Lips of Deceit
| Virallinen nimi | Lips of Deceit | Ikä | 16, täyttänyt 4 vuotta 1.5.2014 |
| Lempinimi | Dora | Rotu | Trakehner |
| Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 165cm |
| VH-tunnus | VH14-021-0259 | Väri | Ruunikonkimo |
| Syntynyt | 12.4.2014  |
Painotus | Esteratsastus |
| Tuoja | Taciturn | Koulutustaso | Ko HeA, Re 160cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
En tiedä, mikä minuun meni. Ehkä siinä kävi niin että kun suurin osa ihmisistä oli jo lähtenyt ja varsat oli viety talliin, menin uteliaisuuttani vielä katsomaan pikkutammaa, jonka takia olin tullut tänne. Ehkä minä ihastuin sen kiiltävän suuriin suklaasilmiin ja katseeseen joka viesti sen kaipaavaan emänsä luokse. Ehkä minä säälin tätä pikkuista otusta niin kovin että etsin myyjän käsiini ja löin tiskiin tolkuttoman suuren rahasumman. Ehkä olin tyhmä, mutta pian me jo myyjän kanssa lastasimme Lips of Deceitiksi nimettyä, väkevästi vastaan pyristelevää tammavarsaa koppiin, jonka kyljessä luki hopeisin kirjaimin Valiant ja sen alla puhelinnumeroni. Kaikki yksityiskohdat siitä hetkestä, kun tamma saatiin siirrettyä minun nimiini, jäivät selkeästi mieleeni ja ovat siellä edelleen. Se oli jotain niin jännittävää. Olin vasta pistänyt aivan huutavan suuren summan rahaa likoon tammaan, joka voisi osoittautua suureksi pettymykseksi. Kotiin Luovinjoen tilalle ajaessa todellakin rukoilin, etten joutuisi katumaan ostostani. Olisinpa ollut silloin tarpeeksi järkevä ottaakseni selvää tamman taustoista ennen sen ostoa, jolloin olisimme välttyneet tulevilta ongelmilta...
Ensimmäisen viikon aikana tuli kirottua enemmän kuin uskottekaan, kaikki tämän tamman takia. Jo ensi alkuun se otti tavakseen karata karsinasta silloin kun joku vain jostain syystä sattui ovea aukomaan. Doraksi meillä epävirallisesti ristitty tammavarsa ei näyttänyt yhtään kunnioittavan ihmistä, vaan puski menemään läpi kaikella voimallaan. Välillä se tuntui jopa saavan paniikkikohtauksen, kun ei päässytkään karkuun. Aina karatessaan se juoksi suoraan meidän Darlan luokse. Jos Darla oli tarhailemassa, pujotteli Dora aidanlankkujen raosta tämän luokse. Onneksi Darla hyväksyi tämän murkkuikään ehtineen pikkutamman. Kun saimme karkailusta kylliksemme, koetimme asioita uudelta kantilta laittamalla Doran ja Darlan karsinat vierekkäin. Näin saimme ratkaistuksi ensimmäisen ongelman. Hieman myöhemmin soittelin kuitenkin myyjälle, ja sanoin että melkoisen pirulaisen nämä olivat meille myyneet. Pienen hiljaisuuden jälkeen langan päästä kuului hieman kankea yskäys, ja sitten minulle alettiin selittää sitä että tamma oli vieroitettu liian aikaisin emästään. Hienoa, ajattelin. Noinkin tärkeä juttu oltiin pimitetty minulta kaupanteossa. Oma ongelmani tietenkin, kun en ollut sitä tajunnut kysyä. Jos olisin tiennyt liian aikaisesta vieroituksesta, olisi tammalle voitu jo heti alkuviikosta järjestää oikeanlaiset rutiinit. Nyt kun se oli ottanut tavakseen karkailun, saattaisi se kasvaessaan ottaa tämän uudestaan käytäntöön halutessaan piruilla meille ihmisille.
Karsinajärjestyksen vaihto ei tuonut pelkkää hyvää. Kun Dora sai tukea ja turvaa meidän Darlasta, alkoi se pikkuhiljaa kiintyä tähän yhä enemmän. Tammat olivat nyt jonkin aikaa tarhailleet samojen aitojen sisällä, mutta nyt ne oli välttämättä erotettava toisistaan. Dora sai Darlan naapuritarhan, jonka se jakoi siitä lähin meidän Dinan kanssa. Alkuun Dora ei millään meinannut hyväksyä tätä, ja yrittikin yhä pujotella aidanlankkujen välistä Darlan luo. Kun aitoihin pistettiin kevyt sähkövahvistus, saatiin Dora kerrasta pysymään omassa tarhassaan. Pikkuhiljaa Dora saatiin vieroitettua Darlasta, ja tamma näytti alkavan askel askeleelta muistuttaa täysikasvuista hevosta sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Koulutusvaihe Doran kanssa oli kyllä jotain todella hermojaraastavaa, mutta kun tulosta alkoi näkyä, alkoi minunkin toivoni tamman suhteen kasvaa. Olin varma, että Dorasta tulisi vielä jotain suurta!
Kun meidän arvojärjestys ja perustavat on saatu kuntoon, on Dora aivan kuin toinen hevonen. Onhan se tietysti aivan toisen värinenkin kuin ennen, muutamassa vuodessa tamma on muuttunut tumman suklaanruskeasta täysin valkeaksi. Luonteessa näkyy kuitenkin se kriittisin ero. Käsiteltäessä niin ihanan sympaattisesta ja helposta jättiläisestä on miltei mahdoton kuvitella, että se oli se pirullinen liian aikaisin vieroitettu varsapaholainen joka terrorisoi meitä ja aiheutti jokaiselle meistä tukon harmaita hiuksia joka päivä. Kaikki pahat tavat ovat kuin maagisesti pyyhkiytyneet pois tämän kullanmurun mielestä. Kaikista hämmästyneimpiä olivat Doran minulle myyneet ihmiset, jotka eivät olleet uskoa silmiään kun näkivät meidän loistavan eräissä estekisoissa tässä taannoin. Pystyin miltei lukemaan heidän katseistaan kuinka pettyneitä he olivat kun menivät myymään näin upean hevosen. Olen vieläkin aivan varma, että he yrittivät vedättää minua ylihintaisella varsalla, josta ei kaiken järjen mukaan pitäisi tulla huippuluokan kisahevosta. Siinä se nyt kuitenkin on, minun rakas Dorani.
Hoidettaessa Dora ei aina ole ollut yhtä helppo. Alkuaikoina sitä ei saanut harjata, hädin tuskin edes koskea. Kun me sitten todella hitaasti totuttelimme kaikenlaisiin toimenpiteisiin, alkoi Dora pikkuhiljaa heltyä ja totella ihmistä. Nykyään tamma jopa rakastaa kaikenlaista puuhastelua. Harjaaminen on sen mielestä tosi kiva juttu, ja kaviotkin se nostaa melkein itsestään. Dora tykkää tosi paljon siitä kun sitä rapsutellaan leuan alta. Se tunkeekin usein turpansa hoitajan olkapäälle ja pysyy siinä liikkumattomana puhallellen hiljaa hoitajan korvaan. Dora on nykyään yksi seurallisimmista hevosistamme, sen kanssa kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sujuvat todella mukavasti. Kengittäjä ja eläinlääkäri ovat sellaisia, joista Dora ei pidä, mutta siitä selvästi näkee kuinka se yrittää parhaansa eikä pistä vastaan vaikka tietäisikin joutuvansa rokotettavaksi taikka raspattavaksi. Raspattavaksi Dora joutuukin harvinaisen usein, sille kun näyttää tulevan tavallista enemmän hammaspiikkejä.
Ratsastus Doralla on yleensä helppoa, vaikka tamma onkin useimmiten suorastaan hyperaktiivinen duracellpupu, josta ei lopu virta ikinä. Dora on hyvin herkkäsuinen, joten sillä käytetään ratsastettaessa ainoastaan pehmeämpää kuolainta. Yli-innokkuudestaan huolimatta tamma on onneksi hyvin kuuliainen, joten sille tosiaan riittävät aivan pienet avut. Suusta repiminen on viimeinen asia, mitä Doralla kannattaa ikinä tehdä. Herkkyytensä takia tamma on yhtä vakaa kuin tikittävä aikapommi; vääränlaiset avut, varsinkin liian kovat, saavat tamman vetämään sellaiset setit että sille kalpenevat villit rodeohevosetkin. Oikein ratsastettuna Dora on kuitenkin hyvin miellyttävä ratsu. Koulukiemurat ovat sellainen juttu, josta Dora ei piittaa sitten yhtään. Tamma vetää kouluradat tahallaan överiksi hösellyksellään ja hyperaktiivisuudellaan. Mistään vaikeista koululiikkeistä on turha haaveillakaan, Dora kun näyttää koulutunneilla hyvin selvästi että sitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Esteradat taasen ovat se Doran juttu. Tamma näyttää selvästi parastaan esteradoilla, eikä edes erikoiesteet saa sitä epäröimään. Dora on suorastaan uhkarohkea mitä tulee esteisiin; tamma hyppää miltei kaiken ja kaikkien yli. Doraa ei kesken esteradan kannata missään nimessä viedä liian lähelle kentän aitaa, tamma kun hyppäisi sen yli enemmän kuin mielellään. Tärkeintä Doran kanssa ratsastettaessa on ohjata tammaa ja silloin tällöin vähän jarrutella. Silloin rata sujuu useimmiten parhaalla mahdollisella tavalla.
Doran koppikammosta en tahtoisi edes puhua, se kun sattuu olemaan se ainokainen asia jonka takia minä tätä tammaa nykysellään vihaan. Koppiin meneminen on Doralle niin must not, ja eihän tätä valkoista jättiläistä nyt tällainen puolitoistametrinen tappi saa millään vängättyä koppiin jos Dora sinne päättää olla menemättä. Usein Doran koppiin saamiseen tarvitaankin kaiken maailman kaurahoukuttelujen lisäksi vähintään kaksi riskimpää ihmistä, jotka kuitenkin rauhoittelevat samalla tammaa ettei tämä menisi paniikkiin. Kun Dora on saatu koppiin, alkaa se jumalaton ryske kun tämä osoittaa mieltään asiasta. Doralla pitää joka ikisellä kisareissulla olla se oma ihana koppikaveri, joka rauhoittaa sitä edes hitusen verran. Vaikka Dora onkin aivan kauhea lastattava ja kuljetettava, on se silti yhä se ihana mussukka joka saa anteeksi joka kerta kun se toimii kuin itse piru koppiin viedessä ja sieltä haettaessa. Kisatilanteessa Dora on aina se sama ylienerginen höyryveturi kuin muutenkin. Silloin tällöin kisakuljetukset stressaavat tammaa aivan liiaksi ja se näkyy sitten suorituksessa. Dora on onneksi niitä hevosia, jotka tuntevat hyvin paljon ihmisen kautta. Tammaa pitääkin rauhoitella kisapaikalla parhaansa mukaan. Tarpeeksi rauhoituttuaan se lopettaa jännittämisen ja keskittyy enää ihmisen miellyttämiseen. Dora kärsii jokseenkin stressin tuottamista vatsavaivoista, joten kisareissun jälkeen se saattaa olla ripulilla pari päivää. Kisamatkoilla onkin syytä huolehtia oikeasta ruokinnasta ja vitamiinilisistä enemmän kuin normaalisti. Oikein hoidettuna Dora on kaiken kaikkiaan oikein kiltti ja ihana hevonen.
Suku
|
i. Venomous Bite trak,169cm,trn,evm |
ii. Vial of Venom trak,170cm,m,evm |
iii. Empty Vial trak,170cm,trn,evm |
|
iie. Venomous Snake trak,169cm,prn,evm | ||
|
ie. Bittersweet Scar trak,166cm,prn,evm |
iei. Scarface trak,164cm,m,evm | |
|
iee. Bitter'n Sour trak,168cm,prt,evm | ||
|
e. Lips of Verity trak,165cm,rtkm,evm |
ei. Verified trak,164cm,mkm,evm |
eii. Scarlet Dawn trak,165cm,rnkm,evm |
|
eie. Vertiga trak,164cm,m,evm | ||
|
ee. Lipstick Jungle trak,167cm,prt,evm |
eei. Jungle Bungle trak,170cm,m,evm | |
|
eee. Kiss My Lips trak,165cm,trt,evm |
Sukuselvitys
i.Venomous Bite on Saksassa syntynyt suurikokoinen trakehnerori, joka on kotimaassaan ollut hyvä 160cm-luokkien menestyjä. Oria on kuvailtu hyvin omanarvontuntevana jättiläisenä, joka loistaa niin koulussa, esteillä kuin kentässäkin. Venomous Bitella onkin startattu lukuisien esteluokkien lisäksi myös vaativia koulu- ja kenttäluokkia. Ori on hyvin moniosaava, ja se näkyykin sen lukuisissa saavuttamissa palkinnoissa ja meriiteissä. Alkuun en edes tiennyt orin olemassaolosta, mutta Doran papereita tutkiessani yllätyin erittäin positiivisesti huomattuani sen isän olevan moinen kisahirmu. Venomous Bite on kisauransa ohessa julkisessa jalostuskäytössä, tosin astutusmaksut sillä ovat pilvissä asti. Huikeista hinnoista huolimatta ori on tähän mennessä saanut kokonaista kolmekymmentä jälkeläistä, joille se on periyttänyt vahvasti huikeaa kisakapasiteettiansa. Venomous Bite asuu tällä hetkellä eräällä saksalaisella kisatallilla, jossa se viettää kisamatkojen takia harvinaisen vähän aikaa. Oria ollaankin epäilty tulevan burnouttiin tässä lähivuosina todella kovan kisaamisen takia.
ii.Vial of Venom oli pirullisen luonteen omaava huippuori, joka kisasi elämänsä aikana menestyksekkäästi sekä koulua että esteitä. Saksassa syntyneen komistuksen kyvyt varsinkin esteille kävivät ilmi jo nuorena sen karatessa aina tarhasta korkean aidan yli. Venom aloitti kisauransa jo nuorella iällä, ja menestyksekkään esteuran päätteeksi sillä starttailtiinkin vielä useita koululuokkia. Pahansisuinen ori oli hoitajien kauhu hyökätessään useamminkin kuin kerran näiden kimppuun. Venomia käytettiin jalostukseen ihan reiluissa määrin, vaikka tämän suorastaan vaarallista luonteen tulisuutta pelättiinkin periytyvän liioissa määrin sen jälkeläisille. Menestys ja komea ulkokuori näyttivätkin menevän luonteen edelle, ja kuten pelättiinkin, moni Venomin jälkeläisistä olikin aivan liian vaikea koulittavaksi kunnon kisahevoseksi. Ori lopetettiin sen ollessa 24-vuotias, vanhemmiten toistuva kaviokuume vei siltä kaikki voimat ja elämänhalun.
ie.Bittersweet Scar oli suloinen saksalaistamma suoraan huippuvanhemmista. Tamma itse ei viettänyt päivääkään kisakentillä, ja sillä ratsasteltiinkin lähinnä kevyitä sunnuntailenkkejä. Heti kolmevuotiaana Scar astutettiin huippuorilla Vial of Venomilla, ja siitä sitten syntyi Doran isä Venomous Bite. Scar toimi oikeastaan koko ikänsä siitoshevosena, ja se saikin elämänsä aikana yhteensä viisitoista varsaa. Tamma muutti muutaman kerran elämänsä aikana, sillä sitä käytettiin myös joidenkin maakohtaisten puoliveristen jalostukseen kuten ruotsalaisen ja hollantilaisen. Palatessaan kotitallilleen se synnytti vielä kaksi varsaa ja siirtyi siitä sitten eläkkeelle. Scar kuoli kunnioitettavassa 29 vuoden iässä omaan karsinaansa, sen sydän oli pysähtynyt vanhuuden seurauksena.
e.Lips of Verity oli niinikään hyvin paljon nuoruudessaan kisattu tamma, joka lopetti kisauransa jo seitsenvuotiaana jalkojen rasitevamman takia. Tamma syntyi eräänä syyspäivänä kotitallilleen Blauenseen siittolaan, jossa sillä aloitettiin ratsukoulutus jo hyvin nuorella iällä. Olihan Lips of Verityn molemmat vanhemmat todella kapasiteetikkaita kisahevosia, joten omistajat eivät malttaneet odottaa tamman ensimmäisiä startteja. Tamma vieroitettiin emästään aivan liian aikaisin, ja tämä aiheutti sen perusluonteeseen todella ison lommon. Lips of Verity muuttuikin ikääntyessään hyvin äkäiseksi, eikä siittolassa tapahtunut kohtelu edistänyt asioita ollenkaan. Kun kisaura oli seitsenvuotiaana kuudenkymmenen sijoituksen jälkeen lopetettu, pistettiin tamma suoraan siitoskäyttöön. Elinikänään Lips of Verity ehti saada kokonaista kymmenen varsaa, kunnes sen kohtu koettiin rasittuneen liiaksi ja siitoskäyttö piti lopettaa siihen. Kun omistajat eivät enää tehneet tammalla mitään, antoivat he sille nukutuspiikin vaikka kohdun huonosta kunnosta riippumatta se olisi voinut toimia vielä kevyenä seurahevosena. Omistajat eivät ajatelleet muuta kuin rahaa, joten ahneus koitui tamman kohtaloksi.
ei.Verified oli upea, oikea prinssin valkoinen unelmaratsu, joka syntyi eräänä sateisena kesäpäivänä Baywaldin siittolan tammalaitumelle. Sen molemmat vanhemmat olivat menestyneitä kilpahevosia, joten tottakai varsastakin povattiin suurten luokkien menestyjää. Arvelut eivät todellakaan menneet hakoteille, kun jo nelivuotiaana se ensimmäisen kisakautensa aikana sijoittui jokaisessa estekilpailussa johon se oli osallistunut. Menestys jatkui vain, ja vihdoin ori kahdeksanvuotiaana päätti kilpauransa voitokkaaseen kisaputkeen: kuusi voittoa peräkkäin 160cm-luokissa. Verified oli jalostuskäyttöön siirtyessään oikein haluttu isäori tuleville estevarsoille. Jälkeläisiä se saikin tasaisin väliajoin vähän päälle sata kappaletta, joille se on hyvin vahvasti periyttänyt reipasta mutta miellyttämisenhaluista luonnettaan sekä mieletöntä kisakapasiteettiaan. Verified kuoli eräänä talvipäivänä vanhuuteen vietettyään makoisia eläkepäiviään kotitallillaan.
ee.Lipstick Jungle syntyi eräänä purevan kylmänä talvipäivänä, ja sen luonteen ajateltiin muodostuneen sen päivän jäätävästä säästä. Tamma tosiaan oli jo pienestä pitäen oikea hapannaama, ja sitä kutsuttiinkin leikkimielisesti jääkuningattareksi. Jo nuorena kisauransa aloittanut Jungie oli happamasta luonteestaan huolimatta oikein etevä kisahevonen, ja se menestyikin hyvin varsinkin esteillä. Menestyksekkään uraputken päätteeksi tamma siirtyi suoraan jalostuskäyttöön, ja kuten arvata saattaa, se periytti useimmille jälkeläisilleen pahansisuisuuttaan. Kaikkiaan seitsemästä varsasta viisi olikin vähintään yhtä ilkeitä kuin Jungie. Tamma menehtyi varsoessaan kahdeksatta kertaa; varsa syntyi kuolleena ja emä sai selvittämättömän infektion. Tammalle epäiltiinkin tulleen jokin tauti joka oli levinnyt kohdussa olevaan varsaan ja tehneen viimeisen iskunsa tamman rasittuessa vaikeasta varsomisesta.
Jälkeläiset
18.09.2014 trak-t.Valiant Lost (i.Sauerampfer)
10.11.2014 fwb-o.Valiant Inius (i.Imperial)
11.01.2015 fwb-o.Forgotten Faces VAL (i.Frosten April)
06.04.2015 fwb-t.Valiant Leylah (i.Mister Fantasy)
Kilpailut
Valmennukset
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään estevalmennukseen tulivat Maria ja Dora. Tällä kertaa ratsukko oli verrytellyt jo hyvän aikaa ennen kuin tulin kentälle. Dora kulki hyvin rullaavasti kuolaimella, ja Maria sai teettää sillä erilaisia harjoituksia ilman ongelmia. Neuvoin ratsukolle aluksi helpon suoran, jolla heidän olisi koottava askelia. Dora kun sattui olemaan sellainen elohiiri, että se kaipasi hieman jarruja välillä. Alkuun ratsukko tuli esteiden välit normaalisti neljällä askeleella. Kehotin heitä tulla uudelleen neljällä ja heti perään viidellä. Dora näytti niin hyvin lämmenneeltä, että askelten lyhennys näytti sujuvan kuin vettä vain. Kovensin sitten panoksia ja kehotin Mariaa kokeilemaan josko he saisivat väliin jopa kuusi askelta. Dora ei näyttänyt tykkäävän liiasta hidastelusta, vaan tuli esteet kuudella askeleella, ja tiputti viimeisen. Nostin esteen takaisin ylös, ja kehotin ratsukon tulemaan uudestaan ja uudestaan kunnes suoritus onnistuisi puhtaasti. Muutaman kerran Dora alkoi mutkeltaa ja vängätä vastaan, mutta kohta tamma alistui hidastamaan tarpeeksi saadakseen esteiden väliin kuusi askelta. Kun tehtävä saatiin vihdoin onnistumaan, neuvoin ratsukolle keskivaikean radan Doran omalta tasolta. Alkurata näytti sujuvan hyvin, mutta eräs este tippui huonon lähestymisen takia. Nostin esteen ylös ja käskin ratsukkoa tulla heti perään uudelleen. Tällä kertaa lähestyminen oli hieman parempi, ja Dora hyppäsi esteen yli tosi siististi. Kehotin Mariaa kiittämään tammaa ja aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään valmennettavanani oli Maria ja Dora. Tamma näyti jo alkuverryttelyissä hyvin herkältä, joten kehotin Mariaa löysäämään ohjaa ja antaa Doran mennä vähän vapaammin. Omaan tahtiin verrytellessään tamma lämpenikin hyvin ja sen liikkuminen alkoi vihdoin näyttää rennon sujuvalta. Kun ratsukko oli verrytellyt kunnolla, neuvoin heille helpon esteradan. Opastin Mariaa päästämään Dora menemään melko vapaasti, ratsastaja hoitaisi alkuun vain ohjauksen. Rata lähti sujumaan upeasti, mutta yhteen kaarteeseen ratsukko tuli liian lujaa. Maria pidätti Doraa, mutta tamma herkistyi pidätteestä heti ja heitti muutaman protestipukin. Käskin Mariaa näpäyttää Doraa hieman raipalla ja kiertää esteelle uudestaan. Tamma lähestyi huonon näköisesti, mutta Maria sai sen hyppäämään ylimääräisillä pohjeavuilla. Nyt kun Dora oli herkkänä, käskin Marian tulla koko rata uudelleen, tällä kertaa niin että ratsastaja käyttäisi tarvittaessa pidätteitä taikka muita apuja. Dora kimpoili esteeltä toiselle häntä pystyssä, eikä tällä kertaa piitannut pidätteistä ollenkaan. Nostin estekorkeuden Doran omalle tasolle ja kehotin ratsukon tulemaan radan vielä kerran. Dora oli tänään niin herkkänä, että mitään vaikeampaa en uskaltanut ratsukolla teettää. Onneksi rata sujui hyvin pienestä temppuilusta huolimatta. Kehotin Mariaa kiittää Doraa taputuksilla ja suorittaa ihan kunnon loppuverryttelyt jotta tamma vähän rauhoittuisi.
Päiväkirja
2.11.2014 Maastoilua
Olen nyt syksyn ajan ratsastellut Doralla useamman kerran, jotta tamma tottuisi muihinkin ratsastajiin kuin Mariaan. Dora todellakin on yhden ihmisen hevonen, mutta sietää minua ihan hyvin. Välillä se tuntuu vielä ihmettelevän, mitä oikein teen sen selässä. Onhan minun ronski ratsastustyylini melko eroavainen Marian permeästä ratsastustavasta. Laittelin Doran kaikessa rauhassa kuntoon, ja talutin sen sitten pihalle. Yöllä oli satanut lunta, mutta lämmin ilma oli saanut sen jo sulamaan vähän. Ylittäessämme oritarhoille menevää puusiltaa näky oli kuin sadusta. Luminen joki virtasi hitaan lipuvasti, ja sitä reunustavat pensaat olivat aavistuksen sulaneen jäähileen kuorruttamia. Olisipa minulla ollut kamera mukana, harmiksi se oli jäänyt kartanolle enkä jaksanut ratsastaa nyt sinne. Jatkoinkin siis matkaa oritarhojen ori, ja Dora katseli koko ohimenon ajan meidän komistuksiamme. Matkamme jatkui metsään, joka oli täysin lumeton. Ilma siellä oli melko kostean oloista, ja polku allamme oli vetinen. Doran askeleet pitivätkin kauheaa lätinää tamman askellellessa eteenpäin. Vähän aikaa käveltyämme nostatin laukan. Dora sai laukata ihan kunnon pätkän, ja takaisintulomatkakin mentiin pääosin laukaten. Loppumakasta sitten hiljentelin Doran raviin, ja katsoin alas. Tamman valkeat jalat olivat aivan ruskeat mudasta, ja sen mahanalus valui kuravettä hilaa tiputellen. Hidastin juuri ennen oritarhoja, ja kävelimme niiden ohi pidemmällä ohjalla. Sillalla meitä vastaan tuli Marikki kameroineen, ja tämä näppäsi meistä kuvan pysähtyessämme hänen eteensä. Muuten siitä olisi ehkä tullut ihan hienokin otos, mutta me olimme Doran kanssa niin kuraisia että kuvan viimeinen eleganssin hippunenkin hävisi sen siliän tien. Tallissa riisuin Doran varusteet ja talutin tamman pesupaikalle. Sen karvan saaminen taas valkeaksi oli haastavaa, mutta työ palkitsi tekijäänsä Doran suorastaan hohtaessa kauniisti pesun jälkeen. Lopuksi vein tamman karsinaansa ja menin puhdistamaan sen likaiseksi päässeitä varusteita.
19.7.2014 Kesämyrsky
Olisihan se pitänyt jo aamulla arvata, ettei tammoja pitäisi laskea laitumelle tänään. Dora oli yksi innokkaimmista uloslähtijöistä, ja tamma tepastelikin hullun lailla talutuksessani. Se hyppi ja riuhtoi, eikä olisi millään malttanut odottaa että laskisin sen irti ruohostamaan. Pari näpäytystä lavalle, ja Dora ynähti protestoivaan sävyyn mutta lopetti vihdoin tempomisen. Tammat ravasivat heti kauemmas metsänrajaan, jossa ne pääsisivät juomaan joesta. Hellelukemat nousivat koko ajan, ja ajattelin jo miten meidän kantavat tammat oikein mahtavat pärjätä. Dora ei vielä ollut kantavana, vaikka tarkoitus olisi piakkoin hankkia sille jälkikasvua. Se taisikin olla meidän onnemme, sillä alkuillasta tammalaitumella alkoi pieni kaaoksenpoikanen. Salama löi kirkkaalta taivaalta laitumen pohjoismetsikön vanhaan koivuun, jonka lähistöllä tammat olivat käyskennelleet varjosta nauttien. Jännitys levisi vauhdilla myös meidän rauhallisimpiinkin tammoihin, jotka eivät normaalisti hätkähtäisi juuri mistään. Dorahan ei tunnetusti ole mikään kovin pitkäjänteinen tyyppi, joten ei ollut yhtään kummaksuttavaa että panikoidessaan se juoksi suoraan päin aitaa. Kun muut tammat alkoivat jo näyttää normaaleilta, jäi Dora makaamaan maahan hengittäen tiheästi. Pian se kuitenkin jo ponkaisi ylös ja säntäsi pikimmiten muun lauman joukkoon. Laiduntaessaan Dora ei enää näyttänyt hermoilevan, mutta sisälle hakiessa se suoraan sanottuna tärisi, ei riuhtonut, ainoastaan hytisi tehden robottimaisia liikkeitä. Onneksemme emme olleet astuttaneet tammaa, sillä jokunen vuosi sitten jouduin mukaan juttuun, jossa tamma sai keskenmenon säikähdettyään pahasti. Tällä kertaa me selvisimme sentään pelkällä säikähdyksellä. Muut tammat näyttivät rauhoittuneen tapauksen jälkeen, ja Dora oli ainoa joka oli tosissaan seonnut ja alkanut panikoida hullun lailla.
7.7.2014 Harjoittelua
Tänään tarkoituksena oli valmentaa Mariaa ja Doraa, mutta helteen takia emme viitsineet ruveta mihinkään hikitreeneihin. Estevalmennuksen sijaan päätin itse ratsastella hieman Doralla ja katsoa miten tamma kulkisi eri ratsastajan kanssa. Tähän asti olin antanut Marian hoitaa Doran liikutukset, itse olin puuhastellut tamman kanssa lähinnä maasta käsin totutellen erilaisiin hoitotoimenpiteisiin ja yrittänyt talutella tätä traileriin koppikammon hävittämiseksi. Tähän mennessä Dora oli oppinut jo olemaan nätisti paikalla harjattaessa, ja nuoruuden herkkänahkaisuus näyttää jo pikku hiljaa kadonneen. Dora osaa silti olla joissain jutuissa hankala, ja varsinkin ratsastajiensa suhteen näyttää olevan hyvin nirso. Tammalla ei saisi ratsastaa muut kuin Maria, joten tänään tosiaan oli tarkoitus kokeilla kuinka se menisi minun allani. Olinhan minä se ihminen johon Dora luotti kaikissa muissa tilanteissa paitsi ratsastettaessa. Doraa harjaillessani tamma seisoskeli nätisti paikallaan, pää alhaalla nuokkuen. Tammasta tuli lähinnä mieleen vanha lehmä, kun se laiskasti maiskutteli heiniään ja katsahti minua silloin tällöin välinpitämättömästi. Sen mielenkiinto heräsi siinä vaiheessa, kun se huomasi minun taluttavan sitä kentälle ja alkavan nousta pikkuhiljaa selkään. Dora oli alkuun hieman ihmeissään, eikä meinannut kävellä eteen ensinkään. Kohta se kuitenkin rentoutui ja alkoi lömpsyttelemään hitaasti uraa pitkin. Mikään tehokas Dora ei tosiaankaan ollut, liekkö johtunut uudesta ratsastajasta vaiko pakahduttavasta helteestä. Sitä ei millään meinannut saada laukkaamaan, ja itsekin aloin olla luovuttamispisteessä sinä vaiheessa kun selkä tuntui hiestä märältä ja silmissä sumeni kuumuuden takia. Tulinkin alas ratsailta ja otin satulan pois. En kehdannut nousta enää Doran selkään, joten talutin sen joen varteen ja suoraan veteen. Dora ei näyttänyt oikein piittaavan räpiköinnistä, mutta ainakin sain sen juomaan joesta. Jonkin aikaa vilvoittelimme veden luona, ja sitten vein Doran talliin ja harjasin sen. Lopuksi vein tamman laitumelle pariksi tunniksi muiden tammojen kanssa. Ehkäpä joku toinen päivä tamma toimisi paremmin, tänään kun kaikilla tuntui olevan virta vähissä paahtavan helteen takia.
