Kuollut 4.7.2017
Valiant Strawberry Stripes
©BK-Horses with permission
| Virallinen nimi | Valiant Strawberry Stripes | Ikä | 19, täyttänyt 4 vuotta 1.11.2014 |
| Lempinimi | Ritu | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 166cm |
| VH-tunnus | VH14-031-0872 | Väri | Rautias |
| Syntynyt | 13.9.2014  |
Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko HeA, Re 150cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | ERJ-I |
Luonne
Eräänä sateisena elokuun iltana 2014 sain upealta kuulostavan idean spesiaalivarsoista. Näitä teettäisimme yhden joka painotuslajeistamme, ne edustaisivat Valiant Warmbloodsia ja olisivat niitä tähtikasvattejamme sinä vuonna. Koska tamma Manhattan Beach VAL oli kesällä noussut minun ykköskasvattini asemaan, tahdoin teemaan kuuluvan estehevosen olevan tietysti tämän jälkeläinen. "Mantalle" oli sovittu astutus orin Tottenham's Amigo kanssa. Ori oli juuri sellainen kuin pitikin, joten tästä yhdistelmästä täytyi tulla minun hetken mielijohteesta kehittyneen haaveeni tuotos. Niin sitten syyskuussa 2014 syntyi pieni punainen tammavarsa, joka oli kuin ilmetty emänsä. Nimekseen se sai Strawberry Stripes, joka saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvaan typerältä mutta on juuri hyvä täydentämään tämän suunnitelmissani olevan varsakolmikon erikoista nimeämisteemaa. Rituksikin kutsuttu varsa ei ehkä ole niin täydellinen kuin siitä piti tulla, mutta upea se on silti. Eihän sitä täydellisyyttä tavoiteta vasta alle (irl) vuoden kasvatustyöllä, siinä on pakko olla enemmänkin. Ritu on kuitenkin se meidän vuoden 2014 estevarsojen "edustaja", joka kyllä näyttää muille mistä se on tehty. Ja mistä se Ritu sitten onkaan tehty? -No suomalaisesta sisusta ja kovapäisyydestä tietenkin!
Minä olen aina jaksanut verrata kasvattejani niiden vanhempiin, ja niin jaksan kyllä vastaisuudessakin. Minä vain tykkään verrata näitä periytymisjuttuja niin kovin. Jos nyt Ritua pitäisi verrata vanhempiinsa, on se ulkonäkö selvästi tullut emältä. Kovapäinen luonne on kuitenkin melkoinen mysteeri, liekkö se sitten hypännyt jostain polvien päästä tähän tammaan? Molemmat vanhemmat kun vaikuttavat näin äkkiseltään olevan melkoisen hyvätapaisia yksilöitä. Eihän Ritu siis mikään pahaluontoinen ole (jos joku ehti jo niin luulla), se vaan nyt sattuu olemaan erittäin kovakalloinen vastarannan kiiski jolle pitää vääntää joka ikinen asia rautalangasta. Varsinkin ne tutut ihmiset tuntuvat olevan niitä parhaita kiiskeilyn uhreja. Joskus sitä tulee epäiltyä, jos se Ritu sittenkin on valepukuinen suomenhevonen. Minä kun satun tuntemaan tarpeeksi monta hangoittelevaa suomijunttia verratakseni Ritun luonnetta niihin ja löytääkseni sieltä mätsääviä asioita. No, joka tapauksessa asian ydin on se että olisihan sitä nyt odottanut vähän kiltimpää varsaa kun vanhemmatkin ovat oikein malliesimerkkejä hyvin käyttäytyvästä hevosesta.
Jos nyt pilkkua aletaan viilaamaan, niin isän puolella kyllä on vähän sitä taipumusta vastaanhangoitteluun. Olisin kyllä siltikin toivonut että Ritu olisi perinyt ne luonteen hyvät puolet. No, aina ei voi voittaa, ja onhan tämä tamma silti meille hyvin tärkeä. Onhan sen suku kuitenkin juuri sellainen kuin olen pitkään halunnutkin. Ja jos nyt otetaan ne Ritun luonteen hyvät puolet esille, ei kirjoittaminen loppuisi koskaan. Ehkä minä olen vain niin yltiöpositiivismielinen, tai sitten Ritu on oikeasti ihan kiva tamma. Varsinkin hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, jos ei ota sitä loputonta kiiskeilyä huomioon. Hoitaja tarvitsee kyllä huumorintajua, mutta milloinka hevonen muka käyttäytyisi testaamatta hoitajaa sitten yhtään? Kun vain oma pinna kestää, lopettaa Ritu sen vastaanhangoittelun aikanaan ja alkaa jopa käyttäytyä. Sen ulkokuoren alta paljastuukin silloin hyvin mukava ja hellyydenkipeä hevonen, joka tekisi mitä tahansa hoitajansa puolesta. Kärsivällisyys siis todellakin palkitaan Ritun kanssa, se kun on sen kiiskeilyvaiheen jälkeen yleensä mukavimpia hevosia mitä tilaltamme löytyykään.
Sitä sanotaan, että hyvää kannattaa aina odottaa. Se on totta ainakin Ritun tapauksessa. Ratsuna tamma on hyvin samanlainen kuin hoidettaessakin: kun sitä temppuilua jaksaa jonkin aikaa kestää, muuttuu Ritu kuin eri hevoseksi. Liikkeet saavat enemmän näyttävyyttä, ja kuuliaisuuskin paranee huomattavasti. Joskus kun Ritulla on oikein huono päivä, saa sitä hyvää käytöstä odottaa ihan kunnolla. Ei ole kuitenkaan vielä yhtään ratsastuskertaa, jolloin tamma ei olisi alkanut jossain vaiheessa käyttäytyä. Kuten aina, Ritun kanssa on vain osattava pitää hermonsa kasassa niin hiljaa hyvä tulee. Esteratsuna Ritu kyllä näyttää muille mistä kana pissii, ainakin silloin kun sitä itseään huvittaa. Tamma hyppää oikein reippaasti ja sujuvasti, ja sen tekniikka on hyvin tyylipuhdas. Ritu onkin hyvin näyttävä hevonen silloin kun siltä osaa vaatia tarpeeksi. Väkisin vääntämällä tamma ei kuitenkaan ryhdistäydy; päinvastoin se vetäytyy kuoreensa ja alkaa suorittamaan paljon vähäpätöisemmin.
Kisaratsuna Ritu on aina yhtä helppo ja mukava. Tammaa pitää vain verrytellä tarpeeksi rataa varten, jottei tämä jatka silloinkin mahdollista verryttelyssä alkanutta vastarannan kiiski-vaihdettaan. Oikein käsiteltynä Ritu on oikein mukava kisakaveri, joka kyllä tietää mitä tekee. Kuljetusten kanssa ei useimmiten ole mitään ongelmia. Huonoina päivinä Ritu pistää kaikin voimin vastaan ihan vaan kapinoidakseen, kun taas hyvänä päivänä se kyllä kävelee koppiin ilman mitään ylimääräistä maanittelua. Ritu nyt vaan on sellainen ettei se kunnioita aina ihmistä, mutta silloin kun se niin tekee niin se kyllä näyttää sen selvääkin selvemmin.
Minä olen aina jaksanut verrata kasvattejani niiden vanhempiin, ja niin jaksan kyllä vastaisuudessakin. Minä vain tykkään verrata näitä periytymisjuttuja niin kovin. Jos nyt Ritua pitäisi verrata vanhempiinsa, on se ulkonäkö selvästi tullut emältä. Kovapäinen luonne on kuitenkin melkoinen mysteeri, liekkö se sitten hypännyt jostain polvien päästä tähän tammaan? Molemmat vanhemmat kun vaikuttavat näin äkkiseltään olevan melkoisen hyvätapaisia yksilöitä. Eihän Ritu siis mikään pahaluontoinen ole (jos joku ehti jo niin luulla), se vaan nyt sattuu olemaan erittäin kovakalloinen vastarannan kiiski jolle pitää vääntää joka ikinen asia rautalangasta. Varsinkin ne tutut ihmiset tuntuvat olevan niitä parhaita kiiskeilyn uhreja. Joskus sitä tulee epäiltyä, jos se Ritu sittenkin on valepukuinen suomenhevonen. Minä kun satun tuntemaan tarpeeksi monta hangoittelevaa suomijunttia verratakseni Ritun luonnetta niihin ja löytääkseni sieltä mätsääviä asioita. No, joka tapauksessa asian ydin on se että olisihan sitä nyt odottanut vähän kiltimpää varsaa kun vanhemmatkin ovat oikein malliesimerkkejä hyvin käyttäytyvästä hevosesta.
Jos nyt pilkkua aletaan viilaamaan, niin isän puolella kyllä on vähän sitä taipumusta vastaanhangoitteluun. Olisin kyllä siltikin toivonut että Ritu olisi perinyt ne luonteen hyvät puolet. No, aina ei voi voittaa, ja onhan tämä tamma silti meille hyvin tärkeä. Onhan sen suku kuitenkin juuri sellainen kuin olen pitkään halunnutkin. Ja jos nyt otetaan ne Ritun luonteen hyvät puolet esille, ei kirjoittaminen loppuisi koskaan. Ehkä minä olen vain niin yltiöpositiivismielinen, tai sitten Ritu on oikeasti ihan kiva tamma. Varsinkin hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin, jos ei ota sitä loputonta kiiskeilyä huomioon. Hoitaja tarvitsee kyllä huumorintajua, mutta milloinka hevonen muka käyttäytyisi testaamatta hoitajaa sitten yhtään? Kun vain oma pinna kestää, lopettaa Ritu sen vastaanhangoittelun aikanaan ja alkaa jopa käyttäytyä. Sen ulkokuoren alta paljastuukin silloin hyvin mukava ja hellyydenkipeä hevonen, joka tekisi mitä tahansa hoitajansa puolesta. Kärsivällisyys siis todellakin palkitaan Ritun kanssa, se kun on sen kiiskeilyvaiheen jälkeen yleensä mukavimpia hevosia mitä tilaltamme löytyykään.
Sitä sanotaan, että hyvää kannattaa aina odottaa. Se on totta ainakin Ritun tapauksessa. Ratsuna tamma on hyvin samanlainen kuin hoidettaessakin: kun sitä temppuilua jaksaa jonkin aikaa kestää, muuttuu Ritu kuin eri hevoseksi. Liikkeet saavat enemmän näyttävyyttä, ja kuuliaisuuskin paranee huomattavasti. Joskus kun Ritulla on oikein huono päivä, saa sitä hyvää käytöstä odottaa ihan kunnolla. Ei ole kuitenkaan vielä yhtään ratsastuskertaa, jolloin tamma ei olisi alkanut jossain vaiheessa käyttäytyä. Kuten aina, Ritun kanssa on vain osattava pitää hermonsa kasassa niin hiljaa hyvä tulee. Esteratsuna Ritu kyllä näyttää muille mistä kana pissii, ainakin silloin kun sitä itseään huvittaa. Tamma hyppää oikein reippaasti ja sujuvasti, ja sen tekniikka on hyvin tyylipuhdas. Ritu onkin hyvin näyttävä hevonen silloin kun siltä osaa vaatia tarpeeksi. Väkisin vääntämällä tamma ei kuitenkaan ryhdistäydy; päinvastoin se vetäytyy kuoreensa ja alkaa suorittamaan paljon vähäpätöisemmin.
Kisaratsuna Ritu on aina yhtä helppo ja mukava. Tammaa pitää vain verrytellä tarpeeksi rataa varten, jottei tämä jatka silloinkin mahdollista verryttelyssä alkanutta vastarannan kiiski-vaihdettaan. Oikein käsiteltynä Ritu on oikein mukava kisakaveri, joka kyllä tietää mitä tekee. Kuljetusten kanssa ei useimmiten ole mitään ongelmia. Huonoina päivinä Ritu pistää kaikin voimin vastaan ihan vaan kapinoidakseen, kun taas hyvänä päivänä se kyllä kävelee koppiin ilman mitään ylimääräistä maanittelua. Ritu nyt vaan on sellainen ettei se kunnioita aina ihmistä, mutta silloin kun se niin tekee niin se kyllä näyttää sen selvääkin selvemmin.
Suku
|
i. Tottenham's Amigo bwb, 167cm, m |
ii. Hopearinteen Amigo kwpn, 165cm, rn |
iii. Pepis Merlin kwpn, evm |
|
iie. King's Bella IX kwpn, evm | ||
|
ie. Lady Washington fwb, 166cm, trn |
iei. D.C. Criminal Minds fwb, evm | |
|
iee. Amanda fwb, evm | ||
|
e. Manhattan Beach VAL fwb, 165cm, rt YLA1, ERJ-I |
ei. Camouflage fwb, 167cm, rt YLA1, ERJ-I |
eii. Cameron fwb, 168cm, rt, evm |
|
eie. Natasha fwb, 165cm, rn, evm | ||
|
ee. Madam Mercury fwb, 164cm, rn YLA3 |
eei. Mercenary XI fwb, 160cm, rn, evm | |
|
eee. Madam Mylie fwb, 165cm, m, evm |
Jälkeläiset
07.11.2014 fwb-o.Valiant Drunken Huntsman (i.Rootvy Dutchman BRF)
01.03.2015 fwb-t.Valiant Stripey Rhubarb (i.Scaon Leonardo)
01.03.2015 fwb-t.Valiant Stripey Rhubarb (i.Scaon Leonardo)
Kilpailut
Ritu kisaa pääosin porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet voit katsoa tamman VRL-profiilista.
|
23.11.2014 ERJ 150cm Cheval Delamer 1/50
26.11.2014 ERJ 150cm Cheval Delamer 6/50 03.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 2/30 10.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 3/30 14.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 5/30 15.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 2/30 22.01.2015 ERJ 150cm Rêve de Haussea 3/30 23.01.2015 ERJ 150cm Rêve de Haussea 1/30 24.01.2014 ERJ 150cm Rêve de Haussea 2/30 25.01.2015 ERJ 150cm Rêve de Haussea 2/30 26.01.2015 ERJ 150cm Rêve de Haussea 5/30 21.01.2015 ERJ 150cm Evenstar Warmbloods 3/30 22.01.2015 ERJ 150cm Skurvash 5/30 23.01.2015 ERJ 150cm Evenstar Warmbloods 1/30 25.01.2015 ERJ 150cm Skurvash 5/30 25.01.2015 ERJ 150cm Evenstar Warmbloods 5/30 26.01.2014 ERJ 150cm Evenstar Warmbloods 5/30 26.01.2015 ERJ 150cm Petäjävaara 5/30 27.01.2015 ERJ 150cm Skurvash 3/30 27.03.2015 ERJ 150cm Rêve de Haussea 2/30 |
29.03.2015 ERJ 150cm Rêve de Haussea 5/30
30.03.2015 ERJ-CUP 150cm KK Bailador 16/204 |
Päiväkirja
3.7.2015 Uimassa
Muidenkin tammojemme tapaan myös Ritu on päässyt nauttimaan kesälomastaan laiduntamisen merkeissä. Hieman äkäpussinakin tunnettu neitokainen on kuitenkin aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ihmeellisillä tempauksillaan. Mitä se nyt alkuun komenteli muita tammoja ja ajautui tappeluunkin joidenkin kanssa, onneksi siitä sitten päästiin kun muutama päivä annettiin riikapukarien tehdä ihan rauhassa sovinto ja etsiä omat kuppikuntansa joihin lyöttäytyä. Ritu onkin nyt viime päivät laiduntanut sulassa sovussa emänsä Mantan ja puolisiskonsa Ruusun kanssa. Ongelmia ei ollutkaan nyt muutamaan päivään kertynyt, joten arvatahan sen saattoi että niitä kyllä oli tulossa ja pian. Ratsastaessani Marian kanssa tammojamme Calia ja Eeviä tänään tammalaitumen ohi, laskin ihan piruuttani Ritun kuppikunnan hevoset. Huomatessani itse pääpirun puuttuvan joukosta, huolestuin suunnattomasti: Ritu laidunsi joka päivä tuossa tietyssä laumassa, ja sen puuttuminen tarkoitti että se oli joko karannut tai makasi sitten jossain loukkaantuneena. Siinä sitten käskin Marian tarkistaa Eevin kanssa tammalaidun, itse menisin sillan kautta joen yli ja tarkistaisin olisiko Ritu mennyt katselemaan meidän joen toisella puolella laiduntavia orejamme. Siltaa ylittäessäni näin parinkymmenen metrin päässä keskellä jokea tummanpunaisen möhkäleen, joka roiski vettä ympärilleen kuin lapsi vesipuistossa. Ei ollut epäilystäkään etteikö tuo vesipeto olisi ollut meidän Ritu. Niin sitten ratsastin Calilla joenrantaa pitkin, ja laitoin tamman kahlaamaan päästyämme Ritun kohdalle. Karkulaisella oli onneksi riimu päässään, joten hyppäsin alas Calin selästä ja pitelin nyt molempia tammoja keskellä jokea, meistä kaikki kolme märkinä ja surkean näköisinä. Onneksi molemmat tammat olivat tänään varsin yhteistyökykyisellä päällä, joten sain talutettua ne talliin ilman sen kummempia kommerverkkejä. Calin nahkavarusteet piti pistää kuivumaan, ja itse jouduin vaihtamaan kuivaa ylle. Onneksi vahingolta vältyttiin, Marian tullessa talliin tämä ihmettelikin suuresti mitä oli tapahtunut. Tilanne naurattikin meitä molempia näin jälkikäteen, ja Maria sanoi että olisi antanut mitä vaan nähdäkseen minut räpiköimässä ojassa Calin ja Ritan kanssa. Ehkäpä hän tuleekin vielä näkemään: tänään kun oli niin uskomattoman kuuma ja aurinkoinen sää, että voisi oikeastaan olla ihan hyvä idea mennä nyt päivän päätteeksi uittamaan joitain meidän hevosiamme joelle.
Muidenkin tammojemme tapaan myös Ritu on päässyt nauttimaan kesälomastaan laiduntamisen merkeissä. Hieman äkäpussinakin tunnettu neitokainen on kuitenkin aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ihmeellisillä tempauksillaan. Mitä se nyt alkuun komenteli muita tammoja ja ajautui tappeluunkin joidenkin kanssa, onneksi siitä sitten päästiin kun muutama päivä annettiin riikapukarien tehdä ihan rauhassa sovinto ja etsiä omat kuppikuntansa joihin lyöttäytyä. Ritu onkin nyt viime päivät laiduntanut sulassa sovussa emänsä Mantan ja puolisiskonsa Ruusun kanssa. Ongelmia ei ollutkaan nyt muutamaan päivään kertynyt, joten arvatahan sen saattoi että niitä kyllä oli tulossa ja pian. Ratsastaessani Marian kanssa tammojamme Calia ja Eeviä tänään tammalaitumen ohi, laskin ihan piruuttani Ritun kuppikunnan hevoset. Huomatessani itse pääpirun puuttuvan joukosta, huolestuin suunnattomasti: Ritu laidunsi joka päivä tuossa tietyssä laumassa, ja sen puuttuminen tarkoitti että se oli joko karannut tai makasi sitten jossain loukkaantuneena. Siinä sitten käskin Marian tarkistaa Eevin kanssa tammalaidun, itse menisin sillan kautta joen yli ja tarkistaisin olisiko Ritu mennyt katselemaan meidän joen toisella puolella laiduntavia orejamme. Siltaa ylittäessäni näin parinkymmenen metrin päässä keskellä jokea tummanpunaisen möhkäleen, joka roiski vettä ympärilleen kuin lapsi vesipuistossa. Ei ollut epäilystäkään etteikö tuo vesipeto olisi ollut meidän Ritu. Niin sitten ratsastin Calilla joenrantaa pitkin, ja laitoin tamman kahlaamaan päästyämme Ritun kohdalle. Karkulaisella oli onneksi riimu päässään, joten hyppäsin alas Calin selästä ja pitelin nyt molempia tammoja keskellä jokea, meistä kaikki kolme märkinä ja surkean näköisinä. Onneksi molemmat tammat olivat tänään varsin yhteistyökykyisellä päällä, joten sain talutettua ne talliin ilman sen kummempia kommerverkkejä. Calin nahkavarusteet piti pistää kuivumaan, ja itse jouduin vaihtamaan kuivaa ylle. Onneksi vahingolta vältyttiin, Marian tullessa talliin tämä ihmettelikin suuresti mitä oli tapahtunut. Tilanne naurattikin meitä molempia näin jälkikäteen, ja Maria sanoi että olisi antanut mitä vaan nähdäkseen minut räpiköimässä ojassa Calin ja Ritan kanssa. Ehkäpä hän tuleekin vielä näkemään: tänään kun oli niin uskomattoman kuuma ja aurinkoinen sää, että voisi oikeastaan olla ihan hyvä idea mennä nyt päivän päätteeksi uittamaan joitain meidän hevosiamme joelle.
1.3.2015 Varsaonnea
Tänään meitä siunattiin maailman kauneimmalla tammavarsalla Ritun varsoessa komeasta holsteinerorista Scaon Leonardosta. Suloinen, punarautias varsa katseli ympärilleen uteliaana, kivuten pian jaloilleen ja etsytyen emänsä nisälle. Reippaan oloinen se oli heti alusta alkaen, emäkin näytti olevan erityisylpeänä tuosta kaunottaresta. Nimi varsalle oli jo kauan sitten yhdessä tuumin päätetty: Stripey Rhubarb. Vähän siinä kyllä meinasi jo kieli mennä solmuun, ja varsinkin kun emälläkin on melko samankaltainen nimi, niin sekaannuksilta tuskin vältytään. Lempinimekseen varsa tulee kuitenkin saamaan jonkin tarpeeksi emästään eroavan, sillä ulkonäöltäänkin nämä tuntuivat olevan niin samanlaisia että jotain selkeästi toisistaan erottavaa näillä olisi pakko olla. Ei tosin olisi ensimmäinen kerta, kun joku tallihenkilökunnasta sekoittaisi kaksi hyvin samanoloista hevosta toisiinsa.
Sekä Ritu että sen varsa tuntuivat pärjäävän erittäin hyvin, vaikka koko ajanhan siinä karsinan edustalla oli joku tuota kaksikkoa ihmettelemässä. Lopulta laitoimmekin tallimestarin kanssa tammatallin ovet kiinni, ja niistä roikkumaan lapun jossa luki kissan kokoisin kirjaimin: "PÄÄSY KIELLETTY!". Eiköhän tuo vähän vahvempiluontoinen raudikko olisi viimeistään jonkun tullessa kosketusetäisyydelle napsaissut vähän hampaillaan takinhelmasta, varsinkin kun varsastaan se tuntui olevan niin mahdottoman ylpeä ja tarkka. Kauhulla odotankin, kuinka tuota kaksikkoa uskaltaa tässä lähipäivinä alkaa tarhailemaan, kun tuskin tuo Ritu päästää ketään varsansa luo ilman kissatappelua. Sellainen leijonaemo se vaan tuntuu olevan, ainakin mitä pääsimme aikanaan toteamaan sen orivarsan Drunken Huntsmanin kanssa...
Tänään meitä siunattiin maailman kauneimmalla tammavarsalla Ritun varsoessa komeasta holsteinerorista Scaon Leonardosta. Suloinen, punarautias varsa katseli ympärilleen uteliaana, kivuten pian jaloilleen ja etsytyen emänsä nisälle. Reippaan oloinen se oli heti alusta alkaen, emäkin näytti olevan erityisylpeänä tuosta kaunottaresta. Nimi varsalle oli jo kauan sitten yhdessä tuumin päätetty: Stripey Rhubarb. Vähän siinä kyllä meinasi jo kieli mennä solmuun, ja varsinkin kun emälläkin on melko samankaltainen nimi, niin sekaannuksilta tuskin vältytään. Lempinimekseen varsa tulee kuitenkin saamaan jonkin tarpeeksi emästään eroavan, sillä ulkonäöltäänkin nämä tuntuivat olevan niin samanlaisia että jotain selkeästi toisistaan erottavaa näillä olisi pakko olla. Ei tosin olisi ensimmäinen kerta, kun joku tallihenkilökunnasta sekoittaisi kaksi hyvin samanoloista hevosta toisiinsa.
Sekä Ritu että sen varsa tuntuivat pärjäävän erittäin hyvin, vaikka koko ajanhan siinä karsinan edustalla oli joku tuota kaksikkoa ihmettelemässä. Lopulta laitoimmekin tallimestarin kanssa tammatallin ovet kiinni, ja niistä roikkumaan lapun jossa luki kissan kokoisin kirjaimin: "PÄÄSY KIELLETTY!". Eiköhän tuo vähän vahvempiluontoinen raudikko olisi viimeistään jonkun tullessa kosketusetäisyydelle napsaissut vähän hampaillaan takinhelmasta, varsinkin kun varsastaan se tuntui olevan niin mahdottoman ylpeä ja tarkka. Kauhulla odotankin, kuinka tuota kaksikkoa uskaltaa tässä lähipäivinä alkaa tarhailemaan, kun tuskin tuo Ritu päästää ketään varsansa luo ilman kissatappelua. Sellainen leijonaemo se vaan tuntuu olevan, ainakin mitä pääsimme aikanaan toteamaan sen orivarsan Drunken Huntsmanin kanssa...
13.9.2014 Ritun syntymä
Ritu oli varsa, jota olin hartaasti odottanut. Oma suosikkitammani Manta oli astutettu komealla ulkopuolisella orilla, ja minä olin siitä lähtien haaveillut pian syntyvästä huippuvarsasta. Kun tuo varsa sitten saapui maailmaan, olin onneni kukkuloilla. Se oli kuin täydellinen kopio omasta emästään tämän ollessa maitovarsa, ja niin kiltin ja suloisen oloinen se oli maatessaan uneliaan oloisena karsinan pahnoilla. Vähän aikaa se siinä ihmetteli ympäristöään, ja alkoi sitten haparoivin ottein nousta ylös jaloilleen. Emä Manta vähän auttoi tuuppimalla kevyesti turvallaan varsan kylkeen, ja pian tuo siro ja kaunis otus seisoikin honteloilla jaloillaan hieman vielä tasapainoaan etsien. Nisälle se löysi hyvin itse, ja emä näytti olevan ylpeä tuosta reippaasta pienokaisestaan.
Nimi varsalle oltiin päätetty oikeastaan jo ennen astutusta: Strawberry Stripes. Suussa se oli ajan saatossa muotoutunut Rituksi, joten lempinimeensä tuo pikkuinen pääsikin totuttelemaan jo ensimmäisenä päivänään. Tietysti vähän tuohon nimeen liittyen laitoinkin Ellan käymään kaupungissa asti kaupoilla, ja tuomaan meille kahvipöytään mansikkakakun. Vaikka kesä oli jo mennyt, ja nyt vaan odotettaisiin tulevaa talvea (niitä kurjimpia aikoja tällä alalla kun aina on kylmä ja pimeä ja suuri osa työstä tapahtuu ulkotiloissa), maistui se kakku vaan niin hyvältä, ja hetken jo kuvittelin olevan kaunis kesäilta lempeine tuulenvireineen. Ehkä tuo pikkuinen Ritu toisi talliin jonkin sortin lämpöä ja päivänpaistetta, vaikka kylmä talvi meitä noin muuten odottaisikin.
Ritu oli varsa, jota olin hartaasti odottanut. Oma suosikkitammani Manta oli astutettu komealla ulkopuolisella orilla, ja minä olin siitä lähtien haaveillut pian syntyvästä huippuvarsasta. Kun tuo varsa sitten saapui maailmaan, olin onneni kukkuloilla. Se oli kuin täydellinen kopio omasta emästään tämän ollessa maitovarsa, ja niin kiltin ja suloisen oloinen se oli maatessaan uneliaan oloisena karsinan pahnoilla. Vähän aikaa se siinä ihmetteli ympäristöään, ja alkoi sitten haparoivin ottein nousta ylös jaloilleen. Emä Manta vähän auttoi tuuppimalla kevyesti turvallaan varsan kylkeen, ja pian tuo siro ja kaunis otus seisoikin honteloilla jaloillaan hieman vielä tasapainoaan etsien. Nisälle se löysi hyvin itse, ja emä näytti olevan ylpeä tuosta reippaasta pienokaisestaan.
Nimi varsalle oltiin päätetty oikeastaan jo ennen astutusta: Strawberry Stripes. Suussa se oli ajan saatossa muotoutunut Rituksi, joten lempinimeensä tuo pikkuinen pääsikin totuttelemaan jo ensimmäisenä päivänään. Tietysti vähän tuohon nimeen liittyen laitoinkin Ellan käymään kaupungissa asti kaupoilla, ja tuomaan meille kahvipöytään mansikkakakun. Vaikka kesä oli jo mennyt, ja nyt vaan odotettaisiin tulevaa talvea (niitä kurjimpia aikoja tällä alalla kun aina on kylmä ja pimeä ja suuri osa työstä tapahtuu ulkotiloissa), maistui se kakku vaan niin hyvältä, ja hetken jo kuvittelin olevan kaunis kesäilta lempeine tuulenvireineen. Ehkä tuo pikkuinen Ritu toisi talliin jonkin sortin lämpöä ja päivänpaistetta, vaikka kylmä talvi meitä noin muuten odottaisikin.
