Kuollut 3.4.2018
Zjade
KTK-III palkittu 15.02.2016
18 + 17 + 17 + 17 = 69p.
18 + 17 + 17 + 17 = 69p.
Virallinen nimi | Zjade | Ikä | 18, täyttänyt 4 vuotta 1.6.2013 |
Lempinimi | Jade | Rotu | Hollanninpuoliverinen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 161cm |
VH-tunnus | VH14-012-0010 | Väri | Kimo |
Syntynyt | 20.2.2013 ![]() |
Painotus | Esteratsastus |
Tuoja | Taciturn | Koulutustaso | Ko HeA, Re 140cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | KTK-III, ERJ-I |
Luonne
Jade on peruskiltti tamma, joka osaa kyllä olla suorastaan tyrannimainen pikku prinsessa sille päälle sattuessaan. Hoidettaessa tamma käyttäytyy usein kiltisti, kunhan sitä osaa käsitellä tarpeeksi hellästi. Varsinkin varusteiden kanssa kannattaa olla varovainen, sillä Jade tuntuu hermostuvan pienimmistäkin virheliikkeistä. Eläinlääkäriä ja kengittäjää tamma pelkää vähän turhankin paljon, ja monesti onkin käynyt epäilys josko tamma tahtookin vain pistää pystyyn kauhean shown ihan kaikkien kiusaksi. Vaikka Jade osaakin olla melko vaativa, on sillä myös se pehmeämpi puoli. Tutuille ihmisille tamma usein hörisee iloisesti, ja painaa turpansa olkapäälle pitäen sitä sitten siinä hyvän tovin. Jade tuntuu olevan vähän ailahtelevainen persoona, ja sillä onkin näitä hyviä ja huonoja päiviä vähän miten sattuu. Parhaimmillaan tamma on kuitenkin oikein hyväkäytöksinen ja sympaattinen otus, jolla ei tunnu olevan mitään ympäröivää maailmaa vastaan toisin kuin näinä huonoina päivinä.
Ratsuna Jade on hyvin reipas ja eteenpäinpyrkivä. Tamma on todella herkkä sekä suustaan että kyljistään, joten ratsastajan on oltava tarpeeksi hellä jottei Jade vaan möksähdä ja pitä pystyyn rodeoesitystä. Kouluratsuna Jade ei ole koskaan menestynyt, sillä vauhtia tuntuu olevan aina vähän liikaa, mutta pidätteet taas toisaalta saavat tamman hermostumaan. Parhaimmillaan Jade onkin esteillä, niillä kun se saa mennä vähän kovempaa ilman että kellään on vastaansanomista. Hyppytekniikka tammalla on mukavan ilmava, ja se osaa arvioida itse hyvin pitkälti miten kovaa lähestyä ja mistä kohti hypätä. Jaden minä itse-asenne ei kuitenkaan aina ole hyvästä, ja välillä ratsastaja ei tunnu saavan minkäänlaisia apuja läpi ilman että tamma ottaa siitä nokkiinsa. Kisaratsuna Jade on vähän aremmanoloinen, ja tarvitseekin ratsastajalta vähän enemmän tukea kuin tavallisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että siitä huolimatta ei kannata antaa liian napakkoja apuja ettei tamma pistä koko hommaa läskiksi.
Ratsuna Jade on hyvin reipas ja eteenpäinpyrkivä. Tamma on todella herkkä sekä suustaan että kyljistään, joten ratsastajan on oltava tarpeeksi hellä jottei Jade vaan möksähdä ja pitä pystyyn rodeoesitystä. Kouluratsuna Jade ei ole koskaan menestynyt, sillä vauhtia tuntuu olevan aina vähän liikaa, mutta pidätteet taas toisaalta saavat tamman hermostumaan. Parhaimmillaan Jade onkin esteillä, niillä kun se saa mennä vähän kovempaa ilman että kellään on vastaansanomista. Hyppytekniikka tammalla on mukavan ilmava, ja se osaa arvioida itse hyvin pitkälti miten kovaa lähestyä ja mistä kohti hypätä. Jaden minä itse-asenne ei kuitenkaan aina ole hyvästä, ja välillä ratsastaja ei tunnu saavan minkäänlaisia apuja läpi ilman että tamma ottaa siitä nokkiinsa. Kisaratsuna Jade on vähän aremmanoloinen, ja tarvitseekin ratsastajalta vähän enemmän tukea kuin tavallisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että siitä huolimatta ei kannata antaa liian napakkoja apuja ettei tamma pistä koko hommaa läskiksi.
Suku
i. Raphael kwpn, 163cm, km, evm |
ii. Roscus kwpn, 166cm, m, evm | iii. Reflexion evm |
iie. Shanana evm | ||
ie. Samara kwpn, 163cm, km, evm | iei. Freddie evm | |
iee. Satine evm | ||
e. Zora kwpn, 159cm, rt, evm |
ei. Planet kwpn, 158cm, rn, evm | eii. Picabo evm |
eie. Sabre evm | ||
ee. Zeppia kwpn, 165cm, rt, evm | eei. Kahuna evm | |
eee. Zia evm |
i.Raphael on komea kimo hollantilaisori, josta povattiin jo nuorena tulevan erinomainen kisaratsu. Arvelukset eivät olleet väärässä, sillä jo nelivuotiaana se oli ensimmäisellä sijalla ikäluokkansa paikallisessa esterankingissa, ja jatkoi voittokulkuaan sijoittuen jokaisissa kilpailuissaan viisivuotiskaudellaan. Siitä muutaman vuoden sisällä se olikin ratsastajineen jo Hollannin maajoukkueessa, ja kisasikin kaksi kautta ympäri Eurooppaa hyvällä menestyksellä. Kaksitoistavuotiaana Raphael siirtyi kisaeläkkeelle, ja olikin seuraavat vuodet pelkästään jalostuskäytössä. Jälkeläisiä se ehti saada tuona aikana yhteensä tasan sata kappaletta, joista noin puolelle se on periyttänyt kimoa väritystään. Neljäsosalla on havaittu orin vähän turhan ailahtelevaa luonnetta, ja melkein jokaisella edes jonkinlaista hyppykykyä. Pääosin Raphael on jättänyt jälkeensä melko lupaavia estevarsoja, joista syystä tai toisesta kovin harva on ollut mitenkään menestyksekäs kilpahevonen. Nykyisellään ori itse asuu Etelä-Hollannissa, jossa se viettelee leppoisia eläkepäiviään.
ii.Roscus oli elinaikanaan vähän mitäänsanomattomampi tapaus: se kilpaili kehnolla menestyksellä pari ensimmäistä kauttaan esteradoilla, vaikka hyvästä suvusta olikin tullut. Ori oli luonteeltaan niin tavattoman herkkä ja ratsastajansa mukaan miltei mahdoton käsitellä, joten kuusivuotiaana se ruunattiin paremman kisamenestyksen toivossa. Jälkeläisiä se ehti saada kolme kappaletta ennen ruunausta. Muutaman vuoden ajan Roscus tuntui parantuvan käsiteltävyydeltään huomattavasti, mutta metriä korkeampia esteitä se ei koskaan hypännyt tarpeeksi siististi. Luonnetta siitä löytyikin, ja vähänkään vaativammalla radalla se tuntui vieläkin lähtevän heti lapasesta, ja suorastaan rynnivän esteiden läpi. Maasta käsiteltäessä se oli kuitenkin maailman kiltein herrasmies, joka vaan ei sopinut käyttökelpoikseksi ratsuksi. Roscus kuoli noin kaksikymmentävuotiaana suolikierteeseen. Kaikille kolmelle jälkeläiselleen se on periyttänyt hankalahkoa luonnettaan, melko hyviä kilparatsuja ne ovat kuitenkin olleet, liekö se sitten periytynyt jostain muualta kuin tältä herralta.
ie.Samara oli kaunis kimotamma, joka kilpaili sekä koulussa että esteillä hyvällä menestyksellä. Se syntyi kuuluisalla Donnen tilalla huippuvanhemmista, ja sai tiukkakurisen ja säntillisen ratsukoulutuksen kasvattajallaan. Tamman menestys alkoi heti sen ensimmäisistä kisoista, joissa se näytti olevansa nuoresta iästään huolimatta hyvin reipas, mutta rautahermoinen kaveri. Toiseen sijoitukseen päättyneet kilpailut aukaisivat tammalle lupaavan uran, joka päättyi jo seitsenvuotiaana pahaan kaatumiseen eräällä vaativammalla esteradalla. Hypyt Samaralla loppuivat siihen paikkaan, mutta kouluratsuna se pärjäsi vielä pienemmissä luokissa parin vuoden ajan. Jalostuskäyttöön Samara siirtyi 13-vuotiaana, ja saikin kaksi komeaa orivarsaa joille se on periyttänyt hyvää kilpailuviettiään. Tamma kuoli useampaan kertaan toistuneeseen kaviokuumeeseen 24 vuoden iässä.
e.Zora on pienikokoinen ja söpö raudikkotamma, joka on asunut koko ikänsä synnyinmaassaan Hollannissa. Siellä tamma on ollut yksityisomistuksessa ja toiminut erään nuoren ratsastajan oppaana kisamaailmaan. Zora on kisannut lähinnä helpoissa esteluokissa, korkeintaan 120cm tasolla, melko hyvällä menestyksellä. Kapasiteettia tammalla olisi mahdollisesti ollut korkeammallekin, mutta sille ehti tulla jo ikää ennen kuin ratsastaja olisi ollut kehittynyt tamman omalle tasolle asti. Zoran jäädessä kisaeläkkeelle, osti sen omistaja itselleen uuden, nuoremman tamman, jonka kanssa voisi jatkaa siitä mihin Zoran kanssa oltiin jääty. Zora itse jäi kuitenkin vielä omistajalleen leppoisaa elämää viettämään, ja on varsonut kahdesti. Nykyäänkin tamma asuu vielä samassa tallissa, ja toimii lähinnä kevyenä maastomopona omistajansa pikkusisarelle.
ei.Planet oli elinaikanaan kotikylänsä paikallinen sensaatio, jonka esteuran huippuhetkiin kuului maajoukkuepaikka olympialaisissa. Luonteeltaan ori oli mitä miellyttävin, ja komea ulkomuoto kruunasi kaiken. Kantakirjattu sekä jälkeläispalkittu Planet oli paikallisten hevoskasvattajien ykkösvalinta muutaman vuoden ajan, mutta rotunsa orien kovan kilpailun takia se jäi melko nopeasti parempiensa varjoon. Kisamenestystähän olympialaisista ei ollut tullut, ja tapahtuma oli ollut orin kilpauran loppuhuipennus. Siksi se ehkä jäi useiden sen vähemmän tunteneiden ihmisten mieleen vähän mitäänsanomattomana. Kuollessaan 18-vuotiaana sydämen äkilliseen pettämiseen Planet oli ehtinyt saada kuusikymmentä varsaa, ja kolme tammaa oli siitä vielä sillä hetkellä kantavana. Ori näkyy nykyäänkin hyvin hollantilaissuvuissa, sillä sen on todettu olevan huippuperiyttäjä. Orin varsat ovatkin päässeet paljon isäänsä enemmän oikeuksiinsa, ja varsinkin Planetin orijälkeläisiä on kehuttu todella hyviksi kilpa- ja jalostushevosiksi.
ee.Zeppia oli vähän rumanpuoleinen, kolhon näköinen ja luonteeltaankin melko kenkku tamma, joka syntyi vähemmän tunnetun kasvattajan ikälopulle kilpatammalle. Isänä Zeppialla oli paikallinen huippuori, joka periyttikin sille hienon hyppykapasiteetin. Myös emän puolelta Zeppialle tuli paljon hyviä ominaisuuksia, mutta pahaluontoisuus oli piirre joka vähensi sekä Zeppian että aikanaan sen emänkin jalostuskäyttöä. Kolho raudikko menestyi hyvin jopa 140cm esteluokissa, mutta oli luonteeltaan niin paha, että varsinkin iän kertyessä ratsastajalla oli todellisia vaikeuksia pitää tamma kuosissa. Lupaava kisaura ei kokenut aikanaan minkäänlaista huippuhetkeä, kun tamma ei enää vaan toiminut hyvin. Se siirrettiinkin eläkkeelle, ja se sai kolme varsaa ennen kuin kuoli sydämen pettäessä 24-vuotiaana.
ii.Roscus oli elinaikanaan vähän mitäänsanomattomampi tapaus: se kilpaili kehnolla menestyksellä pari ensimmäistä kauttaan esteradoilla, vaikka hyvästä suvusta olikin tullut. Ori oli luonteeltaan niin tavattoman herkkä ja ratsastajansa mukaan miltei mahdoton käsitellä, joten kuusivuotiaana se ruunattiin paremman kisamenestyksen toivossa. Jälkeläisiä se ehti saada kolme kappaletta ennen ruunausta. Muutaman vuoden ajan Roscus tuntui parantuvan käsiteltävyydeltään huomattavasti, mutta metriä korkeampia esteitä se ei koskaan hypännyt tarpeeksi siististi. Luonnetta siitä löytyikin, ja vähänkään vaativammalla radalla se tuntui vieläkin lähtevän heti lapasesta, ja suorastaan rynnivän esteiden läpi. Maasta käsiteltäessä se oli kuitenkin maailman kiltein herrasmies, joka vaan ei sopinut käyttökelpoikseksi ratsuksi. Roscus kuoli noin kaksikymmentävuotiaana suolikierteeseen. Kaikille kolmelle jälkeläiselleen se on periyttänyt hankalahkoa luonnettaan, melko hyviä kilparatsuja ne ovat kuitenkin olleet, liekö se sitten periytynyt jostain muualta kuin tältä herralta.
ie.Samara oli kaunis kimotamma, joka kilpaili sekä koulussa että esteillä hyvällä menestyksellä. Se syntyi kuuluisalla Donnen tilalla huippuvanhemmista, ja sai tiukkakurisen ja säntillisen ratsukoulutuksen kasvattajallaan. Tamman menestys alkoi heti sen ensimmäisistä kisoista, joissa se näytti olevansa nuoresta iästään huolimatta hyvin reipas, mutta rautahermoinen kaveri. Toiseen sijoitukseen päättyneet kilpailut aukaisivat tammalle lupaavan uran, joka päättyi jo seitsenvuotiaana pahaan kaatumiseen eräällä vaativammalla esteradalla. Hypyt Samaralla loppuivat siihen paikkaan, mutta kouluratsuna se pärjäsi vielä pienemmissä luokissa parin vuoden ajan. Jalostuskäyttöön Samara siirtyi 13-vuotiaana, ja saikin kaksi komeaa orivarsaa joille se on periyttänyt hyvää kilpailuviettiään. Tamma kuoli useampaan kertaan toistuneeseen kaviokuumeeseen 24 vuoden iässä.
e.Zora on pienikokoinen ja söpö raudikkotamma, joka on asunut koko ikänsä synnyinmaassaan Hollannissa. Siellä tamma on ollut yksityisomistuksessa ja toiminut erään nuoren ratsastajan oppaana kisamaailmaan. Zora on kisannut lähinnä helpoissa esteluokissa, korkeintaan 120cm tasolla, melko hyvällä menestyksellä. Kapasiteettia tammalla olisi mahdollisesti ollut korkeammallekin, mutta sille ehti tulla jo ikää ennen kuin ratsastaja olisi ollut kehittynyt tamman omalle tasolle asti. Zoran jäädessä kisaeläkkeelle, osti sen omistaja itselleen uuden, nuoremman tamman, jonka kanssa voisi jatkaa siitä mihin Zoran kanssa oltiin jääty. Zora itse jäi kuitenkin vielä omistajalleen leppoisaa elämää viettämään, ja on varsonut kahdesti. Nykyäänkin tamma asuu vielä samassa tallissa, ja toimii lähinnä kevyenä maastomopona omistajansa pikkusisarelle.
ei.Planet oli elinaikanaan kotikylänsä paikallinen sensaatio, jonka esteuran huippuhetkiin kuului maajoukkuepaikka olympialaisissa. Luonteeltaan ori oli mitä miellyttävin, ja komea ulkomuoto kruunasi kaiken. Kantakirjattu sekä jälkeläispalkittu Planet oli paikallisten hevoskasvattajien ykkösvalinta muutaman vuoden ajan, mutta rotunsa orien kovan kilpailun takia se jäi melko nopeasti parempiensa varjoon. Kisamenestystähän olympialaisista ei ollut tullut, ja tapahtuma oli ollut orin kilpauran loppuhuipennus. Siksi se ehkä jäi useiden sen vähemmän tunteneiden ihmisten mieleen vähän mitäänsanomattomana. Kuollessaan 18-vuotiaana sydämen äkilliseen pettämiseen Planet oli ehtinyt saada kuusikymmentä varsaa, ja kolme tammaa oli siitä vielä sillä hetkellä kantavana. Ori näkyy nykyäänkin hyvin hollantilaissuvuissa, sillä sen on todettu olevan huippuperiyttäjä. Orin varsat ovatkin päässeet paljon isäänsä enemmän oikeuksiinsa, ja varsinkin Planetin orijälkeläisiä on kehuttu todella hyviksi kilpa- ja jalostushevosiksi.
ee.Zeppia oli vähän rumanpuoleinen, kolhon näköinen ja luonteeltaankin melko kenkku tamma, joka syntyi vähemmän tunnetun kasvattajan ikälopulle kilpatammalle. Isänä Zeppialla oli paikallinen huippuori, joka periyttikin sille hienon hyppykapasiteetin. Myös emän puolelta Zeppialle tuli paljon hyviä ominaisuuksia, mutta pahaluontoisuus oli piirre joka vähensi sekä Zeppian että aikanaan sen emänkin jalostuskäyttöä. Kolho raudikko menestyi hyvin jopa 140cm esteluokissa, mutta oli luonteeltaan niin paha, että varsinkin iän kertyessä ratsastajalla oli todellisia vaikeuksia pitää tamma kuosissa. Lupaava kisaura ei kokenut aikanaan minkäänlaista huippuhetkeä, kun tamma ei enää vaan toiminut hyvin. Se siirrettiinkin eläkkeelle, ja se sai kolme varsaa ennen kuin kuoli sydämen pettäessä 24-vuotiaana.
Jälkeläiset
19.01.2014 fwb-t.Valiant Dreamer (i.Nightdream Jack an' Dandy) ERJ-III
19.02.2014 kwpn-o.Valiant Party Poison (i.Camouflage)
09.04.2014 kwpn-o.Valiant Soldier (i.Werneri's World) KTK-II, YLA1, ERJ-I
01.07.2014 kwpn-o.Valiant Zadock (i.Theodore)
03.08.2014 kwpn-t.Valiant Zayna (i.Fine Morning)
11.01.2015 kwpn-t.Valiant Zina (i.Fletcher IV)
14.09.2015 fwb-t.Valiant Zenita (i.Imperial)
19.02.2014 kwpn-o.Valiant Party Poison (i.Camouflage)
09.04.2014 kwpn-o.Valiant Soldier (i.Werneri's World) KTK-II, YLA1, ERJ-I
01.07.2014 kwpn-o.Valiant Zadock (i.Theodore)
03.08.2014 kwpn-t.Valiant Zayna (i.Fine Morning)
11.01.2015 kwpn-t.Valiant Zina (i.Fletcher IV)
14.09.2015 fwb-t.Valiant Zenita (i.Imperial)
Näyttely- ja kilpailutulokset
Jade kisaa pääosin porrastetuissa, katso ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet tamman VRL-profiilista.
25.11.2013 ERJ 100cm Hiprakka 1/30
27.01.2014 ERJ 140cm Zurück 4/24
27.01.2014 ERJ 140cm Zurück 1/24
20.02.2014 ERJ 140cm Trushes 3/45
27.01.2014 ERJ 140cm Zurück 4/24
27.01.2014 ERJ 140cm Zurück 1/24
20.02.2014 ERJ 140cm Trushes 3/45
Päiväkirja
2.10.2014 Kuulumisia
Jade on vihdoin tullut takaisin Suomeen. Pelkkä lyhyt varsomispyrähdys Hollantiin venyikin puolen (irl) vuoden mittaiseksi, ja sinä aikana tammalla teetettiinkin neljä varsaa. Kaksi niistä on ulkopuolisen omistuksessa, molemmat komeita oreja. Kaksi viimeisintä varsaa, kauniin tummanruskea tamma ja hauskan kirjava ori sitten matkasivatkin meille Suomeen. Jospa Jadekin saisi nyt jäädä meille Savonmaalle, kun tuskinpa sillä tullaan enää varsoja teettämään. Ehkä yksi tai kaksi, ja tietysti jos joku haluaa tilausvarsaa. Mutta koska meillä on jo Jadesta molempaa sukupuolta edustavat hollanninpuoliverivarsat, niin periaatteessa itse emme tarvitse enää yhtään ainakaan tähän hätään. Pääsee ehkä tämä vaalea kaunotarkin jo pikkuhiljaa siirtymään kevyempään käyttöön. Varsominenhan on aina rankka juttu tammalle, joten lomansa Jade on todellakin ansainnut.
Jade on vihdoin tullut takaisin Suomeen. Pelkkä lyhyt varsomispyrähdys Hollantiin venyikin puolen (irl) vuoden mittaiseksi, ja sinä aikana tammalla teetettiinkin neljä varsaa. Kaksi niistä on ulkopuolisen omistuksessa, molemmat komeita oreja. Kaksi viimeisintä varsaa, kauniin tummanruskea tamma ja hauskan kirjava ori sitten matkasivatkin meille Suomeen. Jospa Jadekin saisi nyt jäädä meille Savonmaalle, kun tuskinpa sillä tullaan enää varsoja teettämään. Ehkä yksi tai kaksi, ja tietysti jos joku haluaa tilausvarsaa. Mutta koska meillä on jo Jadesta molempaa sukupuolta edustavat hollanninpuoliverivarsat, niin periaatteessa itse emme tarvitse enää yhtään ainakaan tähän hätään. Pääsee ehkä tämä vaalea kaunotarkin jo pikkuhiljaa siirtymään kevyempään käyttöön. Varsominenhan on aina rankka juttu tammalle, joten lomansa Jade on todellakin ansainnut.
2.4.2014 Vierailu Klaverweidessa
Parin viikon takaisen tarhaonnettomuuden jälkeen olin varannut matkalipun Hollantiin. Suunnitelmissa oli ollut muutenkin käydä katsomassa tiluksia ja alkaa pohtimaan hevoskannan kasvattamista. Kun tulin tilan pihaan, en ollut tunnistaa pihalla tarhailevaa hevosta. Jade oli karvanlähdön myötä vaalentunut hyvin paljon. Vielä meillä ollessaan tamma oli aivan tummanharmaa, mutta nyt se oli aivan yllättäen muuttunut miltei täysin valkeaksi. Klaverweiden henkilökunnan kanssa suunnittelimme, josko lähiaikoina talliin hankittaisiin muutama hevonen Jaden seuraksi. Nyt se eleli yksin, kun varsakin oli myyty heti vieroitusikäisenä. Kaverina tammalla oli silloin tällöin naapurin poni, joka sai asua toistaiseksi meillä. Jade kuitenkin tarvitsi omankokoista seuraa, jonka kanssa voisi peuhata tarhassa. Niinpä minä sitten visiitin jälkeen aloin soittelemaan tutuille hevoskauppiaille, josko heillä olisi sopivaa hevosta. Kellään ei ollut tällä kertaa hollanninpuoliveristä, mutta toivotaan että saataisiin piakkoin Jadelle seuraa ettei se tylsisty naapurin vanhan ponin kanssa aivan täysin.
Parin viikon takaisen tarhaonnettomuuden jälkeen olin varannut matkalipun Hollantiin. Suunnitelmissa oli ollut muutenkin käydä katsomassa tiluksia ja alkaa pohtimaan hevoskannan kasvattamista. Kun tulin tilan pihaan, en ollut tunnistaa pihalla tarhailevaa hevosta. Jade oli karvanlähdön myötä vaalentunut hyvin paljon. Vielä meillä ollessaan tamma oli aivan tummanharmaa, mutta nyt se oli aivan yllättäen muuttunut miltei täysin valkeaksi. Klaverweiden henkilökunnan kanssa suunnittelimme, josko lähiaikoina talliin hankittaisiin muutama hevonen Jaden seuraksi. Nyt se eleli yksin, kun varsakin oli myyty heti vieroitusikäisenä. Kaverina tammalla oli silloin tällöin naapurin poni, joka sai asua toistaiseksi meillä. Jade kuitenkin tarvitsi omankokoista seuraa, jonka kanssa voisi peuhata tarhassa. Niinpä minä sitten visiitin jälkeen aloin soittelemaan tutuille hevoskauppiaille, josko heillä olisi sopivaa hevosta. Kellään ei ollut tällä kertaa hollanninpuoliveristä, mutta toivotaan että saataisiin piakkoin Jadelle seuraa ettei se tylsisty naapurin vanhan ponin kanssa aivan täysin.
13.3.2014 Selvittiin sentään säikähdyksellä
Aikaisin aamulla minulle tuli puhelu Hollannista; Jade oli kompastunut tarhassa ja loukkaantunut pahannäköisesti. Tamman etujalat olivat kuulema punaiset verestä, ja se piehtaroi maassa hätääntyneenä yrittäen päästä ylös. Aloin stressata ja meinasin jo alkaa soittelemaan lentoasemalle josko pääsisi pikana Hollantiin. Rauhoittelin kuitenkin itseäni, ja onneksi iltapäivällä minulle jo soitettiin uudestaan. Eläinlääkäri oli tullut auttamaan tammaa, ja nyt se oli jo ihan ok kunnossa. Jade oli kompastunut ja sen etuseen oli tökännyt maassa lojuva puinen tikku. Syvälle se ei ollut uponnut, mutta oli saanut ainakin veret roiskahtamaan jalasta osuessaan pahasti verisuoneen. Jade kuulema selviäisi parin viikon levolla, ihan vain kunnes haava umpeutuisi. Klaverweiden työntekijät ei tiedä, mihin ihmeeseen tamma oli kompastunut, mutta ajattelivat siivota sen tarhan kaikesta ylimääräisestä roskasta. Tapaturmasta säikähtäneenä päätin kuitenkin varata lentoliput, jos lähiaikoina kävisi kuitenkin katsomassa, kuinka Jade oikein lähtee paranemaan tarhaonnettomuudesta.
Aikaisin aamulla minulle tuli puhelu Hollannista; Jade oli kompastunut tarhassa ja loukkaantunut pahannäköisesti. Tamman etujalat olivat kuulema punaiset verestä, ja se piehtaroi maassa hätääntyneenä yrittäen päästä ylös. Aloin stressata ja meinasin jo alkaa soittelemaan lentoasemalle josko pääsisi pikana Hollantiin. Rauhoittelin kuitenkin itseäni, ja onneksi iltapäivällä minulle jo soitettiin uudestaan. Eläinlääkäri oli tullut auttamaan tammaa, ja nyt se oli jo ihan ok kunnossa. Jade oli kompastunut ja sen etuseen oli tökännyt maassa lojuva puinen tikku. Syvälle se ei ollut uponnut, mutta oli saanut ainakin veret roiskahtamaan jalasta osuessaan pahasti verisuoneen. Jade kuulema selviäisi parin viikon levolla, ihan vain kunnes haava umpeutuisi. Klaverweiden työntekijät ei tiedä, mihin ihmeeseen tamma oli kompastunut, mutta ajattelivat siivota sen tarhan kaikesta ylimääräisestä roskasta. Tapaturmasta säikähtäneenä päätin kuitenkin varata lentoliput, jos lähiaikoina kävisi kuitenkin katsomassa, kuinka Jade oikein lähtee paranemaan tarhaonnettomuudesta.
11.2.2014 Matka Hollantiin
Heti kun Jaden ensimmäinen suomalaisvarsa oltiin saatu vieroitettua, astutettiin se meidän Kamulla, ja lennätettiin sitten Hollantiin meidän uudelle toimipisteelle kauniiseen Klaverweiden kylään. Talli oli itsekin saanut nimensä tuon paikan mukaan, ja vaikka siitä oli tarkoitus tehdä tulevaisuudessa täysimittainen kisatalli/siittola, tulisi sen toiminta aina pyörimään Valiantin alaisuudessa. Syy Jaden siirtämisellä Hollantiin oli se, että tahdoin sen saavan hollanninpuoliverivarsan. Eihän puoliverisen kantakirjalla niinkään ole väliä, mutta kun meillä kerran täysin toimivat ja modernit tilat siellä Holllannissa odotti, en epäröinyt hetkeäkään päätöstäni. Pääsisinpä samalla katsastamaan uuden tallin tilat. Ennen Jadea tallin tiloja oli vuokrattu satunnaisille kilparatsastajille hevosineen, ja pieni tammatalli olikin täynnä elämää kun me Jade sinne vihdoin saatiin. Hevoskanta Klaverweidessa vaihteli kuulema tiuhaan tahtiin, mutta muutama vakituinen kasvo siellä kuulema viihtyi enemmän kuin hyvin. Hälinästä huolimatta tammatallissakin oli siis tilaa, ja pääsin jo suunnittelemaan kuinka voisin sinne vielä pari omaa tammaani viedä. Mutta koska meillä kotosuomessakin oli tällä hetkellä vähän vajavainen tilanne tammojen suhteen, jäin vain makustelemaan ajatusta, ja sanoin sitten Jadelle heipat. Kyllähän me tuo tamma vielä Suomeen tuotaisiin kunhan saataisiin edes se yksi hollantilaisvarsa. Siihen asti saisin kuulla tamman kuulumisia lähinnä puhelimen välityksillä, ellen sitten itse innostuisi aina silloin tällöin matkaamaan Hollantiin asti sitä tervehtimään.
Heti kun Jaden ensimmäinen suomalaisvarsa oltiin saatu vieroitettua, astutettiin se meidän Kamulla, ja lennätettiin sitten Hollantiin meidän uudelle toimipisteelle kauniiseen Klaverweiden kylään. Talli oli itsekin saanut nimensä tuon paikan mukaan, ja vaikka siitä oli tarkoitus tehdä tulevaisuudessa täysimittainen kisatalli/siittola, tulisi sen toiminta aina pyörimään Valiantin alaisuudessa. Syy Jaden siirtämisellä Hollantiin oli se, että tahdoin sen saavan hollanninpuoliverivarsan. Eihän puoliverisen kantakirjalla niinkään ole väliä, mutta kun meillä kerran täysin toimivat ja modernit tilat siellä Holllannissa odotti, en epäröinyt hetkeäkään päätöstäni. Pääsisinpä samalla katsastamaan uuden tallin tilat. Ennen Jadea tallin tiloja oli vuokrattu satunnaisille kilparatsastajille hevosineen, ja pieni tammatalli olikin täynnä elämää kun me Jade sinne vihdoin saatiin. Hevoskanta Klaverweidessa vaihteli kuulema tiuhaan tahtiin, mutta muutama vakituinen kasvo siellä kuulema viihtyi enemmän kuin hyvin. Hälinästä huolimatta tammatallissakin oli siis tilaa, ja pääsin jo suunnittelemaan kuinka voisin sinne vielä pari omaa tammaani viedä. Mutta koska meillä kotosuomessakin oli tällä hetkellä vähän vajavainen tilanne tammojen suhteen, jäin vain makustelemaan ajatusta, ja sanoin sitten Jadelle heipat. Kyllähän me tuo tamma vielä Suomeen tuotaisiin kunhan saataisiin edes se yksi hollantilaisvarsa. Siihen asti saisin kuulla tamman kuulumisia lähinnä puhelimen välityksillä, ellen sitten itse innostuisi aina silloin tällöin matkaamaan Hollantiin asti sitä tervehtimään.