Valiant Dinuba
Virallinen nimi | Valiant Dinuba | Ikä | 12, täyttänyt 4 vuotta 1.4.2014 |
Lempinimi | Dina | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 166cm |
VH-tunnus | VH14-031-0266 | Väri | Tummanruunikko |
Syntynyt | 4.3.2014 ![]() |
Painotus | Esteratsastus |
Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko HeA, Re 150cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Luonteeltaan Dina on aina yhtä kiltti ja ihana, niin hoidettaessa kuin ratsastettaessakin. Se on hyvin reipas ja mukavan herkkä avuille. Kaiken kaikkiaan tamma on oikein helppo käsitellä, ja jopa aloittelija pärjäisi sen kanssa. Dinalta sujuu niin koulu kuin esteetkin, kenttäratsastuksesta puhumattakaan. Tamma on kuitenkin painottunut pääosin esteratsastukseen, se kun näyttää olevan tämän meidän pikku Dinuban intohimo. Esteillä tamma on mukavan reipas, ratsastajan täytyy vain silloin tällöin muistaa hieman jarrutella ettei Dina ala kuumua liikaa ja lähde lapasesta. Ratsastajalta vaaditaankin hieman seikkailuluonnetta, jotta ratsastus tällä rasavillillä duracellpupulla tuntuu miellyttävältä kokemukselta hurjan vuoristoratakyydin sijaan.
Kisakuljetusten kannalta Dina on oikein helppo tapaus, se kävelee itse koppiin ja pois sieltä. Mitään jännitystä ei ole havaittavissakaan tammalla, joten se sopii mukavaksi matkakaveriksi vaikka jollekn vähän nuoremmalle ja herkkähermoisemmalle hevoselle. Itse kisatilanteessa tamma pistää peliin kaikkensa, ja ratsastajan onkin syytä välillä vähän hyssytellä ettei tämä ylivirkeä loikkeli juokse itseään aivan uuvuksiin. Innostuksissaan Dina saattaa unohdella asioita, kuten oikeanlaisen lähestymisen esteelle, joten ratsastajan kannattaa olla koko ajan skarppina ja valmiina näyttämään miten hommat nyt oikein pitikään tehdä.
Suku
i. Valiant Montclair fwb,167cm,trn YLA2, ERJ-I |
ii. Mister Fantasy fwb,167cm,rn ERJ-I |
iii. Mister fwb,168cm,trn,evm |
iie. Larez fwb,167cm,prn,evm | ||
ie. Las Serce trak,167cm,trn |
iei. Rzeka trak,170cm,prn,evm | |
iee. Las I Lub trak,165cm,m,evm | ||
e. Valiant Dreamer fwb,166cm,rn ERJ-III |
ei. Nightdream Jack an' Dandy fwb,171cm,trn |
eii. Jack the Dreamer fwb,172cm,trn,evm |
eie. Nighty Dandelion fwb,166cm,m,evm | ||
ee. Zjade kwpn,161cm,km |
eei. Raphael kwpn,163cm,km,evm | |
eee. Zora kwpn,159cm,rt,evm |
Jälkeläiset
Kilpailut
04.06.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 10/100
06.09.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 3/30
06.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 2/30
07.09.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 3/30
07.09.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 5/30
08.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 1/30
12.09.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 2/30
13.09.2014 ERJ 150cm Valkoranta 4/30
02.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 2/30
04.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 4/30
05.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 4/30
07.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 3/30
08.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 1/30
10.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 4/30
12.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 5/30
13.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 5/30
14.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 1/30
16.12.2014 ERJ 150cm Valiant Warmbloods 2/30
30.12.2014 ERJ CUP 150cm KK Bailador 10/227
Päiväkirja
1.6.2015 Taas uusia työntekijöitä (tallityontekijä Markuksen näkökulma)
Taci oli taas palkannut uusia työntekijöitä. Koska suurin osa täällä olevista työläisistä oli naisia (minua ja Pekkaa lukuunottamattahan täällä ei paljon miehiä pyöri), johtoporras selvästi tahtoi hankkia itselleen vähän silmänruokaa (ja ehkä myös jotain motivaattoria nuoremmille tallitytöille) palkkaamalla minun ikäiseni Mikon ratsuttamaan hevosia. Siinä missä Ellakin on selvästi yrittänyt flirttailla minulle työajalla, alkoi hän nyt kiertää Mikkoa kuin kissa kuumaa puuroa heti tämän saavuttua. Sen sijaan, että Taci olisi kuitenkaan laittanut Ellaa tutustuttamaan Mikkoa tähän paikkaan, antoi hän tuon työtehtävän minulle. Vasta aamulla olin iloinnut toisen vastuuhevoseni Astran varsasuunnitelmista, mutta nyt päivä ei näyttänytkään niin hyvältä. Harjailin siinä Dinaa sitten rauhassa tämän karsinassa, ja puhelin tammalle rauhoittavia. Harjauksen jälkeen marssin satulahuoneeseen hakemaan Dinan varusteita. Takaisin tullessani seisoikin Taci Mikon kanssa Dinan karsinan edessä, selvästi odottaen minua kuin mitäkin saalista. Loin työnantajalleni happaman katseen, ja pujahdin sitten Dinan karsinaan. Aloin varustaa tammaa kaikessa rauhassa, kun Mikko kysyi aivan vieressäni: "Miksi minun pitäisi tuollaisen hapannaaman kanssa työskennellä, kun täällä on selvästi paremmankinnäköistä seuraa?". Taci sitten tokaisi kuivasti: "Ihan kuule siksi että sinut hankittiin tänne töitä tekemään eikä naisia naurattamaan". Sitten nainen jätti meidät kahden. Koska en osannut oikein opastaa uutta työntekijää itsekin ollessani vielä melko tuore tapaus täällä, kysyin oliko Taci antanut tälle mitään vastuuhevosta. Saniin se sitten viittasi, joten käskin käydä varustamassa tamma ja tulla sitten maneesille. Dinan kanssa olin jo valmis, joten menin jo verryttelemään tammaa siihen kunnes Mikko purjehtisi ratsunsa kanssa paikalle. Maneesissa oli muutama este pystyssä, joten hyppelin niiden yli satunnaisesti Dinan kanssa. Kun Mikko viimein saapui, aloitti tämä itsenäisen verryttelyn oman tammansa kanssa. Jäin siihen lähelle maneesin keskipistettä seisoskelemaan Dinan kanssa, ja katselemaan kuinka Mikko ratsasti. Minun oli pakko myöntää, että hän oli huomattavasti vakaamman ja itsevarmemman oloinen kuin minä, ja sai Sanin kulkemaan erinomaisesti. Itse pistin taas Dinan liikkeelle ja laukkailin tamman kanssa muutaman kierroksen uraa pitkin. Maneesissa olevat esteet olivat harmittavan matalia, eikä paikalla ollut ketään joka voisi nostaa niitä. Hypinkin siis niiden yli taas epämääräisesti. Tuollaisilla tallikoiran kokoisilla esteillä ei paljon harjoitusta saanut, varsinkaan kun nyt en jaksanut edes keskittyä omaan ratsastukseeni. Ratsastelinkin loppuajan rennosti, Mikon ja Sanin menoa seuraillen. Enhän nyt kuitenkaan voinut jättää uutta työntekijää heti ensimmäisenä virallisena päivänä yksin töittensä kanssa (olihan tuo jo käynyt tutustumassa talliin, ja työtehtäviinkin oli perehdytty. Pitäisihän sitä kuitenkin olla vähän opastamassa mitä tehdä, uuden tallin käytännöthän kun saattavat erota hurjastikin muista). Kun ratsukko näytti olevan loppuveryttelyjä varten valmiita tämän päivän osalta, karkasin vielä Dinan kanssa maastoon. Mikko saisi nyt pärjätä yksin, varsinkin kun sanoin että toimistoon kun vaan kävelee niin sieltä annettaisiin uusi työtehtävä. Itse pystyinkin vihdoin keskittymään ihanaan pikku Dinubaani. Takaisin tallin pihaan tullessani huomasin Tacin notkuvan satulahuoneen edustalla. Suikkasin äkkiä Dinan karsinaan ja toivoin ettei nainen olisi huomannut minua. Tämä kun pystyisi langettamaan minulle ties mitä kauheita tehtäviä ihan vain piruuttaan. Näkihän tämä etten pitänyt Mikosta, ja tuolle kiusankappaleelle jota työnantajakseni joudun valitettavasti nimittämään, on suorastaan suurta hupia langettaa työntekijöilleen epämieluisia tehtäviä (varsinkin silloin kun ne ovat edellisten tehtäviensä kanssa menneet siitä missä aita on matalin...)
27.4.2015 Ja ei kun tuumasta toimeen
Markus, uusin lisäyksemme tallin henkilökuntaan, sai tänään viettää ensimmäisen työpäivänsä ökykartanon tallilla hevosia hoidellen. Itse pääpiruna minä otin pojan vastuulleni (miksihän edes puhun pojasta, ikäerommekin oli vain pari hassua vuotta. Ehkä se juontaa sitten siitä, että itse olen niin ylevässä asemassa, että kaikki työntekijät ovat minulle niitä tallityttöjä tai -poikia, vaikka henkilö voisi ikänsä puolesta olla oma vahempani...). Sivumietteistäni huolimatta, ja palataksemme asiaan, sai Markus tosiaan aloittaa työpäivänsä Dinan karsinasta. Koska olin suunnitellut tamman olevan tästä lähin pojan vastuulla, oli työt parasta aloittaa juuri siitä mihin ne oli suunnattu menevänkin. Neuvoin Markukselle, mistä löytyisi Dinan varusteet sekä muut remsselit, ja annoin tämän sitten itse ottaa tamma karsinasta ja viedä tarhaansa. Dina sai oleskella tällä hetkellä kimotamma Astran kanssa ihan tallin takaoven viereisessä tarhassa, joten Markuksen ei tarvinnut taluttaa sitä pitkän matkaa kunnes oltiin jo määränpäässä. Tarhaanviennin jälkeen poika sai hakea talikon ja siivota Dinan karsinan. Siinä samassa meni myös muutaman muun samalla käytävällä asuvan tamman karsina. Aamupäivä menikin sitten varusteiden putsaamisessa, kunnes puoliltapäivin koitti ruokatauko, jonka aikana minä katosin omille teilleni ja Markus sai seikkailla tiluksilla mielensä mukaan, ja yrittää vaikka tehdä tuttavuutta hevosiin jos ei muuta keksi. Iltapäivällä sitten meidän tallityttö Ella tupsahti mistä lie, ja näytti selvästi katsovan uutta tulokasta vähän sillä silmällä. Sanoinkin tytön voivan opastaa Markusta loppupäivän tallikäytäntöjen suhteen, minä voisin hoitaa Dinan loppuun tällä kertaa. Niin he sitten lähtivätkin katselemaan oritallin tapahtumia (Ella tahtoi selvästi tehdä poikaan vaikutuksen vastuuhevosillaan Atella ja ERJ-palkitulla Fantalla), ja minä hain Dinan tarhastaan. Tänään oli sileällä menon vuoro, mutta koska mieleni ei tehnyt juuri nyt ratsastamaan, harjasin tamman ja laitoin sille vain suitset päähän. Hain vielä varustehuoneesta liinan, ja talutin Dinan ulkokentälle. Tamma sai sekä ravailla että laukkailla ympyrää hyvän tovin, kunnes koin sen saaneen liikkua tarpeeksi. Juoksutuksen jälkeen jätin tammalle liinan ja kävinkin taluttelemassa sitä vielä vähän maastossa. Takaisin talliin tullessani oli käytävillä kuhinaa työntekijöiden aloitellessa iltaliikutusta, joka koski lähinnä ei-niin-aktiivisesti kisaavia hevosiamme. Vein Dinan karsinaansa, ja etsin vielä Ellan käsiini. Tämä olikin Markuksen kanssa maneesin katsomossa seuraamassa kouluvalmennusta. Annoin Ellalle listan koskien sekä hänen että Markuksen tulevia työtehtäviä. Sitten sainkin mennä jo kartanolle huilimaan. Uusien työntekijöiden kanssa oli aina vähän tällaista: itselle kertyi ensimmäisinä päivinä tuhottomasti ylimääräistä hommaa. Tosin olihan tämä ihan mukavaa vaihtelua, jospa Markus saisi kuitenkin hyvän alun Dinan kanssa, ja voisi pikkuhiljaa ottaa vastuulleen useammankin tamman. Dinallahan on tässä lähiaikoina mahdollisesti astutus edessä, joten poika saakin sitten ylimääräistä vastuuta ainakin kun pitää huolehtia kntavasta tammasta ja myöhemmin sen varsastakin.
26.4.2015 Uutta verta työläiskantaan
Tänään meille tuli suorittamaan koeratsastusta uusi työntekijäehdokas. Markuksena tunnettu pojanjolppi oli vasta vähän yli kahdenkymmenen, ja juuri valmistunut alalleen. Olin kuullut nuorukaisesta suosituksia tämän opettajalta, joka olikin minun vanha tuttuni. Poika siis sai enemmänkin kuin mielellään tulla meille kokeilemaan onneaan. Viime viikolla tallimestarimme Kaisa oli pitänyt tälle haastatelun, jonka tulokset olivat kuulema olleet lupaavat. Selvä intohimo hevosurheilua kohtaan oli kuulema erittäin vahva syy palkata Markus. Ennen koeratsastusta emme kuitenkaan osanneet oikein tehdä mitään, pitihän meidän kuitenkin nähdä, kuinka poika ratsastaisi. Kaisan kanssa emme osanneet suoraan päättää, millä hevosella laittaisimme tämän ratsastamaan, joten pistimme muutaman satunnaisen tamman nimen lapuille hattuun, ja nostimme siitä sitten yhden. Valinta osui Dinaan, joka oli sinänsä vähän harmi. Tamma kun on aina niin kiltti ja hyväluontoinen, joten tänään emme tulisi näkemään kuinka Markus selviäisi hankalan hevosen kanssa. Yleinen ratsastustaito oli kuitenkin hyvä testata, joten emme vaihtaneet arvottua tulosta, vaan menimme laittamaan Dinaa valmiiksi siihen kun poika tulisi. Kun sitten viimein pääsimme aloittamaan ratsastuskoetta, marssimme koko henkilökunnan kanssa ulkokentälle, jonne Kaisa oli käynyt pystyttämässä muutaman esteen. Valmentajamme Marikki oli luvannut opastaa Markusta, tai no oikeastaan vain vähän näyttää suuntaa sille mitä tahtoisimme nähdä tämän tekevän. Poika näytti hallitsevan Dinan hyvin, ja ratsukko näyttikin oikein upealta jo alkuverryttelyssä. Muutaman estehyppelyn jälkeen olin valintani tehnyt, ja riisuessaan Dinalta varusteita Markus saikin lähetteen toimistoomme, jossa teimme pikaiset paperityöt, ja sovimme että tämä voisi tulla heti huomenaamuna hoitamaan muutamaa meidän tammaa. Sitä mukaa kun työkokemusta kertyisi, pääsisi Markus pian liikuttamaankin meidän hevosia, ja mahdollisesti ihan valmentautumaan ja kisaamaankin jos vain motivaatio riittäisi. Dina saisi heti alusta olla se pojan vakiohevonen, sillä kun ei tällä hetkellä ollutkaan vakituista hoitajaa/liikuttajaa. Tulevaisuudessa Markus saikin pitää hyvää huolta meidän pikku Dinubasta, ehkä joskus myöhemmin sen jälkikasvustakin...