Las Serce
| Nimi | Las Serce, "Sera" | Rotu, sukupuoli | trakehner, tamma |
| VH-tunnus | VH14-021-0043 | Säkäkorkeus | 167cm |
| Syntynyt | 16.8.2013  4v 1.10.2013, 8v 1.8.2014 |
Väri | tummanruunikko |
| Tuoja | Taciturn | Painote | yleispainote |
| Omistaja | VRL-12909 | Koulutustaso | GP, 160cm, CIC4 |
Luonne
Koska Sera oli lähtökohtaisesti ollut erittäin lupaava nuori hevonen hyvästä suvusta, ei kuntoutuksen suhteen emmitty yhtään. Joku toinen hevonen oltaisiin saatettu myydä muualle samankaltaisessa tapauksessa, mutta ei Seraa josta olimme maksaneet itsemme kipeiksi, ja jonka kapasiteetin olin todistettavasti nähnyt ennen ontumisen alkamista. Niin me sitten hampaat irvessä treenailimme Seran kanssa, ja etenimme pikkuhiljaa vaikeampiin juttuihin. Loppukeväästä 2014 jalka ei enää oireillut yhtään, ja eläinlääkärikin totesi tamman olevan erittäin hyväkuntoinen. Aloitimmekin taas kisaamisen hissukseen, haaveissa edetä aina vaikeimpiin luokkiin asti. Jälkikäteen Sera ei ole enää ontunut ollenkaan, joten ensimmäisen kevään jälkeen olemme saaneet olla tekemisissä oikein upean ja terveen tamman kanssa. Ja ollaanhan me päästy ihan sinne maksimitasoille asti, sekä koulussa, esteillä että kentässäkin. Sellainen monitoimihevonen Sera on ollut, ja sen upeuden voi huomata jo jalostuskäytön määrässä. Jos nyt kuitenkin siirrytään tamman elämänkerrasta vihdoin siihen luonteeseen, joka on myös yksi suuri tekijä siihen miksi pidän Serasta niin paljon, niin tiivistetysti voisin sanoa tamman olevan yksi hyväluontoisimmista tammoista mitä tiedän: se on aina reipas, herkkä ja innokas, sekä yhteistyöhaluinen. Seran kanssa työskentely onkin aina kivaa, ja tamma on erittäin tykätty hoidettava sekä liikutettava meidän tallilla.
Yeisesti Sera on oikein kiltti ja mukava tamma, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Hoidettaessa se pysyy paikallaan vaikka olisi vapaana käytävällä, hoitajaansa se seuraisi mielellään aina pesupaikalta satulahuoneelle ja toimistoon. Karsinan ovi kannattakin pitää aina visusti kiinni, sillä vaikka tammalla ei ole tapana lähteä karkuteille, saattaa se joskus oikeasti löytyä toimistosta härveltämästä kahvinkeitintä ja kaikkia tärkeitä papereita. Ilkeyttään se ei mitään tuollaista tee, se nyt vaan sattuu olemaan niin toivottoman utelias ja kiinnostunut kaikista ihmisten tekemisistä. Varusteet Sera antaa laittaa päälle nätisti, sillä ei ole tapana pullistella taikka vastaanhangoitella noin muutenkaan. Kengittäjää ja eläinlääkäriä se vähän aristaa ainakin alkuun, mutta yleensä ammattilaisen vain tyynesti aloitellessa hommansa rauhoittuu tammakin ja seisoo loppuajan paikallaan rennosti ilman huolen häivää. Tarhauksen kanssakaan harvemmin tulee ongelmia: Sera tulee toimeen kaikkien kanssa, eikä sillä ole tapana ajautua tappeluun kenenkään kanssa. Kiima-aikaankaan se ei mene sekaisin niin kuin jotkin tammat, se ehkä flirttailee hieman söpöille oreille, mutta jättää turhat höyryämiset siististi sikseen. Sera toimiikin joskus myös sellaisena rauhoittavana kanaemona nuoremmille tammoille, jotka sekä nuoruuden innon että hormoonihöyryjen takia käyvät aivan ylikierroksilla. Varsinkin omia varsojaan Sera kaitsee huolella ja rennoin asentein, ollen kuitenkin tarpeeksi jämerä pitääkseen lapsukaiset kurissa.
Ratsuna Sera on reipas ja eteenpäinpyrkivä. Joskus tammasta löytyy vauhtia liikaakin, mutta sopivan herkkyyden ansiosta se tottelee pidätteitä helposti, eikä sitä tarvitse jäädä vetämään suusta taikka painaa istunnallaan sen kummemmin. Parhaimmillaan Sera on esteillä: siltä sujuu myös vaativimmatkin koulukiemurat, mutta hyppääminen on selvästi tamman intohimo. Seralle ei sinänsä ole väliä, onko kyseessä rata- vaiko maastoesteet. Kunhan vaan on jotain minkä yli loikkia, niin tamma pysyy tyytyväisenä. Maastoesteillä se toisaalta pääsee juoksemaan tukka putkella toisin kuin kiemuraisella esteradalla. Maastossa Serassa onkin huomattavissa enemmän kuumumista kuin aitojen sisällä, joten silloin pidätteet ovat erittäin tärkeässä asemassa. Silloinkaan ei pidä jäädä itse jumimaan, vaan sopiva ja lyhytkestoinen pidäte auttaa usein jo kerrasta. Kisatilanteessa Seralla ei ole tapana jännittää: se tykkää esiintyä, ja varsinkin kouluradoilla sillä on tapana tehdä liikkeet oikein ylenpalttisesti. Joskus tamma saattaakin yrittää liikaa, jolloin kisasuoritus menee ihan pannukakuksi. Yleensä kisatilanteessa Sera kuitenkin toimii ihan normaalisti, kuljetuksiakaan sillä ei ole tapana jännittää, joten kuoppaisimmatkin kyydit menee yleensä ihan mukinoitta. Tamma toimiikin vaikka rauhoittavana koppikaverina jollekin herkkähermoisemmalle hevoselle oman tyynen viileän asenteensa ansiosta.
Suku
|
i.Rzeka trak,170cm,prn,evm e.Las I Lub trak,165cm,m,evm |
ii.Kurtyna
trak,172cm,trt,evm ie.Raparbar trak,167cm,prn,evm ei.Brzozowy trak,163cm,m,evm ee.Lato trak,166cm,rt,evm |
iii.Truskawka evm
iie.Kanitha evm iei.Miasto evm iee.Ryba evm eii.Sowa evm eie.Borówka evm eei.Jesień evm eee.Lania evm |
Sukuselvitys
i.Rzeka on suuri ja komea trakehnerori, joka on nuoremmalla iällä haalinut useita sijoituksia niin este- kuin kenttäratsastuksenkin vaikeimmissa luokissa. Ori on syntynyt Puolassa, josta se muutti nelivuotiaana Saksaan kisakäyttöön. Se keräsikin palkintoja miltei joka puolelta Keski-Eurooppaa. Kisauran jälkeen ori siirtyi asumaan eräälle puolalaiselle suurtilalle. Rzekalla on yhteensä neljäkymmentä jälkeläistä, ja se on vieläkin hyvin haluttu puolalaisten trakehnerien sukuihin sisukkuutensa ja uskomattoman kyvykkyytensä ansiosta. Jälkeläisilleen se on periyttänyt vahvasti reipasta ja innokasta luonnettaan.
ii.Kurtyna on kohtalaisella menestyksellä, kansallisilla esteradoilla kisannut ori, joka ei koskaan ole ollut mikään nimekäs tapaus kisa- tai jalostuspiireissä. Suurimerkkinen, tummanrautias ori jäikin parhaiten mieleen komean ulkomuotonsa takia. Kantakirjaan hyväksytty, lihaksikas ja positiivisella tavalla jopa hieman hauskannäköinen Kurtyna olikin haluttu jalostusori lähinnä ulkokuorensa ansiosta. Jälkeläisiä se sai kuitenkin vain viisi kappaletta, sillä se ei ollut mikään kummoinen periyttäjä. Sen useimmat varsat olivat tavallisia, merkittömiä ruunikoita, rakenteeltaan kantakirjakelvottomia ja ehkä aavistuksen keskitasoa parempia kisaajia. Kurtyna viettelee tätä nykyä lokoisia eläkepäiviä eräällä puolalaisella pientilalla.
ie.Raparbar oli kaunis kenttäsukuinen tamma, joka toimi suurimman osan elämästään ihan vain siitoskäytössä. Ratsukoulutuksen se sai nelivuotiaana, mutta kisattu sillä ei lainkaan. Jälkeläisiä tämä luonteeltaan erittäin tasainen ja kiltti kaunotar sai seitsemän kappaletta. Kaikille niistä se on periyttänyt hyvin vahvasti kaunista, punaruunikkoa väritystään sekä suvussaan kulkevaa kapasiteettia niin este- kuin kenttäradoillekin. Raparbar kuoli varsoessaan kahdeksatta varsaansa. Ilmeisesti jokin virus oli tarttunut tammaan juuri ennen varsomista, joka osoittautui sekä sen että varsan kohtaloksi.
e.Las I Lub on sievä trakehnertamma, joka on jo nuorena otettu siitoskäyttöön. Tamma on peruskoulutettu ratsuksi, mutta kisattu sillä ei ole ollenkaan. Las I Lub olisi nuoruudessaan voinut olla suurikin nimi kouluradoilla, mutta omistaja näki siinä enemmän jalostusarvoa, jonka takia se siirrettiin heti koulutuksen jälkeen jalostukseen. Se onkin toiminut koko ikänsä siitostammana kotitallillaan, jossa se on synnyttänyt kokonaista neljätoista varsaa. Las I Lub on nykyään liian huonokuntoinen astutettavaksi, joten se viettää lokoisia eläkepäiviä kotitallinsa laitumella ja auttaa nuorempia tammoja varsojensa kaitsemisessa.
ei.Brzozowy oli vähän mitättömän oloinen, pieni musta trakehnerori joka kisasi kansallisella tasolla sekä esteitä että kenttää. Luonteeltaan se oli melko vaativa, eikä antanut kenen tahansa ratsastaa taikka edes silittää turpaa. Sillä teetettiin muutama varsa ennen kuin se seitsemänvuotiaana ruunattiin ja myytiin Italiaan harrasteratsuksi. Ruunauksen myötä luonnekin tasottui, toisaalta sitä myötä myös kilpailuvietti laski kovasti. Brozowy kuoli kaviokuumeeseen ollessaan 18-vuotias. Jälkeläisilleen se periytti linjakasta ulkomuotoaan ja räiskyvää luonnettaan.
ee.Lato oli vähän ruma tamma, joka oli kuitenkin suorastaan verraton kenttähevonen. Se kisasi nuoruudessaan paljon sekä koulua, esteitä, että kenttää, ja menestyi todella hyvin alueellisella tasolla. Siirryttyään jalostuskäyttöön kymmenvuotiaana Latolla alkoi tulla paljon selkä- ja jalkavaivoja jotka johtuivat rankasta kisaamisesta. Tamma ehtikin saada vain kaksi varsaa, kun se piti lopettaa eläinsuojelullisista syistä. Jälkeläisilleen se periytti lempeää luonnettaan ja uskomatonta kisakapasiteettiaan.
Jälkeläiset
21.01.2014 fwb-t.Valiant Snowhawk (i.Camouflage) ERJ-II
14.02.2014 fwb-t.La Mirada VAL (i.Rokokoo)
04.04.2014 fwb-o.Lemon Grove VAL (i.Lucky Legend)
26.08.2014 fwb-t.Peppermint Creams VAL (i.Scottish Caramel)
13.04.2015 trak-t.Valiant Supernova (i.Sauerampfer)
Kilpailut
Päiväkirja
17.11.2014 Maastoilua
Nyt kun muistelen mitä koko viime kevät oli, tuntuu Sera jo paljon paremmalta hevoselta. Kesän aikana saatiin tamma treenattua huippukuntoon, ja nyt ajateltiinkin kisata sillä ihan kunnolla kun vielä voidaan. Tänään kävin Seran kanssa maastoilemassa ihan treenimielessä, maassa oli lunta joten maastoesteitä emme uskaltaneet hypätä. Sen sijaan menimme erästä jyrkkää mäkeä laukassa ylös, ja sitten vähän hitaammassa tempossa takaisin alas. Siinä missä keväällä vasta ontumisen lopettanut Sera saattoi hengästyä jo vähän rankemmasta laukkaspurtista, tuntui se tänään juoksevan niin reippaasti ja vaivattomasti että tällä kertaa se oli ratsastaja joka hengästyi ensin. Kun saimme tammallekin hien pintaan, lähdin ravailemaan hissukseen takaisin tallille. Pihassa ohjasin Seran vielä kentälle, ja teimme siellä kunnon loppuverryttelyt. Tamma kulki alla todella pehmeästi, ja olin tällä kertaa hyvin vankasti sitä mieltä että olisi ollut virhe myydä tamma silloin kun ontumista alkoi näkyä. Nyt kun se juttu on hoidettu lopullisesti pois, on Serasta paljastunut se uusi, aktiivisempi puoli, jota se oli väläytellyt viimeksi meille tullessaan. Hiljaisesta hissukasta onkin tullut oikea tehokas kenttämestari, jolla sitä tulisuutta riittää joskus liiaksikin. Nyt kun tulevaisuus näyttää yhä vain valoisammalta, tuntuu minusta vihdoin siltä että Serasta saattaa tulla yksi suosikkitammoistani, joka se olisikin voinut olla jo iät ja ajat. Mutta minkäs sille voi, kun ontumisesta tulikin niin paha ongelma. Siitä ollaan onneksi päästy yli, joten Seran kanssa ehditään tähdätä vaikka kuuhun asti jos halutaan.
12.4.2014 Iloisia uutisia
Eläinlääkäri kävi tänään tarkistamassa Seran jalan, ja vihdoin odotuksemme ja työpanoksemme tuntui olevan palkittu. Seralle annettiin lupa alkaa kisaamaan hissukseen koulua, helpoissa luokissa ja ei mitään liian rankkaa, mutta silti. Kisaaminen ei olisi tullut mieleemmekään kun talvella saimme tietää Seran ontumisesta. Kuntoutus oli kuitenkin auttanut, ja nyt tamma ontui enää vain jos se joutui rankempaan treeniin. Haaveemme kisakenttien kuningattaresta ei ollutkaan tyystin haudattu. Vielä olisi hommaa tehtävänä, ja varsinkin harjoittelua tarvitsisimme vielä roimasti. Onhan se kuitenkin hyvä että Serakin saa vihdoin näyttää mihin se oikein kykeneekään.
12.3.2014 Kuulumisia
Näin kolmen varsan jälkeen Sera on saanut vähän hölläillä, miltei joka päivä ollaan kuitenkin juoksutettu tammaa liinassa taikka vapaana maneesissa. Jalka näyttää vähän paremmalta, mutta hypyyttää emme ole uskaltaneet ollenkaan. Maneesissa on kuitenkin ollut muutamia kavaljetteja, joiden yli tamma on laitettu sekä kävelemään että ravaamaan. Ontumista näkee varsinkin loppuviikosta ennen vapaapäivää, mutta levon jälkeen se yleensä on taas parempana. Tänään käytiin kävelemässä maastossa niin, että Sera oli vähän pidemmässä narussa. Tamma nautti selvästi, kun sai kuljeskella melko vapaasti metsäpolulla. Ruoho näkyi jo joistain kohti, ja Sera kävikin nuuskimassa vähän sieltä täältä josko se olisi syötävää. Polulla kävellessämme yli lensi joutsenpariskunta, joka sai tamman hätkähtämään. Pian se kuitenkin käveli vierellä ilman huolta. Takaisin kääntyessä Sera pani hanttiin, sen mielestä ei oltu kävelty vielä tarpeeksi. Sitä pitikin huijata ja kääntyä lenkille, joka kiertäisi hieman kauempaa mutta ei pidentäisi alkuperäistä reittisuunnitelmaa kovinkaan pahasti. Tallin pihassa päästin tamman suoraan tarhaan, jossa se alkoi loikkelehtia innoissaan. Hieman se näytti aristavan jalkaansa, mutta tyytyväiseltä se ainakin näytti. Sekä Seralla että meillä näkyy olevan kevättä rinnassa.
10.1.2014 Pettymystä ilmassa
Olisihan se pitänyt arvata, ettei näissä hevoskaupoissa oltu yhtään rehellisiä. Seran piti olla lupaava traksu lupaavasta suvusta, mutta kuinkas sitten kävikäään. Tänään tamma alkoi ontua, ja eläinlääkärin tarkastuksessa selvisi syyn olevan jo pidempiaikainen. Se oli ilmeisesti loukkaantunut jo entisessä kodissaan, ja nyt edessä olisi kuntoutusta kuntoutuksen jälkeenkin. Jospa me tästä vielä joskus saisimme kunnon kisapelin, siihen asti Sera saa vaikka olla ihan jalostuskäytössä kun ihan lupaavaltahan tuo on muuten vaikuttanut. Onhan se tälläkin hetkellä kantavana, onneksi sekä tamma että tuleva varsa näyttävät voivan muuten hyvin. Kyllähän tuo ontuminen nyt kuitenkin vähän harmittaa...
