uusi omistaja, uusi osoite
©Tomasz Siergiej
Virallinen nimi | Valiant Irish Coffee | Ikä | 10, täyttänyt 4 vuotta 1.1.2015 |
Lempinimi | Iiris | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 167cm |
VH-tunnus | VH14-031-1156 | Väri | Rautias |
Syntynyt | 18.11.2014 | Painotus | Esteratsastus |
Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Re 160cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Suku
i. Jack Daniels F trak,168cm,mrn |
ii. Ernesto Guevara Lime trak,170cm,rn ERJ-I, YLA2 |
iii. Mr. Ex trak,171cm ERJ-I |
iie. Chimera II trak,172cm | ||
ie. Jarina F trak,164cm,m |
iei. Simply Sensational trak,167cm,m ERJ-II, YLA2 | |
iee. Jaylyn D trak,166cm,prn | ||
e. Valiant Texas Rose fwb,166cm,rt ERJ-I |
ei. Valiant Montclair fwb,167cm,trn ERJ-I |
eii. Mister Fantasy fwb,167cm,m ERJ-I |
eie. Las Serce trak,167cm,trn | ||
ee. Manhattan Beach VAL fwb,165cm,rt YLA1,ERJ-I |
eei. Camouflage fwb,167cm,rt YLA1,ERJ-I | |
eee. Madam Mercury fwb,164cm,rn YLA3 |
Isälinja: Jack Daniels F - Ernesto Guevara Lime - Mr. Ex
Emälinja: Valiant Texas Rose - Manhattan Beach VAL - Madam Mercury
Emälinja: Valiant Texas Rose - Manhattan Beach VAL - Madam Mercury
Jälkeläiset
14.01.2015 fwb-t.Valiant Raspberries (i.Apricot Wing Kern)
Kilpailut
Iiris kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet tamman VRL-profiilista.
Valmennukset
Päiväkirja
17.7.2015 Kevyttä kouluharjoittelua, tallityttö Ellan näkökulmasta (omistajan kirjoittama)
"Liikuta Iiris!" Taci huusi minulle tammatallin toisesta päästä niin, että koko miltei tyhjillään oleva rakennus raikasi. Suurin osa tammoista oli tällä hetkellä laidunlomalla, talliin olivatkin jääneet vain ne jotka olivat varsomaisillaan taikka vasta varsoneet, sekä ne joiden liikutussuunnitelmat eivät antaneet millään periksi. Iiris oli yksi näistä, joilla oli vielä kisakausi meneillään, laidunloma oltiinkin vietetty jo aivan alkukesästä, jotta voitaisiin treenailla koko loppukesä aina syksyyn asti ilman ylimääräisiä katkoja. Minähän en varsinaisesti ollut se Iiriksen vakioliikuttaja, mutta tänään oli kuulema varaa tinkiä siitä: tamman oli saatava treeninsä, oli ratsastaja sitten paikalla tai ei. Iiriksen vakiliikuttaja Niina vietti tällä hetkellä omaa kesälomaansa, joten minä sain hoitaa tämän hommat yhdessä Marian kanssa. Toisaalta Marialla oli niin paljon hommaa jo ennestään, että minullehan ne kaikki työtehtävät lopulta sälyttyivät. Palataksemme kuitenkin tähän päivään, minun tosiaan piti liikuttaa Iiris. Tamma oli minulle ennestään melko tuntematon, vaikka olinhan minä toki ihaillut sitä joskus aiemmin. En kuitenkaan ollut koskaan ratsastanut sillä, joten jännittihän se hieman kun en yhtään tiennyt millainen tamma olisi. Harjailin ja varustin Iiriksen kuntoon kaikessa rauhassa, ainakin karsinassaan se vaikutti melko lepsulta. Taluttaessani sitä sitten auringon kuivattamalle hiekkakentälle, näytti se valpastuvan hieman, pysyen silti mukavan rauhallisena. Selkäännousu sujui hyvin, samoin alkukäynnit. Kootessani ohjia Iiris hörähti ja alkoi kävellä nopeammin ja nopeammin, aivan kuin sillä olisi ollut kovakin kiire. Pidätin tammaa, ja se totteli onneksi nätisti. Muutaman kerran se yritti koetella minua meinaten lähteä ravailemaan, mutta aina pieni nykäisy ohjista palautti sen takaisin tuntumalle. Käveltyämme hyvän tovin siirsin tamman raviin. Hölkyttelimme siinä muutaman kierroksen, tehden päätyihin ympyrät. Lopulta kyllästyin pelkkään ravauttamiseen, ja nostatinkin laukan. Iiris kulki alkuun nätisti, mutta lähti sitten painamaan eteenpäin ihan yllättäen. Tällä kertaa kevyt pidäte ei tehnyt mitään, vaan minun piti ihan oikeasti istua syvälle penkkiin ja pidättää ohjista raskaalla kädellä. Iiriksen rauhoituessa taas, pystyin jatkamaan normaalia harjoittelua. Ratsastuksen edetessä alkoi se yhteinen sävel pikkuhiljaa löytyä, vaikka tiesinkin että tässä ei ole se minun suosikkiratsuni, eikä kyllä tulisikaan olemaan. Sen verran konstikas Iines tuntui olevan, vaikka melko helppohan se loppuunsa oli. Ratsastuksen päätteeksi menin vielä kävelemään tamman kanssa vähäksi aikaa maastoon. Vaikka tämänpäiväinen ratsastustuokio ei ollutkaan niin kiva kuin olin odottanut, oli se silti ihan hyvää kokemusta. Mitä enemmän ratsastin erilaisilla hevosilla, sitä paremmin ratsastin sitten niillä omilla vakkareillani, mikäs se olisikaan sen parempaa kuin monipuolinen kokemus.
"Liikuta Iiris!" Taci huusi minulle tammatallin toisesta päästä niin, että koko miltei tyhjillään oleva rakennus raikasi. Suurin osa tammoista oli tällä hetkellä laidunlomalla, talliin olivatkin jääneet vain ne jotka olivat varsomaisillaan taikka vasta varsoneet, sekä ne joiden liikutussuunnitelmat eivät antaneet millään periksi. Iiris oli yksi näistä, joilla oli vielä kisakausi meneillään, laidunloma oltiinkin vietetty jo aivan alkukesästä, jotta voitaisiin treenailla koko loppukesä aina syksyyn asti ilman ylimääräisiä katkoja. Minähän en varsinaisesti ollut se Iiriksen vakioliikuttaja, mutta tänään oli kuulema varaa tinkiä siitä: tamman oli saatava treeninsä, oli ratsastaja sitten paikalla tai ei. Iiriksen vakiliikuttaja Niina vietti tällä hetkellä omaa kesälomaansa, joten minä sain hoitaa tämän hommat yhdessä Marian kanssa. Toisaalta Marialla oli niin paljon hommaa jo ennestään, että minullehan ne kaikki työtehtävät lopulta sälyttyivät. Palataksemme kuitenkin tähän päivään, minun tosiaan piti liikuttaa Iiris. Tamma oli minulle ennestään melko tuntematon, vaikka olinhan minä toki ihaillut sitä joskus aiemmin. En kuitenkaan ollut koskaan ratsastanut sillä, joten jännittihän se hieman kun en yhtään tiennyt millainen tamma olisi. Harjailin ja varustin Iiriksen kuntoon kaikessa rauhassa, ainakin karsinassaan se vaikutti melko lepsulta. Taluttaessani sitä sitten auringon kuivattamalle hiekkakentälle, näytti se valpastuvan hieman, pysyen silti mukavan rauhallisena. Selkäännousu sujui hyvin, samoin alkukäynnit. Kootessani ohjia Iiris hörähti ja alkoi kävellä nopeammin ja nopeammin, aivan kuin sillä olisi ollut kovakin kiire. Pidätin tammaa, ja se totteli onneksi nätisti. Muutaman kerran se yritti koetella minua meinaten lähteä ravailemaan, mutta aina pieni nykäisy ohjista palautti sen takaisin tuntumalle. Käveltyämme hyvän tovin siirsin tamman raviin. Hölkyttelimme siinä muutaman kierroksen, tehden päätyihin ympyrät. Lopulta kyllästyin pelkkään ravauttamiseen, ja nostatinkin laukan. Iiris kulki alkuun nätisti, mutta lähti sitten painamaan eteenpäin ihan yllättäen. Tällä kertaa kevyt pidäte ei tehnyt mitään, vaan minun piti ihan oikeasti istua syvälle penkkiin ja pidättää ohjista raskaalla kädellä. Iiriksen rauhoituessa taas, pystyin jatkamaan normaalia harjoittelua. Ratsastuksen edetessä alkoi se yhteinen sävel pikkuhiljaa löytyä, vaikka tiesinkin että tässä ei ole se minun suosikkiratsuni, eikä kyllä tulisikaan olemaan. Sen verran konstikas Iines tuntui olevan, vaikka melko helppohan se loppuunsa oli. Ratsastuksen päätteeksi menin vielä kävelemään tamman kanssa vähäksi aikaa maastoon. Vaikka tämänpäiväinen ratsastustuokio ei ollutkaan niin kiva kuin olin odottanut, oli se silti ihan hyvää kokemusta. Mitä enemmän ratsastin erilaisilla hevosilla, sitä paremmin ratsastin sitten niillä omilla vakkareillani, mikäs se olisikaan sen parempaa kuin monipuolinen kokemus.