Kuollut 3.4.2018
Valiant Tayside Tang
Virallinen nimi | Valiant Tayside Tang | Ikä | 11, täyttänyt 4 vuotta 1.5.2014 |
Lempinimi | Tana | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 170cm |
VH-tunnus | VH14-031-0386 | Väri | Rautias |
Syntynyt | 9.4.2014 | Painotus | Kouluratsastus |
Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko Grand Prix, Re 80cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Tana on reipas ja kiltti, tosin aavistuksen turhan diivamainen tamma. Kaikki hoitotoimenpiteet sekä ratsastukset sun muut sujuu hyvin, kunhan Tanaa osaa käsitellä tarpeeksi herkästi. Mikään haastava tamma ei loppujen lopuksi ole. Varsinkin kun sen luottamuksen saa puolelleen, vähentyy diivailukin roimasti.
Suku
i. Jam Roly-Poly VAL fwb,170cm,trn |
ii. Scottish Caramel fwb,171cm,km |
iii. Scottish Creme hann,172cm,km,evm |
iie. Chancey fwb,167cm,rn,evm | ||
ie. Preiselbeere fwb,166cm,trn |
iei. Snöbär swb,165cm,trn,evm | |
iee. Melkerin hann,166cm,prn,evm | ||
e. Santa Ana VAL fwb,169cm,prt KRJ-I |
ei. Lucky Legend fwb,172cm,m |
eii. Blue Legend fwb,172cm,km,evm |
eie. Lucky Lightning fwb,167cm,m,evm | ||
ee. September's Symphony fwb,167cm,rt KRJ-II |
eei. September's Spinner fwb,170cm,rt,evm | |
eee. Melody fwb,166cm,rt,evm |
Jälkeläiset
21.09.2014 fwb-o.Valiant Atholl Brose (i.Armaros von Lark)
20.04.2015 fwb-t.Valiant Autumn Delight (i.Baelfire LM)
20.04.2015 fwb-t.Valiant Autumn Delight (i.Baelfire LM)
Kilpailut
Tana kisaa vain porrastetuissa, katso ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet tamman VRL-profiilista.
Päiväkirja
27.8.2015 Mielenvirkistystä ja pohdiskelua
"Voi saatanan saatana", raikui tammatallin käytävät. Oma tammapaholaisemme Roswitha oli ilmeisesti puraissut liian lähelle kuikkimaan tullutta Mikkoa, joka säntäsikin siinä samassa toimistoon etsimään ensiapupakkausta. Sen sijaan että olisin seurannut Mikkoa toimistoon taikka mennyt sitten katsomaan Roswithaa joka parin karsinan päässä näytti erittäin hapanta naamaa kurottaessaan kaltereissa olevasta aukosta tuijottamaan minua, kävelin tyynen viileästi koulutammani Tanan luo ja rapsutin sitä hellästi otsasta. Vaikka jotkut tammat osasivat olla yksiä kiukkupyllyjä, oli Tana aina ollut niin ihana ja uskollinen. Olin eilen tippunut estetreeneissä Epun selästä orin säikähtäessä tallin pihaan ajanutta suurta rekkaa, ja maahan tullessa oli selkäni päästänyt erittäin pahan nasahduksen. Sen jälkeen olikin kaikki mahdolliset selkä- ja vatsalihakseni menneet jumiin, ja olin ajatellut että rento maastolenkki tänä päivänä voisi helpottaa ellei nyt kipuun niin ainakin se rauhoittaisi omaa mieltäni. Aloinkin harjailla Tanaa, välillä pysähtyen kokonaan kivun yllättäessä. Hoidinkin tamman rauhassa kuntoon, ja varustin viimeisenä ennen kuin hain omat ratsastusvermeeni ja talutin tamman ulos karsinastaan. Tallin pihalle käveltyämme nousin Tanan selkään ja lähdimme sitten köpöttelemään kauniin syksyiseen maastoon. Tähän aikaan vuodesta Luovin kylä ja sen ympäristö on erityisen upean näköinen, varsinkin koivumetsien reunustamat pellot ovat oikein komeina ja siellä laiduntavia hevosia on enemmänkin kuin ilo katsoa. Kuljimme Tanan kanssa ihan hissukseen nauttien vielä kovin helteisestä elokuun iltapäivästä, tammakin näytti tykkäävän kulkiessaan kaula pitkällä ja antaen lämpimän loppukesän auringon helliä sen karvapeitettä. Reittimme kulki laidunmaiden ympäri, kaartaen vähän kauempaa metsän kautta takaisin tallille. Siinä ehdinkin pohdiskella josko Tanan kanssa jo tämän vuoden puolella saisimme vielä teetettyä pari varsaa ja ehkä pyörähdettyä jopa laatuarvosteluissa asti. Olihan tuo upea tamma yksi suvullisesti tärkeimmistä kouluhevosistani, ei sillä että itse Tanakaan olisi mikään keskikastin hevonen. Saapuessamme takaisin tallin pihaan taputin tammaa kevyesti lavalle ja vein sen sitten karsinaansa jossa otin siltä varusteet pois ja harjasin sen. Viedessäni Tanan varusteita takaisin varustehuoneelle huomasin selkäkipuni helpottaneen. Tällaisia rentoja reissuja pitäisikin siis tehdä myös tulevaisuudessa mikäli selkä sattuisi taas vaivaamaan.
"Voi saatanan saatana", raikui tammatallin käytävät. Oma tammapaholaisemme Roswitha oli ilmeisesti puraissut liian lähelle kuikkimaan tullutta Mikkoa, joka säntäsikin siinä samassa toimistoon etsimään ensiapupakkausta. Sen sijaan että olisin seurannut Mikkoa toimistoon taikka mennyt sitten katsomaan Roswithaa joka parin karsinan päässä näytti erittäin hapanta naamaa kurottaessaan kaltereissa olevasta aukosta tuijottamaan minua, kävelin tyynen viileästi koulutammani Tanan luo ja rapsutin sitä hellästi otsasta. Vaikka jotkut tammat osasivat olla yksiä kiukkupyllyjä, oli Tana aina ollut niin ihana ja uskollinen. Olin eilen tippunut estetreeneissä Epun selästä orin säikähtäessä tallin pihaan ajanutta suurta rekkaa, ja maahan tullessa oli selkäni päästänyt erittäin pahan nasahduksen. Sen jälkeen olikin kaikki mahdolliset selkä- ja vatsalihakseni menneet jumiin, ja olin ajatellut että rento maastolenkki tänä päivänä voisi helpottaa ellei nyt kipuun niin ainakin se rauhoittaisi omaa mieltäni. Aloinkin harjailla Tanaa, välillä pysähtyen kokonaan kivun yllättäessä. Hoidinkin tamman rauhassa kuntoon, ja varustin viimeisenä ennen kuin hain omat ratsastusvermeeni ja talutin tamman ulos karsinastaan. Tallin pihalle käveltyämme nousin Tanan selkään ja lähdimme sitten köpöttelemään kauniin syksyiseen maastoon. Tähän aikaan vuodesta Luovin kylä ja sen ympäristö on erityisen upean näköinen, varsinkin koivumetsien reunustamat pellot ovat oikein komeina ja siellä laiduntavia hevosia on enemmänkin kuin ilo katsoa. Kuljimme Tanan kanssa ihan hissukseen nauttien vielä kovin helteisestä elokuun iltapäivästä, tammakin näytti tykkäävän kulkiessaan kaula pitkällä ja antaen lämpimän loppukesän auringon helliä sen karvapeitettä. Reittimme kulki laidunmaiden ympäri, kaartaen vähän kauempaa metsän kautta takaisin tallille. Siinä ehdinkin pohdiskella josko Tanan kanssa jo tämän vuoden puolella saisimme vielä teetettyä pari varsaa ja ehkä pyörähdettyä jopa laatuarvosteluissa asti. Olihan tuo upea tamma yksi suvullisesti tärkeimmistä kouluhevosistani, ei sillä että itse Tanakaan olisi mikään keskikastin hevonen. Saapuessamme takaisin tallin pihaan taputin tammaa kevyesti lavalle ja vein sen sitten karsinaansa jossa otin siltä varusteet pois ja harjasin sen. Viedessäni Tanan varusteita takaisin varustehuoneelle huomasin selkäkipuni helpottaneen. Tällaisia rentoja reissuja pitäisikin siis tehdä myös tulevaisuudessa mikäli selkä sattuisi taas vaivaamaan.