Scottish Caramel
|
|
© Roshoeve
| Virallinen nimi | Scottish Caramel | Ikä | 16, täyttänyt 4 vuotta 1.3.2014 |
| Lempinimi | Tito | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Sukupuoli | Ori | Säkäkorkeus | 171cm |
| VH-tunnus | VH14-031-0235 | Väri | Ruunikonkimo |
| Syntynyt | 19.1.2014  |
Painotus | Kouluratsastus |
| Tuoja | Taciturn | Koulutustaso | Ko GP, Re 70cm, Me 60cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Scottish Caramel, tuttavallisemmin pelkkä Tito, tuli meille oikeastaan vähän kuin vahingossa helmikuussa 2014. Alun perin tarkoituksena oli ostaa pari koulutammaa, joten päädyin kysymään koulupuokkeja kasvattavilta Pentikäisiltä, josko heillä olisi pari myytävää hevosta. Juuri sillä hetkellä heillä oli vapaana yksi tammavarsa hyvästä suvusta. Varsan emä oli kuitenkin luonteeltaan melkoisen hapan, ja varsa kuulema matki tätä todella paljon. Mahdollista tulevaa ongelmahevosta en raaskinut ostaa, meillä kun kasvatuksessa panostetaan menestyksen lisäksi myös käyttökelpoiseen luonteeseen. Kysyin sitten, josko heillä olisi tarjota minulle jotain muuta hevosta. Sillä hetkellä heillä sattui olemaan yksi GP-tason tamma kantavana, ja he lupasivat varata varsan minulle niin halutessani. Tietenkin minä suostuin, heti tamman nähtyäni tiesin varsasta tulevan jotain niin upeaa. Myös varsan isä oli niin upea ja hyväluonteinen ori, että miltei kuola valui suupielestä ajatellessani tulevaisuutta varsan kanssa. Käydessäni Pentikäisillä katsomassa varsoja oli ollut joulukuu. Tammikuun loppupuolella minulle sitten soitettiin, josko haluaisin tulla katsomaan vastasyntynyttä ostostani. Tottakai halusin! Eipä mennyt kauaakaan kun kurvasin maasturillani heidän pihaansa innoissani katsomaan uutta tulokasta. Varsa makasi unisena karsinan pohjalla ja katsoi minua kaltereiden takaa suurilla ruskeilla silmillään. Karva sillä oli kauniin suklaanruskea. Pentikäiset kuitenkin sanoivat epäilevänsä varsasta tulevan kimo. Sillä oli kuulema hieman valkeaa karvaa, ja isä periytti hyvin vahvasti kimoa väriään. Tallista poistuttuamme menimme Pentikäisten taloon kahvittelemaan ja suunnittelemaan hieman varsan tulevaisuutta. Heille ei ollut niin väliä, kuinka paljon sillä kilpailtaisiin. He kiinnittivät enemmän huomiota siihen, että se saisi hyvän ja rakastavan kodin, jossa se pääsisi jatkamaan sukuaan. Siihen nähden, millaisesta suvusta varsa oli, oli ehdot minun mielestäni jopa naurettavan suppeat. Noh, he kuitenkin tunsivat minut hyvin ja tiesivät tarkalleen, millaiseen kotiin olivat varsaa myymässä. Helmikuussa 2014 kauniisti Scottish Carameliksi nimetty varsa sitten muutti meille. Alkuun pikkuori oli varsin ujo tapaus, mutta pikkuhiljaa se tottui rutiineihimme ja alkoi kotiutua meille. Silloin tällöin Pentikäiset käyvät katsomassa oria, joka on nyt heidän viimeisimpiä kasvattejaan. Pariskunta on suunnitellut lopettelevan pikkuhiljaa kasvatustoimintaa, mutta painottavat minua yhä pitämään huolen, että tuttavallisemmin Titoksi ristitty ori saisi arvoisensa kohtelun ja pääsisi jatkamaan sukua useammallakin kuin yhdellä jälkeläisellä. Heidän toiveensa minä aion täyttää, sillä olisihan se suorastaan typerää laiminlyödä näin upeaa hevosta.
Yleensä huippuluokan kisahevosia pidetään itsekeskeisinä ja ylväinä hienostelijoina. Tito on kuitenkin aivan toista maata. Vaikka se onkin muihin kouluhevosiimme verrattuna erittäin upea ja osaava, ei se sitä erikseen näytä lähes koskaan. Käytöksen ja ulkoisen olemuksen perusteella Titoa voisi jopa luulla joksikin ratsastuskoulun vanhaksi möllöhepaksi. Ori tykkää piehtaroida mudassa, mikä on hoitajien mielestä suorastaan kauheaa. Koskaan se ei näytä puhtaan valkealta unelmien prinssin ratsulta, vaan se on aina kuin joku köyhän talon hevonen joka pestään kerran kesässä. Tito kyllä tykkää pesusta, se voisi seistä vaikka koko päivän pesukarsinassa lämpimän veden valuessa mukavasti kylkiä pitkin. Orin karvanlaatu vaan on siten erikoinen, että vaikka kaikki lika lähtisi, värjäytymät ei tunnu poistuvan kulumallakaan. Kisoihin laittautuminen kestääkin Titon kanssa usein hyvin kauan, eihän kukaan nyt tahdo mennä GP-tason koulukilpailuun keltaläiskäisellä hevosella...
Tito on todella helppo mutta sinänsä vaivalloinen harjattava. Ori pysyy nätisti paikallaan höristen tyytyväisesti hoitotoimenpiteiden ajan. Tito tykkää ennen kaikkea kovista hajoista, varsinkin jos niillä harjataan sään seudulta. Siltä saisi harjata koko karvan puhki, eikä se silti kyllästyisi. Jos harjauksen lopettaa liian aikaisin, säntää ori karsinan oven eteen jolloin hoitaja jää jumiin. Tito poistuu tieltä vasta kun se on kunnolla harjattu. Se, että Tito pitää kovasti harjauksesta, saattaa toki olla osasyy siihen mudassa piehtarointiin... Varustaminen sujuu hyvin, mitä nyt ori joskus kiusaa hoitajaa nostelemalla päätään korkeuksiin. Muuten Tito on oikein kiltti ja mukava hoidettava. Toisten hevosten kanssa Tito tulee toimeen melko hyvin. Ori on hyvin välinpitämätön useimpia lajitovereitaan kohtaan, ja sillä onkin ne muutamat kaverit joiden kanssa se viihtyy paremmin kuin hyvin. Tammoja kohtaan Tito käyttäytyy oikein herrasmiesmäisen flirttailevasti, mutta ei ala riehumaan vaikkei pääsisikään lähikontaktiin. Tito onkin hyvin miellyttävä ja tasaisen rauhallinen herrasmies mitä tulee käyttäytymiseen tammojen lähellä.
Ratsastettaessa Tito on aina ollut yhtä helppo ja nöyrä. Ori ei näytä tiedostavan olevansa huipputason kisaratsu eikä vanha ja kunnollinen ratsastuskoulun möllöheppa. Se on todella helppo ratsastettava, vaikka onkin avuille kovin herkkä. Herkkyys näkyy varsinkin kisaradoilla, joilla Titolla on tapana jopa hieman jännittää. Yleensä ori ei stressaa sen pahemmin mistään, mutta pienoisen koppikammon takia kisakuljetukset saavat sen joskus olemaan kisoissa kireä kuin viulunkieli. Yleensä ratsastettaessa Tito on kuitenkin todella kiva, ja pienellä patistuksella se saa yleensä pistämään parastaan. Orilla on hyvin näyttävät liikkeet, kunhan sille vain antaa vähän avustusta niihin.
Yleensä huippuluokan kisahevosia pidetään itsekeskeisinä ja ylväinä hienostelijoina. Tito on kuitenkin aivan toista maata. Vaikka se onkin muihin kouluhevosiimme verrattuna erittäin upea ja osaava, ei se sitä erikseen näytä lähes koskaan. Käytöksen ja ulkoisen olemuksen perusteella Titoa voisi jopa luulla joksikin ratsastuskoulun vanhaksi möllöhepaksi. Ori tykkää piehtaroida mudassa, mikä on hoitajien mielestä suorastaan kauheaa. Koskaan se ei näytä puhtaan valkealta unelmien prinssin ratsulta, vaan se on aina kuin joku köyhän talon hevonen joka pestään kerran kesässä. Tito kyllä tykkää pesusta, se voisi seistä vaikka koko päivän pesukarsinassa lämpimän veden valuessa mukavasti kylkiä pitkin. Orin karvanlaatu vaan on siten erikoinen, että vaikka kaikki lika lähtisi, värjäytymät ei tunnu poistuvan kulumallakaan. Kisoihin laittautuminen kestääkin Titon kanssa usein hyvin kauan, eihän kukaan nyt tahdo mennä GP-tason koulukilpailuun keltaläiskäisellä hevosella...
Tito on todella helppo mutta sinänsä vaivalloinen harjattava. Ori pysyy nätisti paikallaan höristen tyytyväisesti hoitotoimenpiteiden ajan. Tito tykkää ennen kaikkea kovista hajoista, varsinkin jos niillä harjataan sään seudulta. Siltä saisi harjata koko karvan puhki, eikä se silti kyllästyisi. Jos harjauksen lopettaa liian aikaisin, säntää ori karsinan oven eteen jolloin hoitaja jää jumiin. Tito poistuu tieltä vasta kun se on kunnolla harjattu. Se, että Tito pitää kovasti harjauksesta, saattaa toki olla osasyy siihen mudassa piehtarointiin... Varustaminen sujuu hyvin, mitä nyt ori joskus kiusaa hoitajaa nostelemalla päätään korkeuksiin. Muuten Tito on oikein kiltti ja mukava hoidettava. Toisten hevosten kanssa Tito tulee toimeen melko hyvin. Ori on hyvin välinpitämätön useimpia lajitovereitaan kohtaan, ja sillä onkin ne muutamat kaverit joiden kanssa se viihtyy paremmin kuin hyvin. Tammoja kohtaan Tito käyttäytyy oikein herrasmiesmäisen flirttailevasti, mutta ei ala riehumaan vaikkei pääsisikään lähikontaktiin. Tito onkin hyvin miellyttävä ja tasaisen rauhallinen herrasmies mitä tulee käyttäytymiseen tammojen lähellä.
Ratsastettaessa Tito on aina ollut yhtä helppo ja nöyrä. Ori ei näytä tiedostavan olevansa huipputason kisaratsu eikä vanha ja kunnollinen ratsastuskoulun möllöheppa. Se on todella helppo ratsastettava, vaikka onkin avuille kovin herkkä. Herkkyys näkyy varsinkin kisaradoilla, joilla Titolla on tapana jopa hieman jännittää. Yleensä ori ei stressaa sen pahemmin mistään, mutta pienoisen koppikammon takia kisakuljetukset saavat sen joskus olemaan kisoissa kireä kuin viulunkieli. Yleensä ratsastettaessa Tito on kuitenkin todella kiva, ja pienellä patistuksella se saa yleensä pistämään parastaan. Orilla on hyvin näyttävät liikkeet, kunhan sille vain antaa vähän avustusta niihin.
Suku
|
i. Scottish Creme hann,172cm,rnkm,evm |
ii. Scottish Mist hann,172cm,rnkm,evm | iii. tuntematon |
| iie. tuntematon | ||
|
ie. Magd hann,168cm,rn,evm | iei. tuntematon | |
| iee. tuntematon | ||
|
e. Chancey fwb,167cm,rn,evm |
ei. Harlem fwb,165cm,rt,evm | eii. tuntematon |
| eie. tuntematon | ||
|
ee. Chinna fwb,169cm,m,evm | eei. tuntematon | |
| eee. tuntematon |
i.Scottish Creme oli suurikokoinen ja komea, kimo GP-tason kouluori, joka jo nuorena näytti uskomattomia lahjoja koulupuolella. Olihan se tietysti hyvästä suvusta, sen saksalainen kasvattaja olikin käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa jotta lopputuloksesta pystyttiin saamaan jotain niin upeaa kuin tuo kotoisasti Cremeksi kutsuttu ori. Vuotiaana ori vaihtoi omistajaa, kun sen osti eräs belgialainen ammattikouluttaja. Peruskoulutuksen se saikin Belgiassa, jossa se myös aloitteli kilpauraansa menestyksekkäästi. Orin suuret ja joustavat liikkeet ihastuttivat monia, ja kuusivuotiaana se myytiinkin takaisin Saksaan, tällä kertaa eräälle kunnianhimoiselle, vanhemmalle kilparatsastajalle. Rahasumma, josta ori vaihtoi omistajaa, oli ollut suorastaan järjettömän suuri. Loppupeleissä se kuitenkin oli kannattava, kun Creme omistajineen pääsi starttaamaan Saksan koulumestaruuksissa vuonna 2010 sijoittuen toisiksi, häviten vain piirun verran kilpailun parhaalle ratsukolle. Tuon kilpailun jälkeen ori pääsi vielä starttailemaan muutamia GP-luokkia, mutta sen enempää ei menestystä enää herunut. Se siirrettiinkin suoraan jalostuskäyttöön, ja voi jo arvata ettei se ollut mikään halpa isäori. Creme astui tammoja sekä omalla kotitallillaan että lähiseuduilla. Siitä kerättiin myös pakasteita jotka myytiin ulkomaille kuten Suomeen. Jälkeläisiä Creme saikin huikeat kaksisataa kappaletta ihan parin vuoden aikana, kunnes eräässä luonnollisessa astumisessa tamma ei antanutkaan orin astua vaan potkaisi sitä pahasti takapäähän ja kylkeen. Iskujen takia orin takasiin ja kylkiluihin tuli lukuisia pieniä murtumia, jotka eivät olleet korjattavissa. Se lopetettiinkin eläinlääkärin toimesta, vasta kaksitoistavuotiaana. Suurimmalle osalle jälkeläisistään Creme on periyttänyt vahvasti kimoa väristystään sekä suurilinjaisia, näyttäviä liikkeitä.
ii.
ie.
e.Chancey oli kaunis, ruunikko suomalaistamma, joka menestyi hyvin kouluratsastuksessa aluetasolla. Tamma kilpaili aikanaan lähinnä VaA/Inter I -luokissa, vaikka rahkeita sillä olisi riittänyt jopa Grand Prix-tasolle mikäli ratsastajan kunnianhimo olisi yltänyt sinne asti. Kilpauransa Chancey päätti kolmetoistavuotiaana, jolloin se myytiin kisaeläkkeelle ja jalostuskäyttöön. Iän karttuessa tamma oli alkanut jäykistymään, eikä sen liikkeet olleet enää niin hyvät kuin ennen. Siitä huolimatta se oli vielä vuosia kisauransa päättymisen jälkeen hyvin virkeä ja terve tapaus, joka sai yhteensä neljä varsaa joista viimeisimmäksi jäi meidän Scottish Caramel. Kaikille varsoilleen tamma on periyttänyt vahvasti kilttiä ja reipasta luonnettaan. Chancey kuoli luonnollisen kuoleman 24 vuoden ikäisenä.
ei.
ee.
ii.
ie.
e.Chancey oli kaunis, ruunikko suomalaistamma, joka menestyi hyvin kouluratsastuksessa aluetasolla. Tamma kilpaili aikanaan lähinnä VaA/Inter I -luokissa, vaikka rahkeita sillä olisi riittänyt jopa Grand Prix-tasolle mikäli ratsastajan kunnianhimo olisi yltänyt sinne asti. Kilpauransa Chancey päätti kolmetoistavuotiaana, jolloin se myytiin kisaeläkkeelle ja jalostuskäyttöön. Iän karttuessa tamma oli alkanut jäykistymään, eikä sen liikkeet olleet enää niin hyvät kuin ennen. Siitä huolimatta se oli vielä vuosia kisauransa päättymisen jälkeen hyvin virkeä ja terve tapaus, joka sai yhteensä neljä varsaa joista viimeisimmäksi jäi meidän Scottish Caramel. Kaikille varsoilleen tamma on periyttänyt vahvasti kilttiä ja reipasta luonnettaan. Chancey kuoli luonnollisen kuoleman 24 vuoden ikäisenä.
ei.
ee.
Jälkeläiset
01.03.2014 fwb-o.Jam Roly-Poly VAL (e.Preiselbeere)
02.04.2014 fwb-t.Iced Cherry Cake VAL (e.September's Symphony) - KRJ-I
26.08.2014 fwb-t.Peppermint Creams VAL (e.Las Serce)
10.12.2015 fwb-o.Shadow's Curioso (e.Creepy Candy Coating)
02.04.2014 fwb-t.Iced Cherry Cake VAL (e.September's Symphony) - KRJ-I
26.08.2014 fwb-t.Peppermint Creams VAL (e.Las Serce)
10.12.2015 fwb-o.Shadow's Curioso (e.Creepy Candy Coating)
Kilpailut
Tito kisaa pääosin porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet orin VRL-profiilista.
10.03.2014 KRJ GP Jadessa Warmbloods 6/50
Valmennukset
Päiväkirja
1.11.2015 Maneesissa juoksentelua
Tito on nyt ollut jo hyvän tovin kisaeläkkeellä, ori onkin toiminut enää pääosin jalostuskäytössä jos siinäkään. Sen kanssa on kuitenkin puuhasteltu joka päivä jotain, jotta sen kunto ja mieli pysyisivät yhä virkeänä. Esimerkiksi tänään päästimme orin juoksentelemaan vapaana maneesissa. Herra näytti tykkäävän siitä melkoisesti, sillä heti talutuksesta päästyään se säntäsi suoraan maneesin toiseen päähän hirveällä pierupukkilaukalla kuin joku nuori ja energiaa täynnä oleva, sähikäisen kaltainen varsa. Sitten se kääntyi uralle ja laukkaili sitä pitkin muutaman kierroksen kunnes siirtyi ravin kautta käyntiin ja siitä sitten seisahtui keskelle maneesia, jossa alkoi piehtaroimaan kuin viimeistä päivää. Eipä siitä maasta enää noussutkaan mikään kimo komistus, vaan vaaleanruskea ja likaisen näköinen otus, joka katsoi meitä päin ihmetellen mikä nyt oikein huvittaa. Tito selvästi näytti ottavan kaiken irti kun kerrankin pääsi juoksemaan vapaana suuressa tilassa. Viimeksi kun se oli päässyt tällä tavoin revittelemään kesälaitumella, siitäkin oli aikaa jo useampi kuukausi. Annoimme orin nyt oleskella vapaana maneesissa vielä vähän aikaa, se ravailikin tyytyväisen oloisena uraa pitkin käyden aina välillä tervehtimässä paikalla ollutta tallihenkilökuntaamme kuolaisilla pusuilla. Viimein ottaessani Titon kiinni oli se jo hiestä märkä. Vanha herra pääsikin karsinaansa pesupaikan kautta, pitihän se huuhtoa ja sitten loimittaa jottei se vain kylmettyisi. Onhan orilla jo ikääkin, joten tarkka huolenpito on sen kanssa ihan paikallaan.
