Valiant Montclair
| Virallinen nimi | Valiant Montclair | Ikä | 22, täyttänyt 4 vuotta 1.1.2014 |
| Lempinimi | Monni | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Sukupuoli | Ori | Säkäkorkeus | 167cm |
| VH-tunnus | VH14-031-0244 | Väri | Tummanruunikko |
| Syntynyt | 20.12.2013  |
Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko VaB, Re 150cm, Me 100cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | YLA2, ERJ-I |
Luonne
Hoidettaessa Monni on melko vaativa. Ori tietää oman arvonsa, joten se ei kunnioita hoitajaa paljon piiruakaan. Ilkeä se ei ole, mutta hyvin välinpitämätön. Harjatessa se seisoo nätisti paikallaan, pää korkealla katsellen ihmistä selvästi nenänvarttaan pitkin. Varustaminen sujuu hyvin, mutta jos hihnojen kanssa alkaa säätämään ja näpertämään liikaa, ilmaisee ori kyllästymisensä luimimisella ja paikallaan steppailulla. Selässä ollessaan kannattaa pitää ohjat tiukalla ja säätää kaikki hihnat mahdollisimman sujuvasti. Muuten ori lähtee usein omatoimisesti kävelemään. Sitä ei kiinnosta ollenkaan se, että remmien säätö on vielä kesken. Monni onkin melko kärsimätön hevonen, kaikki pitää olla heti valmista tai muuten menee hermo.
Ratsastettaessa Monni on yhtä kärsimätön kuin hoidettaessakin. Ori on selvästi yhden ihmisen hevonen, muita se ei kunnioita yhtään. Sillä on vain yksi ratsastaja, joka saa sen käyttäytymään nätisti. Tai ehkä kaksi. Pääasia on, että Monni ei kaikkien alla nöyrry. Tuntemattomampia ratsastajia ori vedättää ympäri maneesia minne haluaa, eikä välitä ollenkaan pidätteistä taikka muusta sellaisesta. Yleensä Monnin kanssa tekeminen käy sitä kivemmaksi, mitä enemmän saa orin luottamusta puolelleen. Monnin luottamus on kyllä vaikea ansaita, mutta kyllä siitä selvästi näkee, keitä ihmisiä se arvostaa edes himpun verran.
Kisatilanteessa Monni on normaali itsensä. Kun orilla on se oma tietty ratsastaja, sujuu homma hyvin. Jos ratsastajana toimii joku muu kuin se oma rakas ihminen, alkaa ori temppuilla, ja rata päätyy usein hylkäykseen liiallisten kieltojen takia. Kisakuljetukset sujuvat hyvin, kunhan Monnia vähän houkuttelee vaikkapa kauralla traileriin. Ori ei yleensä stressaa kuljetuksista, joten sen tiimoilta ei yleensä ole mitään ongelmia. Yleisesti Monni on oikein mukava tapaus, kunhan sen luottamuksen ja arvostuksen on saanut puolelleen.
Suku
|
i. Mister Fantasy fwb,167cm,rn ERJ-I |
ii. Mister fwb,168cm,trn,evm |
iii. Mocha B fwb,164cm,rn,evm |
|
iie. Queen fwb,169cm,m,evm | ||
|
ie. Larez fwb,167cm,prn,evm |
iei. Lowline fwb,169cm,km,evm | |
|
iee. Amber fwb,166cm,rt,evm | ||
|
e. Las Serce trak,167cm,trn ERJ-II |
ei. Rzeka trak,170cm,prn,evm |
eii. Kurtyna trak,172cm,trt,evm |
|
eie. Raparbar trak,167cm,prn,evm | ||
|
ee. Las I Lub trak,165cm,m,evm |
eei. Brzozowy trak,163cm,m,evm | |
|
eee. Lato trak,166cm,rt,evm |
Sukuselvitys
ii.Mister - huippuori huippusuvusta. Tästä tummasta komistuksesta kohuttiin aikoinaan hevoslehdissä sekä myös muussakin mediassa. Orin menestystarina alkoi jo pikkuvarsana, kun se muuttu kotitilaltaan Varsinais-Suomesta heti vieroitusikäisenä Saksaan luomaan uraa. Ori kilpaili Keski-Euroopassa hyvällä menestyksellä, ja kiersi kisauransa aikana ratsastajalta toiselle, asettuen viimeisimpänä eräälle ranskalaiselle kartanonherralle. Menestyksekkään kilpauran päätteeksi Mister oli erittäin haluttu isäori, ja se saikin runsaat sata jälkeläistä. Jälkeläisilleen se periytti loistavaa hyppykapasiteetiaan ja terävää luonnetta. Ori vietti lokoisia eläkepäiviä Ranskassa omistajansa tilalla, kunnes nukkui pois eräänä kesäyönä kunnioitettavassa 27 vuoden iässä.
iii.Mocha B oli todella hyväluontoinen ja upea kisahevonen, joka niittikin mainetta ja kunniaa Suomen lisäksi Ruotsissa ja Tanskassa. Keski-Euroopan kisahuminaan ei ori kuitenkaan koskaan päässyt tutustumaan, sillä omistajalla ei riittänyt halu sinne asti. Suomessa Mocha B oli vähän vähemmän tunnettu, se pyörikin enemmän muissa pohjoismaalaisissa piireissä. Jalostuskäyttöön ori pääsi jonkin verran, mutta oli osittain jopa kartettu "liian pehmeän" luonteensa takia. Mocha olikin todella kiltti ja hyväluontoinen, ja sellaisille vässyköille ei kuulema ollut sijaa huippuhevosjalostuksessa. Ori saikin vain kymmenkunta jälkeläistä, joista usea on hyvin haluttu jalostukseen juurikin isäorinsa takia. Jälkeläisilleen Mocha periytti upeita hyppylahjojaan ja lempeää luonnettaan.
iie.Queen oli vähän tavanomaisempi hevonen. Se syntyi Länsi-Suomessa, ja vietti varsa-aikansa kotitilallaan. Nelivuotiaana se myytiin eräälle perheelle, jonka tytöt olivat innokkaita kilparatsastajan alkuja. Ammattivalmentajan avulla Queenista koulittiin upea estetaituri, joka menestyikin hyvin metrin luokissa. Tammalla olisi todennäköisesti ollut kapasiteettia enempäänkin, mutta ratsastajiensa tason myötä se ei koskaan päässyt näyttämään taitojaan parhaimmillaan. Hyvästä suvusta tullut, suurikokoinen tamma eläköityi 16 vuoden iässä, jolloi sillä teetettiin vielä pari varsaa. Queen itse ei periyttänyt näille kahdelle orille oikein mitään, ja ne olivatkin miltei täydellisiä kopioita isistään. Tamma kuoli suolkierteeseen ollessaan 19-vuotias.
ie.Larez oli ratsastuskouluhevonen, jolla oli suvun puolesta hyvät mahdollisuudet menestyä esteillä ihan kilpailumielessä. Tamma starttasikin nuorempana lukuisia kisoja, mutta omistajan joutuessa rahapulaan tamma myytiin ratsastuskoululle jossa se toimikin tuntihevosena monen monta vuotta. Ennen ratsastuskouluaikojaan se varsoi huippuorista Mister, jonka tuloksena tulikin meidän Mister Fantasy. Larez loukkaantui pahasti 12-vuotiaana kompastuttuaan kesälaitumella ja katkaistuaan jalkansa. Tamma oli lopetettava, sillä jalka ei olisi todennäköisesti parantunut koskaan.
iei.Lowline oli näpsäkkä estehevonen hyvästä suvusta. Ori kisasi Suomessa hyvällä menestyksellä, ja se myytiinkin kuusivuotiaana Viroon eräälle kilparatsastajalle. Lowlinen elämä jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä matkalla uuden omistajansa luo matkantekoon käytetty laiva upposi vieden mukanaan orin sekä muutaman muun hevosen hengen. Jälkeläisiä Lowline sai elämänsä aikana kolme. Suvuissa se ei näy minään huippunimenä, ja onkin tunnettu lähinnä tapaturmaisen kuolemansa takia. Kahdelle jälkeläisistään ori periytti kaunista, kimoa väritystään.
iee.Amber oli suloinen ja reipas tamma, joka kisasi menestyksekkäästi nuoruudessaan. Vähän nimettömämmästä suvusta tullut tamma teki moneen vaikutuksen, ja se olikin kysytty siitostamma. Pitkän kisauran takia se ehti saada vain viisi jälkeläistä, jotka tunnuttiin suorastaan revittävän käsistä. Kaksi Amberin varsoista jäivät tamman kotitilalle kasvamaan. Amberin pikkuhiljaa eläköityessä, ja rahapulan tullessa vastaan molemmat varsat myytiin pois, ja Amber itse lopetettiin. Tamma oli silloin 22-vuotias.
ei.Rzeka on suuri ja komea trakehnerori, joka on nuoremmalla iällä haalinut useita sijoituksia niin este- kuin kenttäratsastuksenkin vaikeimmissa luokissa. Ori on syntynyt Puolassa, josta se muutti nelivuotiaana Saksaan kisakäyttöön. Se keräsikin palkintoja miltei joka puolelta Keski-Eurooppaa. Kisauran jälkeen ori siirtyi asumaan eräälle puolalaiselle suurtilalle. Rzekalla on yhteensä neljäkymmentä jälkeläistä, ja se on vieläkin hyvin haluttu puolalaisten trakehnerien sukuihin sisukkuutensa ja uskomattoman kyvykkyytensä ansiosta.
eii.Kurtyna on runsaasti kohtalaisella menestyksellä kisannut ori, joka ei koskaan ole ollut mikään nimekäs tapaus kisa- tai jalostuspiireissä. Suurimerkkinen, tummanrautias ori jäikin parhaiten mieleen komean ulkomuotonsa takia. Kantakirjaan hyväksytty, lihaksikas ja positiivisella tavalla jopa hieman hauskannäköinen Kurtyna olikin haluttu jalostusori lähinnä ulkokuorensa ansiosta. Jälkeläisiä se sai kuitenkin vain viisi kappaletta, sillä se ei ollut mikään kummoinen periyttäjä. Sen useimmat varsat olivat tavallisia, merkittömiä ruunikoita, rakenteeltaan kantakirjakelvottomia ja ehkä aavisuksen keskitasoa parempia kisaajia. Kurtyna viettelee tätä nykyä lokoisia eläkepäiviä eräällä puolalaisella pientilalla.
eie.Raparbar oli kaunis tamma, joka toimi suurimman osan elämästään ihan vain siitoskäytössä. Ratsukoulutuksen se sai nelivuotiaana, mutta kisattu sillä ei lainkaan. Jälkeläisiä tämä luonteeltaan erittäin tasainen ja kiltti kaunotar sai seitsemän kappaletta. Kaikille niistä se on periyttänyt hyvin vahvasti kaunista, punaruunikkoa väritystään. Raparbar kuoli varsoessaan kahdeksatta varsaansa: sekä tamma että varsa menehtyivät jostain tuntemattomasta syystä.
ee.Las I Lub on sievä trakehnertamma, joka on jo nuorena otettu siitoskäyttöön. Tamma on peruskoulutettu ratsuksi, mutta kisattu sillä ei ole ollenkaan. Se onkin toiminut koko ikänsä siitostammana kotitallillaan Puolassa, jossa se on synnyttänyt kokonaista neljätoista varsaa. Las I Lub on nykyään liian huonokuntoinen astutettavaksi, joten se viettää lokoisia eläkepäiviä kotitallinsa laitumella ja auttaa nuorempia tammoja varsojensa kaitsemisessa.
eei.Brzozowy oli vähän mitättömän oloinen, pieni musta trakehnerori joka kisasi kansallisella tasolla sekä esteitä että kenttää. Sillä teetettiin muutama varsa ennen kuin se seitsemänvuotiaana ruunattiin ja myytiin Italiaan harrasteratsuksi. Brozowy kuoli kaviokuumeeseen ollessaan 18-vuotias. Jälkeläisilleen se periytti linjakasta ulkomuotoaan ja räiskyvää luonnettaan.
eee.Lato oli vähän ruma tamma, joka oli kuitenkin suorastaan verraton kenttähevonen. Se kisasi nuoruudessaan paljon sekä koulua, esteitä, että kenttää, ja menestyi todella hyvin. Siirryttyään jalostuskäyttöön kymmenvuotiaana Latolla alkoi tulla paljon selkä- ja jalkavaivoja jotka johtuivat rankasta kisaamisesta. Tamma ehtikin saada vain kaksi varsaa, kun se piti lopettaa eläinsuojelullisista syistä. Jälkeläisilleen se periytti lempeää luonnettaan ja uskomatonta kisakapasiteettiaan.
Jälkeläiset
19.06.2014 fwb-t.Californian Kisses VAL (e.Kodon Kiss Me Maybe)
20.06.2014 fwb-t.Valiant Texas Rose (e.Manhattan Beach VAL) - ERJ-I
07.07.2014 kwpn-t.le Rêve Raindrops On Roses (e.Reorn Doena) - EV-II
22.07.2014 fwb-o.V.I. Firecracker (e.Firebug CLA)
10.01.2015 fwb-o.Valiant Mammoth Lakes (e.Kingdom Chevelle)
08.04.2015 fwb-o.Valiant Huckleberry (e.Freesia Falberry N!)
Kilpailut
|
16.04.2014 ERJ 150cm Blackwoods 1/30
21.04.2014 ERJ 150cm Blackwoods 2/30 16.05.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 3/30 30.06.2014 ERJ CUP 150cm Pirunkorpi 6/367 31.07.2014 ERJ 150cm Dark Side Trakehners 5/30 31.07.2014 ERJ 150cm Westbound 1/30 03.08.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Reiter 4/30 03.08.2014 ERJ 150cm Westbound 5/30 03.08.2014 ERJ 150cm Thrillium 4/30 04.08.2014 ERJ 150cm Westbound 1/30 05.08.2014 ERJ 150cm Kilpailukeskus Reiter 4/30 06.08.2014 ERJ 150cm Westbound 4/30 07.08.2014 ERJ 150cm Hazard 3/30 07.08.2014 ERJ 150cm Westbound 1/30 07.08.2014 ERJ 150cm Dark Side Trakehners 1/30 08.08.2014 ERJ 150cm Thrillium 3/30 09.08.2014 ERJ 150cm Hazard 5/30 09.08.2014 ERJ 150cm Westbound 4/30 09.08.2014 ERJ 150cm Thrillium 2/30 09.08.2014 ERJ 150cm Thrillium 1/30 27.08.2014 ERJ 150cm Shangri La 6/50 28.08.2014 ERJ 150cm Shangri La 1/50 05.09.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 2/30 |
07.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 2/30
08.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 4/30 09.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 5/30 10.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 3/30 11.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 2/30 12.09.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 4/30 14.09.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 2/30 11.09.2014 ERJ 150cm KK Reiter 5/30 17.09.2014 ERJ 150cm KK Reiter 3/30 21.10.2014 ERJ 150cm Untuvapilvi 2/30 21.10.2014 ERJ 150cm Untuvapilvi 1/30 10.10.2014 ERJ 150cm Valkoranta 3/30 10.10.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 5/30 11.10.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 4/30 13.10.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 5/30 14.10.2014 ERJ 150cm Valkoranta 2/30 15.10.2014 ERJ 150cm Valkoranta 2/30 15.10.2014 ERJ 150cm Valkoranta 1/30 16.10.2014 ERJ 150cm Valkoranta 4/30 16.10.2014 ERJ 150cm Valkoranta 4/30 27.11.2014 ERJ 150cm Cheval Delamer 6/50 28.11.2014 ERJ 150cm Cheval Delamer 5/50 29.11.2014 ERJ 150cm Cheval Delamer 6/50 |
Valmennukset
Estevalmennus 15.4.2014, kirjoittanut Taciturn
Valmensin tänään jälleen Mariaa ja Monnia, joilla näytti menevän jo paljon paremmin kuin viime viikkojen harjoituksissa. Nyt edessä olikin enää hienosäätöä vähän yhdessä jos toisessakin jutussa. Ennen varsinaista valmentautumista ratsukko sai suorittaa itsenäisen alkuverryttelyn, jotta sekä ratsu että ratsastaja olisivat hyvin lämminneitä. Radalla oli valmiina jo muutama matala este, joiden yli ratsukko hyppikin hyvän tuntuisesti. Monnilla tuntui olevan vähän känkkäränkkäpäivä, mutta siitäkin huolimatta yhteistyö näytti pelittävän paremmin kuin ennen, ja Maria sai reippaan orinrutjakkeen melko hyvin aisoihin. Itse valmentautumisen aloitimme helpolla ratatehtävällä, joka oli korkeudeltaan reilusti alle ratsukon varsinaisen tason. Sainkin nyt katsoa, millainen tuntuma Marialla olisi Monniin kun päästään ihan ratakokonaisuutta hyppäämään. Jostain kumman syystä ori tuntui nyt kuitenkin vain kiukuttelevan aiempaa enemmän, ja Maria sai ihan kunnolla työskennellä hyvän suorituksen eteen. Muutaman otannan jälkeen meno näytti taas sujuvan, ja ratsun ja ratsastajan yhteistyö näytti olevan aivan uusissa sfääreissä Monnin tänään harmillisesti sattunutta kiukuttelupäivää lukuunottamatta. Päästinkin ratsukon pian hyppäämään ihan omantasoistaan rataa, jota kohtaan Monnikin tuntui suhtautuvan erittäin positiivisesti: Marian ei tarvinnutkaan nyt kuin ohjata se esteeltä toiselle sen kummempia apuja käyttämättä. Otimme muutamaa erilaista tehtävää sisältäen erilaisia ratakokonaisuuksia, kunnes yhteistuumin päätimme valmennuksen olleen nyt tässä, olihan hyvään suoritukseen (tai useampaankin) aina passelia lopettaa. Monnin kiukuttelun takia käskin ratsukon mennä nyt vähän revittelemään maastoon, ja suorittaa siellä sitten itsenäiset loppuverryttelyt ihan ajan kanssa.
Estevalmennus 7.4.2014, kirjoittanut Taciturn
Monni oli alkanut kärkkymään radoilla erikoisesteitä ja kieltelemään niillä, joten tänään harjoittelimmekin niiden kanssa ihan kunnolla. Kun tulin maneesiin, oli Maria jo itsenäisesti verrytellyt orin kanssa. Pääsimmekin siis heti itse asiaan. Alkuun kehotin ratsukon hyppäämään aivan matalan, kiinteän pikkumuurin. Este oli polvenkorkuinen, mutta Monni näytti silti hyvin epäilevältä. Nätisti se kuitenkin hyppäsi, kun Maria kannusti sitä hieman pohkeella. Käskin kiertää uraa pitkin, ja tulla este heti perään uudelleen. Onnistuneen hypyn jälkeen kehotin tulla maneesin toisella puolella olevan, hieman korkeamman muurin. Monni näytti lähestyessä hyvin epävarmalta, ja kiersikin esteen sivusta. Maria näpäytti oria hieman raipalla, jonka jälkeen he tulivat esteelle heti uudestaan. Nyt Monni hyppäsi ihan siististi. Tekniikka olisi voinut olla parempi, mutta ainakin ori saatiin hyppäämään yli. Muurin jälkeen kehotin tulla matalan vesiesteen. Se sujui hyvin, joten pääsimme heti seuraavaan tehtävään. Nyt oli tultava matalampi muuri, vesieste sekä este, jonka alaosa oli puutarha-aidan näköinen. Muuri ja vesieste meni hyvin, ja aitakin meni vähän siinä samassa. Kehotinkin tulla heti myös korkeamman muurin. Monni kuitenkin kielsi, joten jäimme junnaamaan siihen kohti. Muutaman kerran jälkeen Monni onneksi alkoi mennä esteen nätisti, ja hyppy oli melko hyvän näköinen. Kehotin nyt tulla saman radan kuin aiemmin, mutta korkea muuri ensimmäisenä. Kun rata näytti sujuvan hyvin, kehotin Mariaa kiittämään Monnia ja aloittamaan itsenäisen loppuverryttelyn.
Estevalmennus 3.3.2014, kirjoittanut Taciturn
Tänään valmensin Miiaa ja Monnia, päivän aiheena oli askelten sovitus. Alkuverryttelyksi otettiin helppoja puomitehtäviä. Ratsukon oli ravattava puomien yli ja yritettävä sovittaa askeliaan sopiviksi puomien välille. Olin jättänyt välimatkat tarkoituksella vähän hankaliksi, jotta sekä Miian että Monnin oli oltava tarkkana tehtävän aikana. Tehtävä sujui ratsukolta loistavasti, joten käskin heidän tulla nyt maneesin toisella laidalla olevat esteet. Alkuun esteet olivat polvenkorkuisia ja niitä lähestyttiin ravissa. Monni ylitti ne vaivatta, joten nostin korkeutta hieman. Tällä kertaa esteet oli tultava laukassa. Monnin kokoiselle hevoselle esteiden välissä oleva askelmäärä olisi normaalisti ollut viisi, joten käskin Miian koota oria hieman jotta päästäisiinkin kuudella. Alkuun Monni protestoi ja tuli viidellä askeleella. Käskin tulla heti perään toisen kerran, ja nyt tehtävä onnistui vaikka oria olisi saanut koota vielä hieman lisää. Kun tehtävä alkoi sujua, käskin Miiaa yrittää nyt pidentää askelta niin että tultaisiin neljällä. Esteet nostin nyt vähän päälle metrin korkuisiksi. Monni innostui tehtävästä, ja ratsukko onnistui täydellisesti jo ensi yrittämällä. Käskin Miian palkita Monnia antamalla sille vähän pidempää ohjaa sillä aikaa kun minä kasasin heille helpohkon radan. Estekorkeus oli puolitoista metriä, lukuunottamatta yhtä pitkää okseria joka oli vähän matalampi. Rataan sisältyi muunmuassa pari sarjaa, joissa ratsukon oli hieman koottava askelia. Monni suoritti radan kuin vanha konkari, joten Miia pääsi aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä sillä aikaa kun minä aloin purkamaan esteitä.
Estevalmennus 12.2.2014, kirjoittanut Taciturn
Tänään valmennettavana oli Miia ja meidän oma kasvattimme, nuori ja erittäin tulinen, Monni. Ratsukko suoritti ohjatun alkuverryttelyn, jonka aikana otimme paljon siirtymisiä askellajien välillä, sekä taivutuksia ja erilaisia kaarevia uria jotta saataisiin tuntuma kerralla kuntoon. Monni vaikutti protestoivan joka jutussa vastaan, joten ammattitaitoisella Miiallakin oli hieman vaikeuksia sen kanssa. Pitkän kaavan mukaan vedetyn, melko hikisen alkuverryttelyn jälkeen pääsimme kuitenkin vihdoin aloittelemaan itse varsinaista valmentautumista, johon sisältyi lähinnä ratsastusradan tiet ja lähestymiset esteille vähän erilaisista paikoista. Oli jo sanomatta selvää, että nuori ja erittäin kiivasluontoinen ori pisti vieläkin vastaan minkä voi, mutta selvästi hyppäämisen innosta kuitenkin lähestyi esteille melko siististi. Miia sanoikin, että inhottavasta luonteestaan huolimatta Monnissa tuntui selvä palo esteitä kohtaan, ja kunnollisella työskentelyllä siitä saataisiin hyvä estepeli. Siististi ratsukko näyttikin noin yleisvilkaisulla menevän, vaikka Monni lähtikin välillä keulimaan, ja kävihän se takapääkin toki korkeuksissa niin, että hännänpää huiskausi ratsastajan kypärää. Kuitenkin, kaikesta huolimatta ratsukon meno esteeltä toiselle oli hyvännäköistä, ja yhteistykin näytti sujuvan vaikka ori kävikin vähän kierroksilla. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen ratsukko pääsikin aloittelemaan itsenäistä alkuverryttelyä samalla kun yhdessä vähän suunnittelimme, mihin ongelmakohtiin meidän tulisi tulevissa valmennuksissa ihan toden teolla paneutua, ja millä saralla tarvittaisiin vain pientä hiomista.
Päiväkirja
14.5.2015 Valmistujaiskuvaukset
Oma pikkusiskoni Nelli oli valmistumassa tänä keväänä ylioppilaaksi, ja suurena hevosten ystävänä tämä olikin kärttänyt itselleen ylioppilaskuvausta hevosaiheella. Koska Nellillä ei opiskelujen takia ole ollut aikaa omalle hevoselle, niin olihan se järkättävä joku kiva kauraturpa meidän tallista tämän kanssa kuviin. Siskoni onkin silloin tällöin toiminut meillä kiireapulaisena, ja tänäkin kesänä tämän oli tarkoitus tulla meille ainakin kuukaudeksi kesätöihin. Tallin hevoset olivatkin tälle jo vanhoja tuttuja. Erityisesti meidän vanhaanherraan Monniin ihastuneena Nelli tahtoi välttämättä kuvauksen orin kanssa, suloinen ja vähän jo korvien alueelta harmaantunut herrasmies loikin kuviin jollain tapaa sympaattisen tunnelman. Itse asiassa orillahan on Nellille erittäin suuri merkitys, onhan tämä ollut katsomassa sen syntymää, ja ollut aina taustalla mukana Monnin koulutuksen alusta aina tähän päivään asti. Kuvaukset järjestettiin kartanon takapihan puutarhassa, kauniit koivut ja puistokasvit loivatkin jotenkin maagisen taustan kuville. Nelli sai sekä seisoa Monnin vierellä pidellen ohjia, että myös nousta orin selkään istuen siellä naistensatulassa. Ori tuntui nuoruuden kipakammasta luonteestaan jo uloskasvaneelta, ja se katselikin vain lempeästi kuvaajaa kohti kuin itsekin poseeraten. Ehdottomasti paras kuva tuli mielestäni silloin, kun Monni nyhtäisi maasta tuoreen ruohotupsun ja antoi äkkiä limaisen ja vihreän ruohopusun vieressä seisoneelle Nellille, joka näytti samalla sekä erittäin hämmästyneeltä että huvittuneelta. Tytön poskelle jäi vihreä läntti, ja Monni näytti kuin nauravan tilanteelle. Loppuun siirryimme kuvaajan kanssa vielä lähistöllä olevalle niitylle, jossa otimme muutaman juoksentelukuvan ratsukosta. Päivän saldo vaikuttikin illalla niin hyvältä, että useampikin kuvista päätyisi varmasti koristamaan taukohuoneemme ilmoitustaulua.
26.4.2015 Hissuttelua
Monnin kanssa ollaan otettu nyt viime ajat melko rennosti. Koska ori ei enää kisaakaan, on sen ainoa toimi tätä nykyä enää jalostuskäyttö. Salaa haaveilen, että joskus jaksaisimme käydä Monnin kanssa vielä yleislaatuarvostelussa, mutta se nyt ei ole ainakaan tällä hetkellä meidän tehtävätaulukon ylimpänä asiana. Oikeastaan Monnin kanssa ollaan harjoiteltu tässä nyt jonkin aikaa maastoesteitä, lähinnä ihan harrastemielessä tosin. Kisaamaan ei tämän pojan kanssa enää aleta, mutta pieni maastoilu auttaa pitämään mielen virkeänä sekä ratsulla että ratsastajalla. Monni ainakin on tykännyt maastoesteistä, ja jos sillä olisi silloin kisaikäisenä ollut tarpeeksi rahkeita kouluun, olisi siitä voinut tulla hyvä kenttäpeli. Monni ei kuitenkaan ole koskaan ollut mikään koulumestari. Se tykkääkin selvästi hyppäämisestä, ja välillä sitä saakin ihan oikeasti kummastella miten toiset hevoset suorastaan rakastavat koulukiemuroita, kun taas toiset inhoavat niitä yli kaiken. Monni onkin aina ollut vähän reippaampi tapaus, ja malttamattomuutensa ansiosta se ehkä onkin ollut niin hyvä esteratsu (vaikka se malttamattomuus onkin tietysti joskus tullut esiin turhana hätiköintinä ja aiheuttanut siten kisasuorituksen hylkäämisen). No, mitä nyt tulee niihin maastoesteisiin, on orin kanssa varsinkin näin lumien sulettua käyty miltei joka päivä maastoilemassa vähintään sileää mennen, noin joka neljäs päivä onkin sitten hypätty. Eihän Monnin jalat enää ole siinä kunnossa että niitä voisi rasittaa kauheasti, joten melkoisen säästeliäästi ollaan sitä ratsastettu. Monnin vakioratsastaja Mariahan ei sitä enää liikuta, sillä naisella on nyt vastuullaan meidän uudemman sukupolven estehevoset. Niinpä minä, jolla ei olekaan muuta kiinteätä hommaa kuin se loputon paperisota joka koituu kaikista kisailmoittautumisista sekä jalostushommista ja eläinlääkärikuluista, olenkin ottanut nämä meidän "melkein eläkeläiset" huostaani. Monni onkin oikeastaan vain yksi niistä monista hevosista, joita minä tällä hetkellä hoidan ja liikutan. Onhan siinä hommaa, mutta koska esimerkiksi Monnin tapauksessa on kyse minun omasta kasvatistani, jonka syntymässä olin mukana, ja jonka kouluttamista ja kisauran tähtihetkiä olin todistamassa, käy tämä oikeastaan työn sijasta huvista. No, jotta en enää turhia jaarittelisi, parempi jättää muut Monnin kuulumiset sitten seuraavaan kirjoituskertaan.
31.1.2015 Laatuarvostelussa
Koska Monni vaikutti kuun alussa jo laatisvalmiilta tapaukselta, otin minä ja rustasin orin nimen ERJ-laatiksen tammikuun tilaisuuden ilmoittautumispostiin. Tänään sitten olikin itse tilaisuuden aika. Muita hevosia meiltä ei lähtenytkään kuin Monni, mutta siitä huolimatta olin hyvin jännittynyt. Onhan ori meidän ensimmäinen kasvattimme, joten ihan syystähän minun polveni tutisivat. Viimeksi olen käynyt estelaatiksessa silloin kun siellä oli vielä vanha pisteytys. Oli siis toisaalta jännittävää myös senkin takia, että olisiko uusi pisteytys koitua meidän hevosten kohtaloksi. No, verraten viime kesään, jolloin viimeksi meidän oreja laatiksiin rahtasin, oli pisteytys suorastaan höveli. Kun tulokset sitten tulivat, yllätyin iloisesti. Monni oli juuri ja juuri yltänyt ykköspalkinnolle! Meidän ensimmäinen ERJ-I palkittu hevonen! Suorastaan pompimme riemusta mukaan tulleen tallimestarimme kanssa. Tästä onkin hyvä jatkaa eteenpäin, ehkä Monnilla onkin luvassa vielä yleislaatis kunhan saadaan nuo viimeisetkin tekstit kuntoon.
24.12.2014 Hyvää joulua Monnin tapaan
Monni toivotti minulle tänään oikein mojovasti hyvät joulut, kun sitä tarhasta hakiessani liukastuin portin kohdalla olleeseen jääkaistaleeseen ja ori tajusi vapauden koittaneen. Olin juuri saanut portin auki, kun jalat lähtivät alta. Siitäpä riemastuneena Monni otti ja liukesi tarhasta tuntematta yhtään syyllisyyttä. Se paineli suoraan pellon poikki metsään, ja pakkohan sitä oli lähteä etsimään. Kuin jossain klassisessa hevossarjakuvan jouluepisodissa, joutui talliporukka lähtemään hyiseen talvimetsään etsimään karannutta hevosta. Kliseisempää siitä vielä teki se, ettei oria löytynyt sitten millään. Palatessamme tallille, ori oli jo itse löytänyt sinne takaisin ja harjoittelijamme Amanda oli laittanut sen karsinaansa. Selvisimme siis säikähdyksellä, ja riemastuneena menin halaamaan oria tiukasti. Monni ei ole oikein koskaan ollut mikään kovin ihmisystävällinen, mutta tällä kertaa se hörisi tyytyväisenä kuin pahoitellen tekosiaan. Ehkä se on sitä joulun taikaa, että tämä meidän ylimielinen herrasmies osoitti kerrankin sitä pehmeääkin puoltansa jakelemalla vielä henkilökunnalle lämpimiä kaurapusuja näiden tullessa taputtelemaan sitä.
28.10.2014 Kisoista palauttelua
Monnilla oli eilen vähän rankempi päivä, kun vaikean kisaradan jälkeen piti tulla pitkä matka takaisin kotiin. Yösijaa meillä ei ollut, sillä emme olleet arvanneet matkan venyvän niin. Vaikkei Monni nyt mistään koppikammosta kärsikään, ei se voinut rentoutua trailerissa. Ori oli erittäin väsynyt, ja en kyllä itsekään ollut missään virkeimmässä kunnossa. Yleensä en edes ole mukana kisamatkoilla, mutta tällä kertaa olin välttämättä ottanut vapaata jotta pääsisin katsomaan miten meidän hevosilla menee radalla. Keli oli kylmä ja sateinen. Kisat järjestettiin onneksi maneesissa, mutta hevosille ei ollut sisätiloissa sijaa. Monnikin piti siis varustaa ja verrytellä ulkona. Mieliala oli todella matala, ja koko päivän tärisin kylmästä. Huono ilma vaikutti meidän ratsastajiinkin, ja osalla menikin rata ihan päin seiniä. Monni ei edes sijoittunut, se jäi juuri palkintosijojen ulkopuolelle. Palkintojenjaon jälkeen pakkasimme hevoset ja lähdimme suoraa päätä kotiin. Kotimatka kuitenkin venyi, sillä moottoritiellä oli sattunut kolari ja monen kilometrin matkalta tie oli joko suljettu tai sitten poliisi ohjasi kulkua. Joka tapauksessa matka eteni siltä osin hitaasti, ja olimme takaisin tallilla vasta yömyöhään. Ulkona oli jo pimeää, ja hevoset piti vielä pistää iltakuntoon. Monni oli kuin uitettu rotta, ja loimituksesta huolimatta se ei ollut kuivunut matkan aikana. Otin vielä tehtäväkseni pestä koko orin ja loimittaa sen ihan kunnolla yöksi. Jospa tämä huono päivä jäisi tähän ja tulevaisuus toisi meille vähän iloisempia uutisia.
20.12.2013 Ensimmäinen kasvatti
Tänään Valiantiin syntyi koko tallin ensimmäinen kasvatti. Pienen, punaruskean orivarsan isäksi oli valikoitunut vielä melko nuori ja raaka ori Mister Fantasy, ja emäksi Puolasta vastikään ostamamme, vähän jo kisamenestystäkin alleen saanut, kaunis tamma Las Serce. Varsan syntymää oltiin odotettu innolla, ja olin jo ehtinyt vähän toivoa siitä tulevan tammaa. Orivarsan maailmaan saapuminen ei kuitenkaan ollut missään nimessä pettymys, olihan se kuitenkin niin suloinen ja tietysti sellaisesta yhdistelmästä että se tulisi vielä varmasti menestymään. Ulkonäöltään ori muistutti enemmän isäänsä, vaikka emän värinen se oli enemmän punavivahteisen ruunikkovärinsä ansiosta. Saa kuitenkin nähdä, millainen orista tulee varsakarvan vaihduttua. Luonteeltaan varsa näytti olevan melko kiltti, vaikka sillä näyttikin jo heti syntymästään olevan vähän pilkettä silmäkulmassa. Hartaasti me nyt odotammekin, millainen tästä pikkuveijarista tulee vielä isona, mehän saatetaan joutua ties millaisiin seikkailuihin sen kanssa...
