Berserk Beachboy VAL
| Virallinen nimi | Berserk Beachboy VAL | Ikä | 10, täyttänyt 4 vuotta 1.10.2014 |
| Lempinimi | Perttu | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Sukupuoli | Ori | Säkäkorkeus | 166cm |
| VH-tunnus | VH14-031-0819 | Väri | Rautias |
| Syntynyt | 17.8.2014  |
Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko HeA, Re 150cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Suku
|
i. Bellfire F fwb,166cm,rt |
ii. Crocodilehunter fwb,169cm,m ERJ-III, SPL-II |
iii. Habberdashed evm |
|
iie. Death by Insomnia evm | ||
|
ie. Never Bored trak,158cm,prn |
iei. Sean Paul Z evm | |
|
iee. Never Say Never evm | ||
|
e. Manhattan Beach VAL fwb,165cm,rt YLA1,ERJ-I |
ei. Camouflage fwb,167cm,rt YLA1,ERJ-I |
eii. Cameron fwb,168cm,rt,evm |
|
eie. Natasha fwb,165cm,rn,evm | ||
|
ee. Madam Mercury fwb,164cm,rn YLA3 |
eei. Mercenary XI fwb,160cm,rn,evm | |
|
eee. Madam Mylie fwb,165cm,m,evm |
Jälkeläiset
Kilpailut
Päiväkirja
20.3.2015 Estetreeniä aurinkoisella kentällä
Aurinko oli noussut korkealle taivaalle, ja koko aamupäivän olimme saaneet nauttia sen tuomasta valosta ja lämmöstä. Meidän pienin hiekkakenttä oli jo sulanut, tosin se oli aivan mudan vallassa. Huoltotyö sille tehtäisiin vasta ensi kuussa, joten saimme Pertun kanssa tyytyä nyt siihen mitä meillä on. Kentällä oli aamutreenin jäljiltä oleva esterata, joten minun ei tarvinnut alkaa raahaamaan painavia tolppia ja puomeja. Kävinkin ennen ratsastusta vain laskemassa estekorkeutta vähän, sillä tänään ei ollut edes tarkoitus hypätä Pertun oman tason mukaisesti. Suunnitelmissa olikin vain vähän kokeilla millainen tuntuma minulla olisi oriin nyt kun kevät vähän vilkastaa laiskempaakin hevosta. Luonteeltaan tavallisesti sopivan reipas Perttu saattaisikin olla vähän turhan tsäpäkkä tänään. Ennen esteiden säätämistä olin jo laittanut orin kuntoon, joten enää minun piti hakea se tallista. Haistaessaan raikkaan kevätilman Perttu alkoi nostella päätään korkeuksiin, ja silmät kiinni se hörisi tyytyväisen näköisenä. Annoin orin seisoskella siinä tallin oviaukolla jonkin aikaa, mitäpä sitä hoppuilemaan kun toinen tahtoi selvästikin vain vähän aikaa tuoksutella suloista kevätilmaa ja antaa auringon helliä karvapeitettä. Kohta ori tajusikin itse jatkaa matkaansa, ja talutinkin sen suoraan kentälle. Selkään noustuani annoin hieman pojetta ja Perttu lähti heti löntystelemään uraa pitkin. Jonkin aikaa käveltyämme annoin sille ravipohkeet, ja ori totteli nätisti alla. Teimme paljon kaarevia uria, vaikka kentällä olevat esteet vähän häiritsivätkin meidän verryttelyä ollen juuri niissä paikoissa joista kuuluisi mennä pääty-ympyröitä tehdessä. Verryteltyämme tovin ravissa, nostatin laukan ja menimmekin pari kierrosta kentän ympäri ennen kuin ohjasin orin ensimmäiselle esteelle. Perttu näytti ihan normaalilta, eikä yhtään ylivirkeältä mitä olin luullut. Oria saikin vähän väliä patistaa reippaammaksi. Otimme muutamia esteitä, mutta mitään varsinaista rataa emme hypänneet. Perttu ylitti esteet oikein nätisti, ja ratsastus tuntui ainakin omasta mielestäni virheettömältä. Oriin sai niin hyvän kontaktin, että se toimi miltei ajatuksesta. Tällaisesta treenisessiosta olenkin haaveillut aina siitä asti kun meidän Manta tämän komistuksen pyöräytti. Yhteispeli toimikin hyvin, ja kun koin meidän hypänneen tarpeeksi, laukkailin Pertulla vielä pari kierrosta kentän ympäri ja ohjasin sen ulos kentältä. Näin hyvää treeniä ei saisi pilata tylsällä loppuverryttelyllä, joten menimmekin vielä maastoon vähän tuulettumaan. Metsätiellä viipottaessaan Perttu näytti viimein reipastuvan ihan kunnolla, ja annoinkin sen ravailla niin lujaa kun se itse tahtoi. Ennen kuin tulimme tallin pihaan, kävelimme vielä reilun aikaa metsässä. Viimein pihaan saapuessamme tämän päivän hyvältä tuntunut treeni kuitenkin jäi ajatuksissani taakse. Pihaan oli juuri kaahannut naapurin Ekin sininen Honda, josta nousi juuri silloin meidän tallimestarimme Kaisa, upeaksi pyntättynä. Vai että sillä tavalla, ajattelin viedessäni oria talliin. Vieläkään ei oltu päästy tästä hemmetin kaksinaamaisesta kieroilusta yli...
10.1.2015 Ihmissuhdedraamaa
Tämä päivä oli jälkeenpäin mietittynä sellainen, jonka olisin voinut vaan skipata. Tai jospa olisin voinut aamulla vain heittää aivot narikkaan, jotta minun ei vielä jälkikäteen tarvitsisi manailla sitä mitä tänään menin kuulemaan. Meidän naapurin Eki, mikä tästä Pertun päiväkirjasta nyt taitaakin olla tuttu, on vieraillut meillä vähintään kerran viikossa. Ja kelle muullekaan se tulisi aina valittamaan kuin itse pääpirulle eli minulle. Viime aikoina tämä on kuitenkin tuntunut olevan vähän hajamielisen oloinen vieraillessaan meillä, ja huomion osoittaminen meidän tallimestariamme Kaisaa kohtaan ei todellakaan ole enteillyt hyvää. Molemmat ovat varattuja, perheellisiä ihmisiä mutta jotain kieroa kautta tähän on nyt päädytty. Ehkä Eki tuo aina vieraillessaan minun mieleeni suosikkitammani orijälkeläisen Pertun, sillä tänäänkin nähdessäni miehen tallustavan pihatietämme pitkin meillepäin, tuli minulle auttamaton tarve mennä harjaamaan juuri tätä kyseistä oria. Rauhallisen lauantaipäivän takia meillä ei ollut paljoa henkilökuntaa paikalla, pari harjoittelijaa oli aamulla auttanut ruokinnoissa ja vienyt suurimman osan hevosista tarhailemaan. Illalla he tulisivat toistamaan saman homman, mutta siinäpä kaikki. Tallilla ei siis tosiaan ollut tänään muita kuin minä ja Kaisa, ja tietysti Eki joka oli tähän mennessä kävellyt ulko-ovellemme asti. No, mies tallusteli pitkin tallikäytävää selvästi mittaillen sisälle jääneitä hevosia vaativalla katseellaan. Pertun karsinan kohdalle hän ei edes päässyt, kun kuuli Kaisan hyräilyn toimiston puolelta ja kiiruhti sinne. Siinä vaiheessa minulle jäi jo epäselväksi, tajusiko Kaisakaan minun enää olevan tallilla. Ajattelinkin jatkaa hissukseen Pertun harjaamista. Nostaessani ensimmäistä kaviota puhdistaakseni sen, alkoi toimistosta kuulua ihmeellistä kujertelua "Eki, hihi, oikeastiko?". Alkaessani kuunnella tarkemmin tajusin heidän suunnittelevan treffejä, Ensin elokuviin ja siitä hienoon ravintolaan syömään. "Mutta Eki, minä olen niin sitoutunut tähän työhöni ja kaikki vapaa-aikani meneekin perheen parissa", kuulin Kaisan maanittelevan, mutta sitten tämä yllättäen tokaisikin, että eiköhän hän kuitenkin pysty nipistämään pari työtuntia pois pomon huomaamatta. Siinä vaiheessa minä näin punaista, mutta hillitsin kuitenkin itseni ja putsasin Pertun loputkin kaviot loppuun. Sitten hiivin rottamaisesti satulahuoneeseen hakemaan orin varusteita. Onneksi kumpikaan noista kaksinaamaisista kyyhkyläisistä ei huomannut minua, joten sain mennä varustamaan Perttua rauhassa. Siinä vaiheessa, kun olin laittamassa orille suitsia päähän, pölähti Eki siihen karsinan ovelle ja tokaisi kuivasti etten vieläkään ollut ottanut opikseni. Nuorella hevosella pitäisi nimenomaan aina käyttää remonttiturpahihnaa. Totesin vain kuivasti Pertun olevan jo seitsemänvuotias, hyvinkoulutettu ja hyväkäytöksinen ori. Sitten kiristin kaikki remmit ja talutin orin ulos karsinasta. Nappasin vielä kypäräni oven kupeesta ja lähdin kävelemään Perttu perässäni ulos.
Mukava nuoskakeli vaikutti sopivalta ratsastaa vähän maastossa. Meidän kaikki maastoreitit olivat parikymmensenttisen lumen peitossa, mutta Perttu kyllä osasi kulkea siinä nätisti eikä välittänyt vaikka kulkeminen olikin välillä vähän raskaampaa painavan, kavioihin tarrautuvan nuoskan takia. Tallilla tapahtunut tuntui minusta kurjalta, sekä itseni että Kaisan ja Ekin perheiden puolesta. Kaisan siskontyttö ei ollut tänään tallilla todistamassa tapahtumia, tämähän nyt olisi varmasti kertonut tästä äidilleen ja tämä sitten Kaisan perheelle. Hermostuneena patistin Perttua vähän reippaammin eteenpäin. Ori tuntui hyvältä alla, sen askellus tuntui miellyttävältä ja kuolaintuntuma oli sopivan napakka mutta kuitenkin joustava. Oli kuitenkin vaikea keskittyä ratsastukseen, kun mielessä pyöri ihmissuhteet. Varsinkin se minua pisti ärsyttämään, kuinka varatut ihmiset pystyivät olemaan noin petollisia. Itsehän olen ollut jo vuosia sinkku, syynä ehkä osittain myös kaiken vapaa-ajan imevä yrittäjyys, mutta silti kateellisuuden pitstos viilsi syvältä ajatellessani Kaisaa ja Ekiä. Ratsastuksesta ei tuntunut tällä mielentilalla tulevan yhtään mitään, vaika Perttu kulkikin alla kuin enkeli ja maastoreitin näkymät olivat kuin lumisessa satumaassa. Käänsinkin orin takaisin tallille, ja putosin syvemmälle synkkyyden kaivoon. Takaisin tallin pihaan tullessani Eki oli jo lähtenyt, samoin Kaisa. Se oli hyvä minulle, joten pystyin rauhassa puunaamaan Pertun. Talutinkin sen selästä noustuani suoraan pesupaikalle, jossa riisuin sen ja pesin sen lumiset jalat. Sen jälkeen vielä harjasin ja loimitin orin iltakuntoon, ja vein sen karsinaansa. Huomenna sillä olisi estetreeni, joten en vienyt sitä enää tarhaansa vaikka sisäänhakuun olisi ollut vielä useampi tunti aikaa. Se saisi kuitenkin huomenna olla vähän energisempi, kun tarkoituksena oli vetää vähän rankempi valmentautumishetki. Nyt ori saikin jäädä lataamaan akkujaan huomista ajatellen, sillä aikaa kun minä menin kartanolle tekemään itselleni hiukopalaa. Illalla tallilla olisi taas elämää, kun kaikki ulkoilevat hevoset tultaisiin hakemaan sisään ja ruokkimaan. Nyt sain kuitenkin vihdoin oman rauhallisen hetkeni, jonka vietinkin pitkästä aikaa sohvalla suosikkiohjelmaani seuraten.
3.11.2014 Kevyttä rataharjoittelua
Kasatessani tänään esteitä kentälle alkoivat suupieleni väkisin nousta ylöspäin. Itse Pertun päiväkirjaan en olekaan kirjoittanut, miksi ori kyseisen nimen sai. No sehän tuli meidän naapurin Ekin mukaan. Tämä kun ei kesällä ollut tykännyt ajatuksesta, että uittaisimme hevosiamme samassa järvessä minkä rannalla hänen kesämökkinsä oli. Ekiä me kutsuimmekin raivoisaksi rantapojaksi, ja ihan vattuilun vuoksihan me Manta-tammamme loppukesän varsan sen mukaan nimesimme. Kasatessani keskelle kenttää ristikkoestettä, näin sivusilmällä tämän Ekin nyt tulevan tallilta päin. Tämä ei koskaan tullut hyvällä asialla, aina oli jostain vaan valittaminen. Nytkin valituksen aiheena oli hevosten puutteellinen loimitus. Kyllä, Eki oli hevosihmisiä muttei silti tahtonut antaa hevosten uida samassa järvessä kuin hän itse. Annoin miehen sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olin saanut radan rakennettua, ja aloin kävellä talliin laittamaan Perttua kunton. Olin ajatellut ratsastaa sillä tänään, ja Ekin paikalletupsahdus sattui oikein sopivasti, heh. Perttu seisoi rauhallisesti paikallaan sitä harjatessani, ja siitäkin Eki jaksoi vaan marmattaa kuinka ori pitäisi aina sitoa kiinni. En jaksanut kuunnella, kyllä Perttu oli aina niin uskomattoman tasainen että viimeinen asia mitä se tekisi olisi hoitajan mukiloiminen tai karsinasta karkaaminen. Kun olin harjannut orin, kävin hakemassa sen varusteet. No, Ekin mielestähän erikseen koulu- ja estesatulat olivat pelkkää turhaa hömpötystä. Hyvä yleissatula kuulema kestäisi minkä vaan ja tulisi halvemmaksi, ja ennen kaikkea olisi monikäyttöinen. Kun sitten laitoin Pertulle suitset päähän, tuli kitinää siitä kuinka nuorella hevosella tulisi aina käyttää remonttiturpahihnaa. Taas meni valitus suoraan korvien läpi. Kun taluttamaan Perttua kentälle, Eki tietysti seurasi perässä. Noustessani selkään mies nojasi aitaan tuppisuuna, vilkuillen ympärilleen kuin etsien seuraavaa uhriaan. Sain verrytellä Pertun kanssa ihan rauhassa, sillä Eki ei vieläkään avannut suutaan. Oloni oli kuitenkin hieman jännittynyt, kuin joskus vuosia sitten esteradoilla. Nykyään en edes kisannut hevosilla, sen teki meidän tallihenkilökunta. Oli uskomatonta, kuinka jonkun tyhjänpäiväisen pilipalisedän valitus puri näin pahasti vaikkei siitä yrittänyt välittää. Onneksi huomasin kesken verryttelyn Ekin kääntyvän tallillepän ja lähtevän. Olo tuntui huojentuneelta ja pystyin aloittamaan hyppäämisen. Perttu on yleensä vähän jäykkä ratsastettava, ja sitä saa usein ajaa eteenpäin ihan kunnolla esteelle lähestyessä. Nytkin sitä piti patistaa melkoisesti, jotta se hyppäisi. Muutaman harjoitushypyn jälkeen se alkoi saada lisää vauhtia, ja esteet hujahtivat alta oikein hienosti. Vielä ei olla päästy Pertun kanssa tavoitetasollemme, vaan korkeimmat esteet ovat vielä metrissä. Mikään kiire meillä ei kuitenkaan ole, ja tänään en jaksanut edes yrittää sitä metriäkään. Monen onnistuneen suorituksen jälkeen taputin oria kevyesti lavalle ja annoin sille vähän pidempää ohjaa. Perttu venytti kaulaansa pitkälle, ja nautti päästessään kulkemaan omaan tahtiinsa uraa pitkin. Pian kokosin ohjat ja otimme vielä hieman raviverryttelyä. Ratsastuksen päätteeksi vein Pertun karsinaansa jossa riisuin sen varusteet ja harjasin sen vielä kunnolla. Lopuksi loimitin orin ja vein sen tarhailemaan loppupäiväksi muiden orien kanssa. Kurja naapurimme oli jo suvainnut häipyä pihapiiristä, joten helpottuneena kävelin kahvittelemaan kartanon ruokasaliin. Olihan Perttu mennyt tänään niin nätisti, ja tarvitsinhan minä jotain stressinlievittäjää Ekin vierailun jäljiltä.
