sama omistaja, uusi osoite
|
|
|
©Van Uytert with permission
| Virallinen nimi | Valiant Gunslinger | Ikä | 10, täyttänyt 4 vuotta 1.9.2014 |
| Lempinimi | Reetu | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
| Sukupuoli | Ori | Säkäkorkeus | 166cm |
| VH-tunnus | VH14-031-0724 | Väri | Rautiaankimo |
| Syntynyt | 1.8.2014  |
Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko HeA, Re 150cm |
| Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Reetu syntyi syksyllä 2014 mahdollisesti minun kaikkien aikojen suosikkiyhdistelmästäni. Oma rakas raudikko-orini Camouflage oli ollut Valiantin toiminnassa mukana alusta asti, ja on nyt jo edesmenneenäkin koko tallin historian merkittävin kantaori. Reetun syntyessä isäpappa oltiin jo palkittu yleislaatuarvostelussa, ja sen kanssa oltiin kovaa vauhtia menossa vielä estelaatikseen. Emä Lips of Deceit taasen oli erittäin raaka trakehnertamma, joka oli luonteeltaan aivan kauhea. Tamma terrorisoi koko tallin toimintaa ilkeilemällä minkä ehti, mutta kisakapasiteettinsa ansiosta siitä povattiin kuitenkin melkoista periyttäjätammaa. Oli tuossa Doraksi kotoisasti nimetyssä tammassa jotain muutakin, mikä sai minut pitämään siitä niin kovin, kenkkuilustaan huolimatta. Siksi olinkin erittäin innoissani astuttaessani tämän suosikkiorillani: varsastahan tulisi varma menestyjä noilla geeneillä! Reetun syntyessä koko tallipoppoo olikin seuraamassa tapahtumia varsakameran kautta, ja kun Dora viimein oli tuonut maailmaan suloisen, pienen raudikkovarsan, olin pakahtua onnesta. Siinä se nyt oli, yksi niistä varsoista jotka varmasti tulisivat olemaan niitä Valiantin tähtinimiä. Nimi pikkuorille oli jo tarkkaan harkittu, nimiteemaa sille onkin tullut molempien vanhempien puolelta siistinä sekoituksena. Reetun tulevaisuus oli muutenkin niin hyvin etukäteen sommiteltu, että virheille siinä ei ollut ollenkaan varaa.
Suku
|
i. Camouflage fwb,167cm,rt YLA1,ERJ-I |
ii. Cameron fwb,168cm,rt,evm |
iii. Chameleon fwb,167cm,rt,evm |
|
iie. Wictoria fwb,168cm,m,evm | ||
|
ie. Natasha fwb,165cm,rn,evm |
iei. Niles H fwb,170cm,rn,evm | |
|
iee. Nieśmiały trak,164cm,rt,evm | ||
|
e. Lips of Deceit trak,165cm,rnkm ERJ-II |
ei. Venomous Bite trak,169cm,trn,evm |
eii. Vial of Venom trak,170cm,m,evm |
|
eie. Bittersweet Scar trak,166cm,prn,evm | ||
|
ee. Lips of Verity trak,165cm,rtkm,evm |
eei. Verified trak,164cm,mkm,evm | |
|
eee. Lipstick Jungle trak,167cm,prt,evm |
ii.Cameron on suurikokoinen ja komea ori, joka on osoittanut lahjakkuuttaan esteratsastuksen saralla. Cameron on syntynyt eräällä pikkutilalla Itä-Suomessa, jossa sillä aloitettiin kisaaminen jo nuorella iällä. Ori on hypännyt hyvällä menestyksellä 150cm-luokissa, jossa voittoja se on kerännyt tasan viisitoista kappaletta. Muita sijoituksia sillä on miltei pyöreät sata kappaletta. Cameron on rohkea ja selväpäinen, hyvä periyttäjäori, joka on jättänyt jälkeensä seitsemän toinen toistaan upeampaa varsaa. Ori viettää eläkepäiviään Lapissa revähdytettyään pahasti vasemman takasensa eräissä kisoissa.
iii.Chameleon on komea rautias fwb-ori, jonka rakenteessa on huomattavissa selvästi sen suvussa virtaava trakehnerveri. Kevyt ja sulavalinjainen ori on menestynyt mallikkaasti niin vaikeahkoissa esteluokissa kuin helpoissa koululuokissakin, kisamenestystä sillä on parinkymmenen sijoituksen verran molemmissa. Tarkalleen ottaen Chameleonin rataestetaso on 140cm, ja koulutaso helpon B:n tuntumassa. Tätä nykyä ori asuu Virossa, jossa se kisauransa päätteeksi on siirtynyt eräälle ratsastuskoululle tuntihevoseksi. Kaiken kaikkiaan Chameleon on jättänyt maailmaan neljä jälkeläistä, joista ainoastaan Cameron on jatkanut isänsä jalanjäljissä ja kisannut esteratsastusta hyvällä menestyksellä.
iie.Wictoria on suurikokoinen, musta puoliveritamma, jolla on selvä estetausta molempien vanhempiensa puolelta. Wictoria on syntynyt Itä-Suomessa, eräällä kisahevosia kasvattavalla pikkutilalla. Tamma on kilpaillut hyvin rankasti nuorella iällä, ja onkin jäänyt siitoskäyttöön jo seitsenvuotiaana. Sijoituksia Wictorialle on kertynyt huikeat sata kappaletta, kaikki esteratsastuksen saralla. Jälkeläisiä tamma on saanut kuusi kappaletta, viimeisimmän jälkeläisen jälkeen sen kunto todettiin niin huonoksi, että se viettää nykyään vain rentoa tarhailuelämää eräällä pikkutilalla Itä-Suomessa.
ie.Natasha oli siro puoliveritamma, jonka keveydestä oli helppo päätellä siinä olleen paljon trakehnerverta. Natasha syntyi eräällä ratsastuskoululla Länsi-Suomessa, josta se muutti nelivuotiaana aloittelemaan kisahevosen uraa Etelä-Ruotsiin. Sieltä se palautui kuitenkin kasvattajalle piakkoin, omistaja kun ei ollut tarpeeksi tyytyväinen tammaan. Natashalla oli paha tapa ryöstää kesken radan, ja se loikkasikin usein kentän portin yli. Tempullaan se tuli hylätyksi suunnilleen kahdessa kisassa kolmesta. Kisahevosta tammasta ei millään saanut, mutta taidoissa sillä ei ollut mitään puutteita. Niinpä se siirtyi jo varsin nuorella iällä jalostuskäyttöön eräälle piensiittolalle, ja jättikin jälkeensä kokonaista yhdeksän varsaa. Useimmille varsoille tamma on periyttänyt reippauttaan ja ketteryyttään, perusluonnehan sillä oli todella hieno kisatilanteissa temppuilusta huolimatta. Natasha menehtyi suolikierteeseen alkuvuodesta 2014.
iei.Niles H oli komea puoliveriori, jolla oli hyvin paljon kapasiteettia isoihin esteluokkiin. Orilla oli todella paljon omaa tahtoa, ja se hoitikin esteradat yleensä hutiloiden ja piittaamatta ratsastajan antamista avuista. Niles tunnettiin tallin komeimpana ja kauheimpana orina, sitä ihailtiin mutta myös pelättiin. Nilesillä oli vain tietyt hoitajat ja ratsastajat, muita ihmisiä se ei kunnioittanut ollenkaan. Suorastaan kauheasta luonteestaan huolimatta Niles H oli hyvin suosittu puoliveristen jalostuspiireissä. Syynä lienee ollut sen taidokkuus ja loputon kisakapasiteetti. Jälkeläisiä sillä onkin kolmekymmentä kappaletta, joista osalle se on harmillisesti periyttänyt pahansisuisuuttaan.
iee.Nieśmiały oli kuvankaunis vaalea trakehnertamma, joka syntyi Puolassa. Suomeen se muutti kuusivuotiaana eräälle ratsastuskoululle opetushevoseksi. Pian se kuitenkin todettiin liian tasokkaaksi tuntitöihin, ja se myytiin yksityiseksi. Tamma jäi asumaan ratsastuskoululle, josta käsin sen omistaja kilpaili sillä helpoissa esteluokissa. Vanhemmiten tamman selkä alkoi kipeytyä, joten se siirrettiin eläkkeelle. Jälkeläisiä se ehti saada yhden, kunnes kuoli vanhuuteen tutun tallin pihattoon päivää ennen 27-vuotispäiväänsä.
ei.Venomous Bite on Saksassa syntynyt suurikokoinen trakehnerori, joka on kotimaassaan ollut hyvä 160cm-luokkien menestyjä. Oria on kuvailtu hyvin omanarvontuntevana jättiläisenä, joka loistaa niin koulussa, esteillä kuin kentässäkin. Venomous Bitella onkin startattu lukuisien esteluokkien lisäksi myös vaativia koulu- ja kenttäluokkia. Ori on hyvin moniosaava, ja se näkyykin sen lukuisissa saavuttamissa palkinnoissa ja meriiteissä. Alkuun en edes tiennyt orin olemassaolosta, mutta Doran (Reetun emän) papereita tutkiessani yllätyin erittäin positiivisesti huomattuani sen isän olevan moinen kisahirmu. Venomous Bite on kisauransa ohessa julkisessa jalostuskäytössä, tosin astutusmaksut sillä ovat pilvissä asti. Huikeista hinnoista huolimatta ori on tähän mennessä saanut kokonaista kolmekymmentä jälkeläistä, joille se on periyttänyt vahvasti huikeaa kisakapasiteettiansa. Venomous Bite asuu tällä hetkellä eräällä saksalaisella kisatallilla, jossa se viettää kisamatkojen takia harvinaisen vähän aikaa. Oria ollaankin epäilty tulevan burnouttiin tässä lähivuosina todella kovan kisaamisen takia.
eii.Vial of Venom oli pirullisen luonteen omaava huippuori, joka kisasi elämänsä aikana menestyksekkäästi sekä koulua että esteitä. Saksassa syntyneen komistuksen kyvyt varsinkin esteille kävivät ilmi jo nuorena sen karatessa aina tarhasta korkean aidan yli. Venom aloitti kisauransa jo nuorella iällä, ja menestyksekkään esteuran päätteeksi sillä starttailtiinkin vielä useita koululuokkia. Pahansisuinen ori oli hoitajien kauhu hyökätessään useamminkin kuin kerran näiden kimppuun. Venomia käytettiin jalostukseen ihan reiluissa määrin, vaikka tämän suorastaan vaarallista luonteen tulisuutta pelättiinkin periytyvän liioissa määrin sen jälkeläisille. Menestys ja komea ulkokuori näyttivätkin menevän luonteen edelle, ja kuten pelättiinkin, moni Venomin jälkeläisistä olikin aivan liian vaikea koulittavaksi kunnon kisahevoseksi. Ori lopetettiin sen ollessa 24-vuotias, vanhemmiten toistuva kaviokuume vei siltä kaikki voimat ja elämänhalun.
eie.Bittersweet Scar oli suloinen saksalaistamma suoraan huippuvanhemmista. Tamma itse ei viettänyt päivääkään kisakentillä, ja sillä ratsasteltiinkin lähinnä kevyitä sunnuntailenkkejä. Heti kolmevuotiaana Scar astutettiin huippuorilla Vial of Venomilla, ja siitä sitten syntyi Reetun isänisä Venomous Bite. Scar toimi oikeastaan koko ikänsä siitoshevosena, ja se saikin elämänsä aikana yhteensä viisitoista varsaa. Tamma muutti muutaman kerran elämänsä aikana, sillä sitä käytettiin myös joidenkin maakohtaisten puoliveristen jalostukseen kuten ruotsalaisen ja hollantilaisen. Palatessaan kotitallilleen se synnytti vielä kaksi varsaa ja siirtyi siitä sitten eläkkeelle. Scar kuoli kunnioitettavassa 29 vuoden iässä omaan karsinaansa, sen sydän oli pysähtynyt vanhuuden seurauksena.
ee.Lips of Verity oli niinikään hyvin paljon nuoruudessaan kisattu tamma, joka lopetti kisauransa jo seitsenvuotiaana jalkojen rasitevamman takia. Tamma syntyi eräänä syyspäivänä kotitallilleen Blauenseen siittolaan, jossa sillä aloitettiin ratsukoulutus jo hyvin nuorella iällä. Olihan Lips of Verityn molemmat vanhemmat todella kapasiteetikkaita kisahevosia, joten omistajat eivät malttaneet odottaa tamman ensimmäisiä startteja. Tamma vieroitettiin emästään aivan liian aikaisin, ja tämä aiheutti sen perusluonteeseen todella ison lommon. Lips of Verity muuttuikin ikääntyessään hyvin äkäiseksi, eikä siittolassa tapahtunut kohtelu edistänyt asioita ollenkaan. Kun kisaura oli seitsenvuotiaana kuudenkymmenen sijoituksen jälkeen lopetettu, pistettiin tamma suoraan siitoskäyttöön. Elinikänään Lips of Verity ehti saada kokonaista kymmenen varsaa, kunnes sen kohtu koettiin rasittuneen liiaksi ja siitoskäyttö piti lopettaa siihen. Kun omistajat eivät enää tehneet tammalla mitään, antoivat he sille nukutuspiikin vaikka kohdun huonosta kunnosta riippumatta se olisi voinut toimia vielä kevyenä seurahevosena. Omistajat eivät ajatelleet muuta kuin rahaa, joten ahneus koitui tamman kohtaloksi.
eei.Verified oli upea, oikea prinssin valkoinen unelmaratsu, joka syntyi eräänä sateisena kesäpäivänä Baywaldin siittolan tammalaitumelle. Sen molemmat vanhemmat olivat menestyneitä kilpahevosia, joten tottakai varsastakin povattiin suurten luokkien menestyjää. Arvelut eivät todellakaan menneet hakoteille, kun jo nelivuotiaana se ensimmäisen kisakautensa aikana sijoittui jokaisessa estekilpailussa johon se oli osallistunut. Menestys jatkui vain, ja vihdoin ori kahdeksanvuotiaana päätti kilpauransa voitokkaaseen kisaputkeen: kuusi voittoa peräkkäin 160cm-luokissa. Verified oli jalostuskäyttöön siirtyessään oikein haluttu isäori tuleville estevarsoille. Jälkeläisiä se saikin tasaisin väliajoin vähän päälle sata kappaletta, joille se on hyvin vahvasti periyttänyt reipasta mutta miellyttämisenhaluista luonnettaan sekä mieletöntä kisakapasiteettiaan. Verified kuoli eräänä talvipäivänä vanhuuteen vietettyään makoisia eläkepäiviään kotitallillaan.
eee.Lipstick Jungle syntyi eräänä purevan kylmänä talvipäivänä, ja sen luonteen ajateltiin muodostuneen sen päivän jäätävästä säästä. Tamma tosiaan oli jo pienestä pitäen oikea hapannaama, ja sitä kutsuttiinkin leikkimielisesti jääkuningattareksi. Jo nuorena kisauransa aloittanut Jungie oli happamasta luonteestaan huolimatta oikein etevä kisahevonen, ja se menestyikin hyvin varsinkin esteillä. Menestyksekkään uraputken päätteeksi tamma siirtyi suoraan jalostuskäyttöön, ja kuten arvata saattaa, se periytti useimmille jälkeläisilleen pahansisuisuuttaan. Kaikkiaan seitsemästä varsasta viisi olikin vähintään yhtä ilkeitä kuin Jungie. Tamma menehtyi varsoessaan kahdeksatta kertaa; varsa syntyi kuolleena ja emä sai selvittämättömän infektion. Tammalle epäiltiinkin tulleen jokin tauti joka oli levinnyt kohdussa olevaan varsaan ja tehneen viimeisen iskunsa tamman rasittuessa vaikeasta varsomisesta.
iii.Chameleon on komea rautias fwb-ori, jonka rakenteessa on huomattavissa selvästi sen suvussa virtaava trakehnerveri. Kevyt ja sulavalinjainen ori on menestynyt mallikkaasti niin vaikeahkoissa esteluokissa kuin helpoissa koululuokissakin, kisamenestystä sillä on parinkymmenen sijoituksen verran molemmissa. Tarkalleen ottaen Chameleonin rataestetaso on 140cm, ja koulutaso helpon B:n tuntumassa. Tätä nykyä ori asuu Virossa, jossa se kisauransa päätteeksi on siirtynyt eräälle ratsastuskoululle tuntihevoseksi. Kaiken kaikkiaan Chameleon on jättänyt maailmaan neljä jälkeläistä, joista ainoastaan Cameron on jatkanut isänsä jalanjäljissä ja kisannut esteratsastusta hyvällä menestyksellä.
iie.Wictoria on suurikokoinen, musta puoliveritamma, jolla on selvä estetausta molempien vanhempiensa puolelta. Wictoria on syntynyt Itä-Suomessa, eräällä kisahevosia kasvattavalla pikkutilalla. Tamma on kilpaillut hyvin rankasti nuorella iällä, ja onkin jäänyt siitoskäyttöön jo seitsenvuotiaana. Sijoituksia Wictorialle on kertynyt huikeat sata kappaletta, kaikki esteratsastuksen saralla. Jälkeläisiä tamma on saanut kuusi kappaletta, viimeisimmän jälkeläisen jälkeen sen kunto todettiin niin huonoksi, että se viettää nykyään vain rentoa tarhailuelämää eräällä pikkutilalla Itä-Suomessa.
ie.Natasha oli siro puoliveritamma, jonka keveydestä oli helppo päätellä siinä olleen paljon trakehnerverta. Natasha syntyi eräällä ratsastuskoululla Länsi-Suomessa, josta se muutti nelivuotiaana aloittelemaan kisahevosen uraa Etelä-Ruotsiin. Sieltä se palautui kuitenkin kasvattajalle piakkoin, omistaja kun ei ollut tarpeeksi tyytyväinen tammaan. Natashalla oli paha tapa ryöstää kesken radan, ja se loikkasikin usein kentän portin yli. Tempullaan se tuli hylätyksi suunnilleen kahdessa kisassa kolmesta. Kisahevosta tammasta ei millään saanut, mutta taidoissa sillä ei ollut mitään puutteita. Niinpä se siirtyi jo varsin nuorella iällä jalostuskäyttöön eräälle piensiittolalle, ja jättikin jälkeensä kokonaista yhdeksän varsaa. Useimmille varsoille tamma on periyttänyt reippauttaan ja ketteryyttään, perusluonnehan sillä oli todella hieno kisatilanteissa temppuilusta huolimatta. Natasha menehtyi suolikierteeseen alkuvuodesta 2014.
iei.Niles H oli komea puoliveriori, jolla oli hyvin paljon kapasiteettia isoihin esteluokkiin. Orilla oli todella paljon omaa tahtoa, ja se hoitikin esteradat yleensä hutiloiden ja piittaamatta ratsastajan antamista avuista. Niles tunnettiin tallin komeimpana ja kauheimpana orina, sitä ihailtiin mutta myös pelättiin. Nilesillä oli vain tietyt hoitajat ja ratsastajat, muita ihmisiä se ei kunnioittanut ollenkaan. Suorastaan kauheasta luonteestaan huolimatta Niles H oli hyvin suosittu puoliveristen jalostuspiireissä. Syynä lienee ollut sen taidokkuus ja loputon kisakapasiteetti. Jälkeläisiä sillä onkin kolmekymmentä kappaletta, joista osalle se on harmillisesti periyttänyt pahansisuisuuttaan.
iee.Nieśmiały oli kuvankaunis vaalea trakehnertamma, joka syntyi Puolassa. Suomeen se muutti kuusivuotiaana eräälle ratsastuskoululle opetushevoseksi. Pian se kuitenkin todettiin liian tasokkaaksi tuntitöihin, ja se myytiin yksityiseksi. Tamma jäi asumaan ratsastuskoululle, josta käsin sen omistaja kilpaili sillä helpoissa esteluokissa. Vanhemmiten tamman selkä alkoi kipeytyä, joten se siirrettiin eläkkeelle. Jälkeläisiä se ehti saada yhden, kunnes kuoli vanhuuteen tutun tallin pihattoon päivää ennen 27-vuotispäiväänsä.
ei.Venomous Bite on Saksassa syntynyt suurikokoinen trakehnerori, joka on kotimaassaan ollut hyvä 160cm-luokkien menestyjä. Oria on kuvailtu hyvin omanarvontuntevana jättiläisenä, joka loistaa niin koulussa, esteillä kuin kentässäkin. Venomous Bitella onkin startattu lukuisien esteluokkien lisäksi myös vaativia koulu- ja kenttäluokkia. Ori on hyvin moniosaava, ja se näkyykin sen lukuisissa saavuttamissa palkinnoissa ja meriiteissä. Alkuun en edes tiennyt orin olemassaolosta, mutta Doran (Reetun emän) papereita tutkiessani yllätyin erittäin positiivisesti huomattuani sen isän olevan moinen kisahirmu. Venomous Bite on kisauransa ohessa julkisessa jalostuskäytössä, tosin astutusmaksut sillä ovat pilvissä asti. Huikeista hinnoista huolimatta ori on tähän mennessä saanut kokonaista kolmekymmentä jälkeläistä, joille se on periyttänyt vahvasti huikeaa kisakapasiteettiansa. Venomous Bite asuu tällä hetkellä eräällä saksalaisella kisatallilla, jossa se viettää kisamatkojen takia harvinaisen vähän aikaa. Oria ollaankin epäilty tulevan burnouttiin tässä lähivuosina todella kovan kisaamisen takia.
eii.Vial of Venom oli pirullisen luonteen omaava huippuori, joka kisasi elämänsä aikana menestyksekkäästi sekä koulua että esteitä. Saksassa syntyneen komistuksen kyvyt varsinkin esteille kävivät ilmi jo nuorena sen karatessa aina tarhasta korkean aidan yli. Venom aloitti kisauransa jo nuorella iällä, ja menestyksekkään esteuran päätteeksi sillä starttailtiinkin vielä useita koululuokkia. Pahansisuinen ori oli hoitajien kauhu hyökätessään useamminkin kuin kerran näiden kimppuun. Venomia käytettiin jalostukseen ihan reiluissa määrin, vaikka tämän suorastaan vaarallista luonteen tulisuutta pelättiinkin periytyvän liioissa määrin sen jälkeläisille. Menestys ja komea ulkokuori näyttivätkin menevän luonteen edelle, ja kuten pelättiinkin, moni Venomin jälkeläisistä olikin aivan liian vaikea koulittavaksi kunnon kisahevoseksi. Ori lopetettiin sen ollessa 24-vuotias, vanhemmiten toistuva kaviokuume vei siltä kaikki voimat ja elämänhalun.
eie.Bittersweet Scar oli suloinen saksalaistamma suoraan huippuvanhemmista. Tamma itse ei viettänyt päivääkään kisakentillä, ja sillä ratsasteltiinkin lähinnä kevyitä sunnuntailenkkejä. Heti kolmevuotiaana Scar astutettiin huippuorilla Vial of Venomilla, ja siitä sitten syntyi Reetun isänisä Venomous Bite. Scar toimi oikeastaan koko ikänsä siitoshevosena, ja se saikin elämänsä aikana yhteensä viisitoista varsaa. Tamma muutti muutaman kerran elämänsä aikana, sillä sitä käytettiin myös joidenkin maakohtaisten puoliveristen jalostukseen kuten ruotsalaisen ja hollantilaisen. Palatessaan kotitallilleen se synnytti vielä kaksi varsaa ja siirtyi siitä sitten eläkkeelle. Scar kuoli kunnioitettavassa 29 vuoden iässä omaan karsinaansa, sen sydän oli pysähtynyt vanhuuden seurauksena.
ee.Lips of Verity oli niinikään hyvin paljon nuoruudessaan kisattu tamma, joka lopetti kisauransa jo seitsenvuotiaana jalkojen rasitevamman takia. Tamma syntyi eräänä syyspäivänä kotitallilleen Blauenseen siittolaan, jossa sillä aloitettiin ratsukoulutus jo hyvin nuorella iällä. Olihan Lips of Verityn molemmat vanhemmat todella kapasiteetikkaita kisahevosia, joten omistajat eivät malttaneet odottaa tamman ensimmäisiä startteja. Tamma vieroitettiin emästään aivan liian aikaisin, ja tämä aiheutti sen perusluonteeseen todella ison lommon. Lips of Verity muuttuikin ikääntyessään hyvin äkäiseksi, eikä siittolassa tapahtunut kohtelu edistänyt asioita ollenkaan. Kun kisaura oli seitsenvuotiaana kuudenkymmenen sijoituksen jälkeen lopetettu, pistettiin tamma suoraan siitoskäyttöön. Elinikänään Lips of Verity ehti saada kokonaista kymmenen varsaa, kunnes sen kohtu koettiin rasittuneen liiaksi ja siitoskäyttö piti lopettaa siihen. Kun omistajat eivät enää tehneet tammalla mitään, antoivat he sille nukutuspiikin vaikka kohdun huonosta kunnosta riippumatta se olisi voinut toimia vielä kevyenä seurahevosena. Omistajat eivät ajatelleet muuta kuin rahaa, joten ahneus koitui tamman kohtaloksi.
eei.Verified oli upea, oikea prinssin valkoinen unelmaratsu, joka syntyi eräänä sateisena kesäpäivänä Baywaldin siittolan tammalaitumelle. Sen molemmat vanhemmat olivat menestyneitä kilpahevosia, joten tottakai varsastakin povattiin suurten luokkien menestyjää. Arvelut eivät todellakaan menneet hakoteille, kun jo nelivuotiaana se ensimmäisen kisakautensa aikana sijoittui jokaisessa estekilpailussa johon se oli osallistunut. Menestys jatkui vain, ja vihdoin ori kahdeksanvuotiaana päätti kilpauransa voitokkaaseen kisaputkeen: kuusi voittoa peräkkäin 160cm-luokissa. Verified oli jalostuskäyttöön siirtyessään oikein haluttu isäori tuleville estevarsoille. Jälkeläisiä se saikin tasaisin väliajoin vähän päälle sata kappaletta, joille se on hyvin vahvasti periyttänyt reipasta mutta miellyttämisenhaluista luonnettaan sekä mieletöntä kisakapasiteettiaan. Verified kuoli eräänä talvipäivänä vanhuuteen vietettyään makoisia eläkepäiviään kotitallillaan.
eee.Lipstick Jungle syntyi eräänä purevan kylmänä talvipäivänä, ja sen luonteen ajateltiin muodostuneen sen päivän jäätävästä säästä. Tamma tosiaan oli jo pienestä pitäen oikea hapannaama, ja sitä kutsuttiinkin leikkimielisesti jääkuningattareksi. Jo nuorena kisauransa aloittanut Jungie oli happamasta luonteestaan huolimatta oikein etevä kisahevonen, ja se menestyikin hyvin varsinkin esteillä. Menestyksekkään uraputken päätteeksi tamma siirtyi suoraan jalostuskäyttöön, ja kuten arvata saattaa, se periytti useimmille jälkeläisilleen pahansisuisuuttaan. Kaikkiaan seitsemästä varsasta viisi olikin vähintään yhtä ilkeitä kuin Jungie. Tamma menehtyi varsoessaan kahdeksatta kertaa; varsa syntyi kuolleena ja emä sai selvittämättömän infektion. Tammalle epäiltiinkin tulleen jokin tauti joka oli levinnyt kohdussa olevaan varsaan ja tehneen viimeisen iskunsa tamman rasittuessa vaikeasta varsomisesta.
Jälkeläiset
01.10.2014 fwb-t.Valiant Astra Cub (e.Kodon Kiss Me Maybe)
10.02.2015 fwb-t.Valiant Peregrina (e.Valiant Pantea)
16.02.2015 fwb-o.Valiant Victim (e.Valiant Dreamer)
08.05.2015 fwb-o.Valiant Jackfruit Shot (e.Keylime N!)
10.02.2015 fwb-t.Valiant Peregrina (e.Valiant Pantea)
16.02.2015 fwb-o.Valiant Victim (e.Valiant Dreamer)
08.05.2015 fwb-o.Valiant Jackfruit Shot (e.Keylime N!)
Kilpailut
Reetu kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet orin VRL-profiilista.
Valmennukset
Estevalmennus, valmentajana Marikki Peltola (omistajan kirjoittama)
Valmensin tänään pitkästä aikaa Tacia ja Reetua, jotka saivat verrytellä kaikessa rauhassa kasaillessani heille esteitä. Yleisestä reippaudestaan poiketen ori näytti tänään vähän tahmealta, ratsastajasta puhumattakaan. Verryttelyn jälkeen laitoinkin ratsukon tekemään muutamia taivutuksia, sen jälkeen kavaljetteja ja lopuksi hieman kevyessä istunnassa laukkailua noin mielen ja kehon virkistämiseksi. Kun ratsukko viimein näytti kunnolla lämminneeltä, käskin heidän alkaa tulla heille rakentamaani rataa. Mitään kovin vaikeaa ei heillä ollut nyt tarkoitus teettää, mitä nyt kerrattaisiin perusasioita ja mahdollisesti katsottaisiin mitä korjattavaa meillä olisi tulevaisuudessa. Esteradan aikana huomasinkin, kuinka Taci selvästi jännittyi aina ennen estettä, ja vetäisi orin ohjista hyvin hellästi, aiheuttaen tässä kuitenkin hämmennyksen jonka takia hyppy oli aina aavistuksen epäpuhdas. Käskinkin Tacin antaa tästä lähin Reetulle vähän löyhempää ohjaa ennen estettä, ja yrittää itse keskittyä vain ja ainoastaan hyppyyn. Ratsastajan jännitys saataisiin pois vain harjoittelun myötä ja ajan kanssa, Taci kun on itsekin sanonut ettei ole oikein elementissään esteradoilla. Reetu hyppäsi tänään kuitenkin hyvin reippaasti, joten ratsastajan tekemät hiuksenhienot virheet eivät siihen niin kovin paljoa vaikuttaneet. Perfektionistina kuitenkin panin nuo pikku erheetkin merkille, ja valmennuksen päätyttyä neuvoin Tacille oikein rautalangasta vääntäen muutamia kikkoja jotka voisivat auttaa stressaamiseen radalla. Ratsukolla näyttää onneksi olevan melko hyvät eväät tulevaisuuden varalle, meillä olisikin tästä lähin vain pikkuvikoja hiottavana tulevien valmennusten aikana.
Valmensin tänään pitkästä aikaa Tacia ja Reetua, jotka saivat verrytellä kaikessa rauhassa kasaillessani heille esteitä. Yleisestä reippaudestaan poiketen ori näytti tänään vähän tahmealta, ratsastajasta puhumattakaan. Verryttelyn jälkeen laitoinkin ratsukon tekemään muutamia taivutuksia, sen jälkeen kavaljetteja ja lopuksi hieman kevyessä istunnassa laukkailua noin mielen ja kehon virkistämiseksi. Kun ratsukko viimein näytti kunnolla lämminneeltä, käskin heidän alkaa tulla heille rakentamaani rataa. Mitään kovin vaikeaa ei heillä ollut nyt tarkoitus teettää, mitä nyt kerrattaisiin perusasioita ja mahdollisesti katsottaisiin mitä korjattavaa meillä olisi tulevaisuudessa. Esteradan aikana huomasinkin, kuinka Taci selvästi jännittyi aina ennen estettä, ja vetäisi orin ohjista hyvin hellästi, aiheuttaen tässä kuitenkin hämmennyksen jonka takia hyppy oli aina aavistuksen epäpuhdas. Käskinkin Tacin antaa tästä lähin Reetulle vähän löyhempää ohjaa ennen estettä, ja yrittää itse keskittyä vain ja ainoastaan hyppyyn. Ratsastajan jännitys saataisiin pois vain harjoittelun myötä ja ajan kanssa, Taci kun on itsekin sanonut ettei ole oikein elementissään esteradoilla. Reetu hyppäsi tänään kuitenkin hyvin reippaasti, joten ratsastajan tekemät hiuksenhienot virheet eivät siihen niin kovin paljoa vaikuttaneet. Perfektionistina kuitenkin panin nuo pikku erheetkin merkille, ja valmennuksen päätyttyä neuvoin Tacille oikein rautalangasta vääntäen muutamia kikkoja jotka voisivat auttaa stressaamiseen radalla. Ratsukolla näyttää onneksi olevan melko hyvät eväät tulevaisuuden varalle, meillä olisikin tästä lähin vain pikkuvikoja hiottavana tulevien valmennusten aikana.
Päiväkirja
10.9.2015 Aika sitten menee hurjan nopeasti...
Vastahan Reetu oli se kaunis vaaleanrautias varsasöpöläinen, ja nyt se onkin jo täysin valkeaksi muuttunut, ryhdikäs ja komea estekonkari. Ori onkin kisannut kisansa jo aikapäiviä sitten, ja onhan se saanut jo jälkikasvuakin useamman varsan verran. En siis voi olla muuta kuin erittäin ylpeä tästä kullannupusta, jonka tajusinkin olevan jo laatisvalmis muutama päivä sitten. Tänään sattuikin olemaan viimeinen tilaisuus osallistua syyskuun ERJ-laatuarvosteluun, ja sinne minä ilmoitinkin Reetun sekä toisen kasvattini Valiant Dreamerin. Dreamerille en odota mitään kakkospalkintoa parempaa, mutta Reetun toivoisin tuovan kotiin ykkösen. Jos ei niin sitten mennään joskus uusimaan. Estelaatiksen jälkeen suunnitelmissa olisi käyttää Reetua jalostukseen vielä ainakin kahden varsan verran, sen jälkeen jos suunnattaisiin vielä yleislaatuarvosteluun ja päästettäisiin ori sitten kokonaisvaltaiselle eläkkeelle. Sen Reetu kyllä onkin sitten jo ansainnut, on se vaan ollut niin rakas ja ihana koko sen ajan mitä olemme sen kanssa saaneet tekemisissä olla. Vaikken Reetun kanssa niin paljon touhunnutkaan sen ollessa nuorempi - lähinnä liikutin ja autoin valmentautumisessa - on se kuitenkin ollut aina yksi suosikkikasvateistani (johtuen orin itsensä lisäksi suureksi osin varmaankin sen vanhemmista jotka molemmat ovat omia suosikkejani meidän tuontisukuisista hevosista). Sen takia Reetun kanssa tähdätäänkin korkealle, emmekä varmana jää nuolemaan näppejämme. Sitten kun tästäkin orista aika joskus jättää, jää monen meistä tallilaisista sydämeen suuri, valkoisen unelmaorin kokoinen aukko.
20.5.2015 Kevyttä estehumputtelua
Tein tänään Reetun kanssa kevyehköä estetreeniä, jota ei ehkä voinut edes treeniksi sanoa. Ulkokentällemme oli jäänyt lojumaan aamuisista valmennuksista muutama ristikkoeste, joita hyppelimme orin kanssa muutamaan otteeseen. Tarkoitus olikin ollut ottaa tänään ihan rennosti, joten teimme lähinnä yksinkertaisia koulujuttuja ja välillä, lähinnä orin mielen virkistykseksi, hyppäsimme muutaman esteen. Korkeudeltaan ne eivät ylittäneet paljon meidän tallikoiramme Rekun säkäkorkeutta, joten Reetu pääsikin lähinnä harppaamaan niiden yli. Tallityttömme Ellan sattuessa treenin loppupuolella paikalle käskinkin hänen pudottaa esteet puomeiksi, jotta voisimme orin kanssa tehdä hieman puomiharjoittelua. Vaihtelu taisi tehdä hyvää sekä minulle että Reetulle, molemmat kun ollaan totuttu siihen että kun hypätään niin silloin ne esteet ovat korkeita ja niistä mennään yli hirveällä loikalla. Nyt orikin sai vähän verrytellä jalkojaan, kun puomien yli mennessään se sai venyttää ne suoriksi, eikä polvia tarvinnut koukistella ollenkaan yli mennessä. Loppuverryttelyksi otimme kaarevia teitä ravissa, ja loppukäynnit menimme sitten kävelemään keväiseen maastoon. Ennen kesää olisi tarkoitus saada Reetun kisaura viimein päätökseen, ja lähteä siitä sitten pikkuhiljaa valmistautumaan ERJ-laatista varten. Sen jälkeen luvassa olisikin lähinnä jalostuskäyttöä ja oloneuvoksen viran toteuttamista.
11.9.2014 Harjoittelua
Reetu on nyt jo nelivuotias orinrutjake, joka on harmiksemme harmaantunut joka karvanlähtö enemmän ja enemmän. Suloisesta toffenvärisestä raudikkovarsasta meillä onkin enää muisto jäljellä, sillä näiden neljän vuoden aikana Reetu on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Varsa-aikaan luonteeltaankin kovin kiltti ja aavistuksen ujohko varsa onkin kasvanut nyt vahvaksi ja melko kokeilunhaluiseksi komistukseksi. Orin kanssa saadaankin tapella harva se päivä arvojärjestyksestä, ja sitäkin enemmän tuota uteliasta hermosahaa saa kieltää menemästä sinne ja työntämästä turpaansa tuonne. Onhan Reetu jo saanutkin ujutettua turpansa maneesin ovien väliin juuri niiden mennessä kiinni. Turvan se kyllä ehti vetää välistä pois, mutta muutama tuntokarva siinä litistyi. Reetun kanssa joka päivä onkin erilainen, mikä on sinänsä hyvä, sinänsä huono juttu. Tähän päivään nyt vihdoin siirtyäksemme, harjoittelimme Reetun kanssa iltapäivällä koulujuttuja. Esteitä oltiin jo hypätty kahtena peräkkäsenä päivänä, joten oli jo aikakin mennä sileällä. Huomenna Reetulla olisikin sitten vapaapäivä, joten tänään vedettiinkin ihan normaali, melko kevyehkö koulutreeni. Ohjelmaamme kuului lähinnä taivutteluja joka askellajissa, samalla testasin miten orilta luonnistuu kahdeksikko. Enemmän kouluratsastukseen taipuvaisena minulle tehtävät eivät tuottaneet hankaluuksia. Reetukin totteli nätisti, ja vaikka kaikkea se ei osannutkaan, teki se kaiken juuri kuten käskin. Harjoittelimme siinä vähän päälle tunnin, kun ajattelin koulukiemuroiden jo riittävän. Teimmekin sitten loppuun perusteelliset verryttelyt ennen kuin vein orin karsinaansa. Reetu ei näyttänyt olevan moksiskaan harjoittelusta, mutta itselläni oli jo noussut hiki pintaan ihan kunnolla. Vietyäni orin karsinaansa harjasin sen vielä ja pistin jo iltakuntoon. Loppupäivän se saisikin viettää karsinassaan, huomenna se pääsisikin jo aikaisin aamusta tarhailemaan.
Vastahan Reetu oli se kaunis vaaleanrautias varsasöpöläinen, ja nyt se onkin jo täysin valkeaksi muuttunut, ryhdikäs ja komea estekonkari. Ori onkin kisannut kisansa jo aikapäiviä sitten, ja onhan se saanut jo jälkikasvuakin useamman varsan verran. En siis voi olla muuta kuin erittäin ylpeä tästä kullannupusta, jonka tajusinkin olevan jo laatisvalmis muutama päivä sitten. Tänään sattuikin olemaan viimeinen tilaisuus osallistua syyskuun ERJ-laatuarvosteluun, ja sinne minä ilmoitinkin Reetun sekä toisen kasvattini Valiant Dreamerin. Dreamerille en odota mitään kakkospalkintoa parempaa, mutta Reetun toivoisin tuovan kotiin ykkösen. Jos ei niin sitten mennään joskus uusimaan. Estelaatiksen jälkeen suunnitelmissa olisi käyttää Reetua jalostukseen vielä ainakin kahden varsan verran, sen jälkeen jos suunnattaisiin vielä yleislaatuarvosteluun ja päästettäisiin ori sitten kokonaisvaltaiselle eläkkeelle. Sen Reetu kyllä onkin sitten jo ansainnut, on se vaan ollut niin rakas ja ihana koko sen ajan mitä olemme sen kanssa saaneet tekemisissä olla. Vaikken Reetun kanssa niin paljon touhunnutkaan sen ollessa nuorempi - lähinnä liikutin ja autoin valmentautumisessa - on se kuitenkin ollut aina yksi suosikkikasvateistani (johtuen orin itsensä lisäksi suureksi osin varmaankin sen vanhemmista jotka molemmat ovat omia suosikkejani meidän tuontisukuisista hevosista). Sen takia Reetun kanssa tähdätäänkin korkealle, emmekä varmana jää nuolemaan näppejämme. Sitten kun tästäkin orista aika joskus jättää, jää monen meistä tallilaisista sydämeen suuri, valkoisen unelmaorin kokoinen aukko.
20.5.2015 Kevyttä estehumputtelua
Tein tänään Reetun kanssa kevyehköä estetreeniä, jota ei ehkä voinut edes treeniksi sanoa. Ulkokentällemme oli jäänyt lojumaan aamuisista valmennuksista muutama ristikkoeste, joita hyppelimme orin kanssa muutamaan otteeseen. Tarkoitus olikin ollut ottaa tänään ihan rennosti, joten teimme lähinnä yksinkertaisia koulujuttuja ja välillä, lähinnä orin mielen virkistykseksi, hyppäsimme muutaman esteen. Korkeudeltaan ne eivät ylittäneet paljon meidän tallikoiramme Rekun säkäkorkeutta, joten Reetu pääsikin lähinnä harppaamaan niiden yli. Tallityttömme Ellan sattuessa treenin loppupuolella paikalle käskinkin hänen pudottaa esteet puomeiksi, jotta voisimme orin kanssa tehdä hieman puomiharjoittelua. Vaihtelu taisi tehdä hyvää sekä minulle että Reetulle, molemmat kun ollaan totuttu siihen että kun hypätään niin silloin ne esteet ovat korkeita ja niistä mennään yli hirveällä loikalla. Nyt orikin sai vähän verrytellä jalkojaan, kun puomien yli mennessään se sai venyttää ne suoriksi, eikä polvia tarvinnut koukistella ollenkaan yli mennessä. Loppuverryttelyksi otimme kaarevia teitä ravissa, ja loppukäynnit menimme sitten kävelemään keväiseen maastoon. Ennen kesää olisi tarkoitus saada Reetun kisaura viimein päätökseen, ja lähteä siitä sitten pikkuhiljaa valmistautumaan ERJ-laatista varten. Sen jälkeen luvassa olisikin lähinnä jalostuskäyttöä ja oloneuvoksen viran toteuttamista.
11.9.2014 Harjoittelua
Reetu on nyt jo nelivuotias orinrutjake, joka on harmiksemme harmaantunut joka karvanlähtö enemmän ja enemmän. Suloisesta toffenvärisestä raudikkovarsasta meillä onkin enää muisto jäljellä, sillä näiden neljän vuoden aikana Reetu on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Varsa-aikaan luonteeltaankin kovin kiltti ja aavistuksen ujohko varsa onkin kasvanut nyt vahvaksi ja melko kokeilunhaluiseksi komistukseksi. Orin kanssa saadaankin tapella harva se päivä arvojärjestyksestä, ja sitäkin enemmän tuota uteliasta hermosahaa saa kieltää menemästä sinne ja työntämästä turpaansa tuonne. Onhan Reetu jo saanutkin ujutettua turpansa maneesin ovien väliin juuri niiden mennessä kiinni. Turvan se kyllä ehti vetää välistä pois, mutta muutama tuntokarva siinä litistyi. Reetun kanssa joka päivä onkin erilainen, mikä on sinänsä hyvä, sinänsä huono juttu. Tähän päivään nyt vihdoin siirtyäksemme, harjoittelimme Reetun kanssa iltapäivällä koulujuttuja. Esteitä oltiin jo hypätty kahtena peräkkäsenä päivänä, joten oli jo aikakin mennä sileällä. Huomenna Reetulla olisikin sitten vapaapäivä, joten tänään vedettiinkin ihan normaali, melko kevyehkö koulutreeni. Ohjelmaamme kuului lähinnä taivutteluja joka askellajissa, samalla testasin miten orilta luonnistuu kahdeksikko. Enemmän kouluratsastukseen taipuvaisena minulle tehtävät eivät tuottaneet hankaluuksia. Reetukin totteli nätisti, ja vaikka kaikkea se ei osannutkaan, teki se kaiken juuri kuten käskin. Harjoittelimme siinä vähän päälle tunnin, kun ajattelin koulukiemuroiden jo riittävän. Teimmekin sitten loppuun perusteelliset verryttelyt ennen kuin vein orin karsinaansa. Reetu ei näyttänyt olevan moksiskaan harjoittelusta, mutta itselläni oli jo noussut hiki pintaan ihan kunnolla. Vietyäni orin karsinaansa harjasin sen vielä ja pistin jo iltakuntoon. Loppupäivän se saisikin viettää karsinassaan, huomenna se pääsisikin jo aikaisin aamusta tarhailemaan.
