassaan normaaliin tapaansa, joten jätin sen rauhaan ja menin viemään meidän oreja tarhaan. Meillä ei ollut tallilla muita kuin minä ja tallimestari Kaisa, joka istui tuttuun tapaansa sanomalehti kädessä kahvikupposen kanssa tallitoimistossa. Meidän toimistossa on vuorokaudet läpeensä usea monitori auki, joista näemme varsomiskarsinoiden tapahtumat. Kaisa oli ilmeisesti niin syventynyt lehteensä, ettei huomannut erään monitorin tapahtumia. Orit tarhattuani astelin tammojen puolelle ja päätin taas tarkastaa Mantan voinnin. Olihan se suuri yllätys, kun nyt tamma ei ollutkaan enää yksin karsinassaan. Sen puolituntisen aikana mitä minä oreja tarhasin, ehti Manta pyöräyttää pikkuisen orivarsan. Kaunis raudikko valkoisine sukkineen ja leveine läseineen oli suorastaan hellyyttävä näky. Kaisa oli vetää kahvit väärään kurkkuun tullessani toimistoon kertomaan ilouutista. Nainen oli selvästi hämmästynyt, sillä jos hän olisi kehdannut välillä vilkuilla monitoreja, olisi hän nähnyt Mantan varsomisen. Koska varsa oli ori, oli sille jo nimikin valmiina. Mantan nimestä tahdoimme varsalle joko Manhattanin tai Beachin. Koska eräs meidän tallityöntekijämme oli koko kesän valittanut eräästä raivoisasta rantapojasta viitaten meidän naapuriimme joka ei pitänyt siitä että hevosia uitettiin samassa järvessä minkä rannalla tämän mökki saunoineen oli, tuntui nimi jopa pirullisen hyvältä. Vaikkei tämä pikkuori mikään hullu olekaan, sai se nimekseen Berserk Beachboy. Juu, kaikella rakkaudella naapurin Eki :)
28.7.2014 Tie sydämeen käy Mantan kautta
Mantalla on juuri tällä hetkellä kisaputki päällä, ja sijoituksiakin tuntuu ropisevan ihan olan takaa. Tamma on osallistunut nyt lähinnä ERJ:n alaisiin ja hankkinut näyttöjä isänsä tulevaa laatispyörähdystä varten. En edes häpeä sanoa, että Manta on silmäteräni Camouflagen paras varsa! Tässä kesän aikana tamma on jostain kumman syystä kairannut tiensä minun sydämeeni ja ehdottomien suosikkihevosten listalle, samaa työtä on parhaillaan tekemässä tämän minun murusen esikoisvarsuli Texas Rose. Tämä varsuli on ihan emänsä näköinen, tosin emänisänsä värityksellä. Voin jo tässä vaiheessa ylpeänä sanoa, että tästä saattaa vielä tulla minulle itselleni kaikkein mekityksellisin sukulinja ikinä. Kun Mantan jälkikasvukin löytäisi sopivan puolison, pääsisi tämä linja jatkumaan yhä vaan. Nyt kuitenkin keskitytään näiden kaikkien kolmen kullanmurun kisauttamiseen, josko Manta jo syksyllä pääsisi pyörähtämään YLA:ssa. YLA:n jälkeen tavoitteena olisi ERJ-laatis, johon on kyllä vielä aikaa puutteellisen jälkeläisnäytön takia. Tulevaisuudensuunnitelmat Mantan kanssa on jo pitkälle harkittuja, mutta tällä innolla me vielä toteutamme ne yhdessä. Syksyllä jos tamma ehtisi pyöräyttää pari varsaa, niin pääsisi sitten jo niitäkin kisauttamaan ja edesauttamaan Mantan menestystä sitten myöhemmin. Siihen asti kisaillaan ihan reilummalla kädellä, josko saataisiin ihan viisikymmentä ERJ-sijaa kasaan.
