Jam Roly-Poly VAL
Virallinen nimi | Jam Roly-Poly VAL | Ikä | 15, täyttänyt 4 vuotta 1.4.2014 |
Lempinimi | Roope | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | Ori | Säkäkorkeus | 170cm |
VH-tunnus | VH14-031-0237 | Väri | Tummanruunikko |
Syntynyt | 1.3.2014 | Painotus | Kouluratsastus |
Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko GP, Re 90cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | KRJ-I |
Luonne
Ratsuna Roope on reipas ja eteenpäinpyrkivä. Se on erittäin kuuliainen, ja tottelee ratsastajan apuja nätisti. Nuorempana orilla meinasi olla tapana mennä sieltä mistä aita on matalin, ja mennä muutenkin vähän veltonpuoleisesti. Myöhemmällä iällä Roopelle on kuitenkin kehittynyt hyvä työmoraali, ja se lähteekin aivan erilaisella asenteella mukaan päivän tehtäviin. Ratsastajan kanssa yhteistyö pelittääkin tätä nykyä erittäin hyvin. Roope kyllä osaa, ja tykkää näyttää muille mistä kansa pissii. Ori nauttii huomiosta, ja esimerkiksi kilpailutilanteissa se yrittää aina parastaan, tietäen että hyvästä suorituksesta sekin saa paremman palkinnon kehujen ja ylimääräisten herkkujen muodossa. Kuljetukset eivät ole koskaan olleet Roopelle mikään ongelma, joten ori onkin kaikin puolin erittäin passeli kisahevonen.
Suku
i. Scottish Caramel fwb,171cm,km |
ii. Scottish Creme hann,172cm,km,evm |
iii. Scottish Mist hann,172cm,km,evm |
iie. Magd hann,168cm,rn,evm | ||
ie. Chancey fwb,167cm,rn,evm |
iei. Harlem fwb,165cm,rt,evm | |
iee. Chinna fwb,169cm,m,evm | ||
e. Preiselbeere fwb,166cm,trn |
ei. Snöbär swb,165cm,trn,evm |
eii. Diamanter swb,170cm,mkm,evm |
eie. Tranbär swb,164cm,prn,evm | ||
ee. Melkerin hann,166cm,prn,evm |
eei. Milchmann hann,166cm,rtkm,evm | |
eee. Fürstin hann,167cm,prn,evm |
Jälkeläiset
15.09.2015 fwb-o.Wolf's Rum Raisin (e.Hazelstar von Gateaway)
19.11.2015 kwpn-t.Unique RGE (e.Umbrella BAP)
Kilpailut
Valmennukset
Kouluvalmennus, valmentajana Marikki Peltola (omistajan kirjoittama)
Valmensin tänään pitkästä aikaa Tacia ja Roopea, joilla näytti velttoilu juurtuneen selkäytimeen. Pistinkin ratsukon hikoilemaan kunnolla jo alkuverryttelyissä, eikä mitään mutinoita otettu vastaan vaikka kuinka valitettin väsymystä. Roope osasi kyllä olla melko hankala ratsastettava. Kilttihän ori oli kuin mikä, mutta Tacin piti ihan toden teolla hoputtaa sitä eteenpäin. Puolet valmennuksesta menikin siihen kun minä patistin ratsastajaa joka taas patisti ratsuaan. Kun viimein pääsimme aloittamaan päivän tehtävää eli laukanvaihtoa joka askeleella kymmenen askeleen verran, oli ratsukko jo aivan hiestä märkänä. Laitoinkin heidät nyt laukkailemaan jonkin aikaa pelkkää suoraa uraa pitkin, jonka jälkeen he pääsisivät yrittämään ihan muutamaa laukanvaihtoa per pitkä sivu. Vaikka ratsukon ulkoisessa olemuksessa olikin paljon parantamisen varaa (miten ihmeessä nuori ori voikaan kulkea noin mahdottoman veltosti, nuoresta ratsastajasta puhumattakaan!), näytti laukanvaihdot sujuvan mitä mainioimmin. Ylistinkin nyt ratsukkoa maasta taivaisiin ja käskin nyt suoralta kädeltä yrittää tehdä niin monta laukanvaihtoa kun vain pitkän sivun aikana pystyisi. Tällä kertaa ratsukko suoritti seitsemän erittäin onnistunutta laukanvaihtoe molemmilla sivuilla. Kehotin Tacia jatkaa vielä samaa rataa, yrittäen nyt hieman koota Roopea jolloin laukanvaihdot saataisiin tehtyä vielä hillitymmin ja niitä saataisiin heidän oman tasonsa mukainen määrä. Käskin kuitenkin pitämään silmällä, ettei ori alkaisi laiskottelemaan ja hidastamaan noin muuten tahtiaan. Ihme kyllä Roopekin näytti vihdoin vähän reipastuvan, ja ratsukko suoritti nyt kymmenen siistiä laukanvaihtoa ensimmäisellä pitkällä sivulla, toisella niitä tuli sitten yksitoista. Käskin Tacin nyt kiittää oria ja aloitella itsenäistä loppuverryttelyä sillä aikaa kun itse annoin heille hieman palautetta valmennuksen kulusta ja muutamia ohjeita itsenäisiin treeneihin.
Päiväkirja
16.5.2015 Koulukuvioiden kertailua
Roope on jo jonkin aikaa ollut kisaeläkkeellä, onhan orin kanssa saatukin suoritettua melkoisen huikea kisaura ylä- ja alamäkineen. Nykyisellään enää vain jalostuskäytössä olevan orin on kuitenkin ihan noin ruumiin kuin mielenkin terveyden ylläpitämiseksi hyvä vähän kertailla niitä nuoruusvuosien ratakuvioita. Ratsastelinkin tänään Roopella ihan rennosti meidän ulkokentällä, jonne oli jäänyt aamuisesta valmennuksesta muutamia puomeja maahan. Ohjasinkin orin niiden yli, ja tämä askelsi innoissaan eteenpäin. Roope osasi itse hahmottaa hyvät askelpituudet, ja minun tarvitsi vain ohjata sitä vähän sivusuunnassa kun herra mienasi kaartua vähän väliä vasemmalle. Jäykkyyttähän sen kyljissä tuntuu jo hieman olevan, mutta eiköhän säännöllisellä verryttelyllä saada ruunikko pysymään vielä pitkän aikaa kelpo kunnossa.
12.11.2014 I know it's hurting you, but it's killing me
Harjatessani Roopea toimistosta kuului jälleen kerran äänekästä musiikkia, kuten jo useamman kerran tällä viikolla. Tallityttö Ella siellä taas masisteli, ja aina oven avautuessa musiikki pauhasi hetkellisesti kovempaa kunnes taas hiljeni kuuluakseen vain siinä pikkukopissa jota toimistoksikin kutsumme. Ei siinä mitään, minä tykkäsin hyvästä musiikista, ja Roopekin näytti höristelevän korviaan. Sitten se hörisi kuin osoittaakseen pitävänsä tästä jutusta. Naurahdin hieman, ja otin sitten kaviokoukun orin harjapakista. Nostaessani orin etukavion ja alkaessani kuopimaan likaa pois säikähdin perinpohjaisesti jonkun huutaessa nimeäni. Kolhaisin vahindossa sädettä, ja Roope polkaisi jalkansa maahan minun vielä pitäessäni sen kaviota tiukasti otteessani. Parkaisin kuin mikäkin pikkulapsi selkäni nytkähtäessä, ja sormieni liiskautuessa kavion alle. Roope kuitenkin huomasi minua sattuvan, ja loikkasi äkkiä taaksepäin. Emäntähän voisi vaikka antaa samalla mitalla takaisin jos ei nyt nöyränä poikana perääntyisi karsinan nurkkaan ja pysyisi siinä hiljaa. Taustalla kuului vieläkin musiikki, ja sanat tuntuivat suorastaan syöpyvän päähäni: "I know it's hurting you, but it's killing me". Istuin karsinan alusille ja paiskasin kaviokoukun karsinan seinään. Roope on onneksi sellainen vähän mukavampi ori, joka tuli nyt pökkimään minua turvalla kylkeen kuin kysyäkseen mikä on hätänä. Sormeni olivat todella kipeät, mutta eivät ne sentään murtuneet olleet koska pystyin liikuttelemaan niitä. Selkä sen sijaan nytkähti inhottavasti, ja tiesin että en taas ratsastaisi pariin päivään. Sen sijaan pitäisi yrittää itsenäisesti venytellä ja liikkua hyvin mutta selkää rasittamatta. Kyllähän se pisti vihaksi, mutta hevosystävän läsnäolo sai vatutuskäyräni laskemaan siinä määrin että pystyin nyt nousemaan seisaalleen ja astumaan karsinasta ulos katsoakseni oliko jollain ihan tähdellistäkin asiaa. Ketään ei näkynyt käytävällä, ja vähän jo tuntui että olin kuullut omiani. Kävin toimistosta, sieltä musiikin pauhusta, hakemassa särkylääkkeen ja menin sitten puhdistamaan Roopen loputkin kaviot. Eihän nyt hommia saanut jättää puolitiehen moisen pikku välikohtauksen takia.
14.4.2014 Harjoittelua
Roope on käyttäytynyt ratsastettaessa hyvin veltosti, mutta kisoissa ori on aina virkistynyt ja näyttänyt parastaan. Harjoituksissa löysäily on kuitenkin vaatinut veronsa, joten sijoituksia ei ole vielä tullut. Tänään meillä kävikin ihan ammattiratsuttaja antamassa Roopelle vähän potkua treeneihin. Orissa näkyikin jo tunnin harjoittelun jälkeen selvää edistystä. Vieläkin se yrittää mennä sieltä missä aita on matalin, mutta ratsuttaja lupasi tulla uudestaan vielä ensi viikolla kertaamaan Roopen kanssa käytyjä asioita. Toivottavasti tuo nyt auttaisi, jotta alettaisiin pikku hiljaa saamaan orin kanssa niitä sijoituksia. Muuten taitaa olla pojalla myynti edessä, huonosti sijoittuvaa oria kun ei tallissa ole järkeä pitää. Katsotaan nyt, kuinka saadaan sijoituksia kesän aikana, ennen kun aletaan suunnittelemaan poismyyntiä.