Rootvy Dutchman BRF
31 (13+18) - 31,5 (19,5+12) - 17 - 17 - 7 = 103,5p
ERJ-I palkittu 25.06.2015
7,5 + 40 + 25 + 20 + 15 = 107,5 p.
Virallinen nimi | Rootvy Dutchman BRF | Ikä | 25, täyttänyt 4 vuotta 1.12.2013 |
Lempinimi | Rottis | Rotu | Holsteininhevonen |
Sukupuoli | Ori | Säkäkorkeus | 160cm |
VH-tunnus | VH14-044-0340 | Väri | Ruunikonkimo |
Syntynyt | 10.8.2013 | Painotus | Esteratsastus |
Kasvattaja | VRL-10954 | Koulutustaso | Ko VaA, Re 160cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | YLA1, ERJ-I |
Taustaa ja luonne
Joo, onhan se pakko myöntää ettei se Rottiksen mahtailu rajoitu vain muihin hevosiin. Joka ikinen hoitotoimenpide menee osimoilleen niin, että oria täytyy palvoa ja paapoa, muuten ei kaviot nouse ja niin edelleen. Jos satulan rytkäisee selkään, nostaa ori sitten suitsia laittaessa päätään korkeuksiin eikä todellakaan avaa suutaan. Rottis on vähän sellainen sitä-saa-mitä-tilaa-tyyppi, jonka itse pitää aina jäädä voiton puolelle. Jos ori ei siis saa ylenpalttista etua jostain jutusta, ei se todellakaan aio näyttää sitten yhtään kunnioitusta ihmistä kohtaan. Jos orin kanssa löytää sen kultaisen keskitien - joka kyllä kallistuu voitokkaasti itse machomanin puoleen - sujuu hoitotoimenpiteet usein hyvin. Onhan Rottiksella sitten myös tietysti niitä päiviä, jolloin ihminen ei merkitse mitään. Silloin varsinkin talutustilanteessa on hyvä vähän näyttää lähtemällä rynnimään ja menemällä esittelemään itseään meidän tammoillemme. Vaikka Rottis tuntuukin joskus aivan mahdottoman ylimieliseltä, on se pohjimmiltaan ihan kiltti ja hyväsydäminen. Se ei vaan välttämättä näytä sitä kovin usein.
Ratsuna Rottis on tietysti ihan omaa luokkaansa, esteillä niin automaatinen ori muuttuu koulutreeneissä veteläksi kuin makaroni eikä patisteluista huolimatta tee sitten mitään mitä ratsastaja käskee ellei sitä juuri sillä hetkellä satu huvittamaan. Joskus reippaina päivinä myös koulu sujuu Rottiksen kanssa ongelmitta, ja silloin se selvästi näyttää yrittävän parastaan. Esteillä ori hyppää tasaisen rauhallisesti, sitä pitääkin välillä vähän hoputtaa ettei rata-aika venähdä liian pitkäksi. Rottis hyppää mielellään, ja sillä on oikein upea ja ilmava tekniikka. Se pudottaa harvemmin, ja silloin kun pudottaa niin se ei kuitenkaan hätkähdä pikku kolauksista. Rottis onkin oikea rautahermo, se ei tunnu stressaavan mistään pikkujutuista. Vaikka ratsastaja jännittäisikin selässä, ei sen lisäksi edes suuri kisayleisö ja ympärillä vilisevät ratsukot saa sitä menettämään hermojaan. Ori onkin oikein etevä kisakaveri, ja menee radalla hyvin myös vähän kömpelömmänkin ratsastajan kanssa. Kuljetuksistakaan Rottis ei stressaa, joten se sopiikin vaikkapa rauhoittavaksi koppikaveriksi jollekin vähän herkkähermoisemmalle tapaukselle.
Suku
i. Roquefort PB holst,163cm,m ERJ-I |
ii. Romanesque holst,168cm,rn YLA1,ERJ-I |
iii. Roman Riot holst,166cm,prn,evm |
iie. Chinatown holst,163cm,prt,evm | ||
ie. Taran De La holst,162cm,m YLA2,ERJ-I |
iei. Imperial holst,172cm,m,evm | |
iee. Bad Blood holst,160cm,prn,evm | ||
e. Lavinia 'If holst,165cm,km YLA2,ERJ-I |
ei. Gilmour holst,162cm,rn ERJ-III |
eii. Heinrich II holst,161cm,m,evm |
eie. Gwendolin holst,166cm,rn,evm | ||
ee. Live On holst,169cm ERJ-II |
eei. Get Over It holst,168cm,rn,evm | |
eee. Hidden Lide holst,164cm,mrn,evm |
Sukuselvitys
iii.Roman Riot on punaruunikko, haastavaluonteinen holsteinori, jonka kisaura esteillä lähti sujumaan hyvin vasta, kun sen ratsastaja oppi hallitsemaan tämän vaativia luonteenpiirteitä oikein ja tuomaan niistä esille parhaat puolet. Ennen sitä se oli suorastaan mahdoton ratsastettava, ja tuntui jopa toivottomalta tapaukselta kovapäisyytensä vuoksi. Jalostukseen ori ei ole luonteensa takia paljoa päässyt, nyt jo eläkeikäinen herra on kuitenkin jo muutaman varsan isä.
iie.Chinatown oli punaruunikko saksalaistamma, joka kisasi kenttää nuorempana ennen kuin sitten siirtyi rataesteille ja matkasi Ruotsiin tekemään uutta uraa. Menestyksekkään kilpauran päätteeksi tamma muutti takaisin Saksaan jossa se siirtyi kokonaan siitoskäyttöön. Ruotsissa se ehti saada yhden varsan ennen takaisin kotimaahan muuttoa.
iei.Imperial on suurikokoinen komistus, joka kärsi kisauransa aikana useista loukkaantumisista ja pitkistä sairaslomista. Tämä vaikutti sen menestykseen, ja parhaimmillaan se yltikin vain keskikastiin. Ori siirtyi jalostuskäyttöön 14-vuotiaana, ennen sitä se oltiin hylätty pariin otteeseen ontumisen takia. Tätä nykyä Imperialilla on 46 jälkeläistä.
iee.Bad Blood on hyvin vahvan luonteen omaava tamma, joka on nuoruudessaan menestynyt upeasti kilpakentillä. Sähäkkä ja räjähdysaltis tamma suorittikin hyvin osuutensa radalla. Tamman myöhemmistä elämänvaiheista taikka jälkeläisistä emme löytäneet paljon mitään tietoa.
eii.Heinrich II on pienikokoinen ori, jonka kapasiteetti olisi yltänyt aina suurimpiin luokkiin, mutta ratsastaja ei tahtonut edetä sinne asti. Ori kilpailikin hyvällä menestyksellä 140cm luokissa. Suosittua jalostusoria siitä ei koskaan tullut, mutta muutama suvunjatkaja sillä on jo maailmassa.
eie.Gwendolin on suorastaan upea ruunikkotamma, joka on menestynyt esteillä 160cm luokissa. Sen lisäksi sillä on menestystä myös näyttelyistä ja jalostuspäiviltä. Tamma on jättänyt jälkeensä jo useamman varsan, joista kaikki ovat olleet taattuja menestyjiä.
eei.Get Over It on suorastaan huikea ori, joka on putsannut palkintopöydät niin useissa kisoissa kuin näyttelyissäkin. Ori on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle, ja periyttää selvästi upeita ominaisuuksiaan myös jälkeläisilleen joita sillä onkin useampi kappale.
eee.Hidden Life on kaunis mustanruunikko tamma, joka on sekä hyvärakenteinen, että -käytöksinen. Tamma on kisannut vain muutamia startteja, ja jälkeläisiä sillä on tällä hetkellä yksi kappale.
Jälkeläiset
07.11.2014 fwb-o.Valiant Drunken Huntsman (e.Valiant Strawberry Stripes)
22.11.2014 fwb-t.Valiant Double Bubble (e.Valiant Donauwelle)
02.03.2015 fwb-t.Shadow's Viva la Vida (e.Viva La Vega WAS)
09.08.2015 holst-t.Noack Honeybomb (e.Haylie von Gateaway)
+ astunut tammat Avery Aeon, Maryann CER, Hildis von Gateaway ja Silver Sapphire CRN
Kilpailut
Valmennukset
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään meidän oli tarkoitus harjoitella laukanvaihtoa esteen päällä. Tullessani maneesiin Rottis ja Ella olivat verrytelleet valmiiksi, joten pääsimme heti aloittamaan valmentautumisen. Käskin ratsukon ensin tulla kentän keskellä oleva este, joka tultaisiin kokorataleikkaa-kuviossa. Se oli ihan peruseste, ja Ella pystyikin keskittymään kaiken muun säätämisen sijaan antamaan sopivat avut laukanvaihtoa ajatellen. Rottis selvästi vastaanotti avut, muttei tehnyt mitään itse jotta laukka vaihtuisi. Se oli sen mielestä varmaan liian vaivalloista, joten kehotin Ellaa vaan antamaan voimakkaammat avut. Rottis kun oli joskus vähän tuollainen junttura. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen laukanvaihto viimein onnistui, ja käskin jatkaa siitä pitkän sivun kupeessa olevalle kolmen esteen sarjalle. Siitä sitten mentäisiin uudelle esteelle, joka vaihtaisi taas suunnan ja jolla pitäisi tehdä laukanvaihto. Sarjalla Rottiksella näytti olevan ongelmia, sillä se ei hypännyt tarpeeksi korkealle vaan puomeja hipoen loikkasi jokaisen yli, ilmeisen laiskan oloisesti. Käskin Ellan viimeistään nyt pistämään oriin ihan kunnolla vauhtia, sillä tänään ei ollut aikaa jäädä junnaamaan tuollaisiin pikkujuttuihin kuten lähestymisnopeus. Siitä ratsukko sitten jatkoi huomattavasti reippaammin esteelle, jossa he suorittivat täydellisen laukanvaihdon. Käskin nyt tästä suunnasta tulla koko homma vielä uudelleen, aloittaen ensiksi käymästämme esteestä. Tälä kertaa koko rata suoriutui hyvin, ja laukanvaihdoissa ei ollut mitään moittimista. Käskin Ellan antaa Rottikselle vähän pidempää ohjaa ja aloittaa itsenäinen loppuverryttely sällä aikaa kun minä aloin purkaa esteitä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään meillä olikin vähän erikoisempi estevalmennus, kun maneesin ollessa koko päivän varattuna jouduimme harjoittelemaan ulkokentällä. Koko kenttä oli ihan loskassa, ja se näytti vaikuttavan ratsukon suoritukseen selvästi. Jo alkuverryttelyissä Rottis osoitti mieltään heittelemällä pukkeja joka toisella askeleella. Itse kuningas kun ei näyttänyt tykkäävän mudansekaisesta lumivellistä joka roiskui ympäriinsä sen laukatessa ympäri kenttää. Käskin Ellan vähän näpäyttää oria raipalla ja pistää se ruotuun. Tänään tarkoituksena oli harjoitella ihan simppeliä ratakokonaisuutta, joka ei kuitenkaan onnistuisi jos Rottis ei kuuntelisi ratsastajaansa. Temppuilu jäikin siihen, ja ratsukon aloittaessa hyppäämisen näytti Rottis saavan keskittymiskykyä joka siltä joskus tuntui puuttuvan. Alkuun esteet sujuivat vähän niin ja näin, olihan meillä tietysti vähän huono hyppyalustakin. Se toi harjoitukseen vähän turhan paljon haastetta, ja Rottiksen omalle tasolle emme kyllä tällä kertaa edes yrittäneet yltää. Jätimmekin estekorkeuden vähän matalammaksi ja keskityimme enemmän siihen miten ratsukolla muuten meni. Kuten aina, Ella sai vähän patistella Rottista ennen kuin se alkoi liikkua sulavammin. Loppua kohden ori sitten tuntui vähän kuumivan liika, ja tyttö sai pidätellä sitä ihan kunnolla. Esteistunnassa Ellalla näytti olevan vielä korjattavaa, tyttö joutui kuitenkin keskittymään niin paljon kaikkeen pieneen säätämiseen orin kanssa joten ajattelin olla nyt takertumatta pikkuseikkoihin. Kun olimme saaneet radan sujumaan muutamaan otteeseen onnistuneesti, päästin ratsukon aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä. Kotitehtäväksi annoin Ellalle harjoitella ratsastamaan vähän tehokkaammin, jotta Rottiksesta saataisiin mahdollisimman paljon irti jo heti alkuun ja valmennuksissa pystyttäisiinkin sitten keskittymään muihinkin juttuihin.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tänään ajattelin pitää estevalmennuksen ulkosalla, ja Ellakin näytti tykkäävän ideasta. Rottiskaan ei näyttänyt pistävän pahakseen, se oikeastaan näytti paljon innostuneemmalta kuin tavallisesti. Käskin ratsukon verrytellä itsenäisesti sillä aikaa kun minä kasaisin esteitä. Tänään tarkoituksena olisi harjoitella askelten sovitusta esteiden välillä, joka jäi viime valmennuksessa vähän taka-alalle. Kun olin saanut yksinkertaisen radan koottua, käskin ratsukon ottaa vähän aikaa ihan käyntiä pidemmällä ohjalla jotta voisin neuvoa heille ensimmäisen tehtävän. Ratsukon oli tultava kolmen esteen sarja, jossa esteiden väleihin jäisi viisi ja kuusi askelta. Kehotin ensin tulla ihan normaalisti. Rottis näytti olevan innoissaan, ja tulikin jättäen väleihin viisi ja viisi askelta. Neuvoin Ellaa pidättämään hiukan, jotta saataisiin mentyä sillä "normaalilla" askelmäärällä. Parin yrittämän jälkeen saatiin tehtävä onnistumaan, ja päästiinkin jatkamaan eteenpäin. Nyt ratsukon oli tultava esteet kuuden ja seitsemän askeleen välein. Kentän toisella puolella olisi samanlaisen sarja, joka tultaisiin myös kuudella ja seitsemällä. Tällä kertaa Rottis näytti tulevan valmiiksi niin hitaasti, ettei Ellan tarvinnut tehdä mitään suorittaakseen tehtävä oikean askelmäärän mukaisesti. Käskin pistää oriin vähän vauhtia, ja yrittää tulla taas alkuperäisellä askelmäärällä. Rottis näytti olevan kuuliaisena, ja tehtävä sujui hyvin. Vielä kerran otettiin tehtävä suuremmalla askelmäärällä, ja nyt Rottis kokosikin askeleitaan ryhdikkään näköisesti. Loppuun otettiin vielä pari helppoa radanpätkää Rottiksen omalta tasolta, jonka jälkeen päästin ratsukon aloittamaan itsenäisen loppuverryttelyn sillä aikaa kun itse aloin purkaa esteitä.
Estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Valmensin tänään Rottista ja Ellaa, joiden oli tarkoitus opetella hieman ratsastusradan teitä. Ratsukko oli jo verrytellyt itsenäisesti tullessani maneesiin, joten pystyimme aloittamaan harjoittelun hetimmiten. Alkuun kehotin ratsukkoa tulemaan helpon radan, jonka esteet olivat vielä matalia ristikoita. Kun he pääsisivät jyvälle radan rakenteesta, voitaisiin keskittyä joka kohtaan erikseen ja sitten vielä testata miten homma lähtisi pelittämään kokonaisuutena. Jyrkissäkään kaarteissa ei Rottiksella näyttänyt olevan ongelmia, sillä se lompsutti eteenpäin niin laiskan ja hitaan oloisesti. Kehotinkin Ellan pistää oriin vähän vauhtia, jolloin tämä heitti pari pukkia protestiksi. Ella pidätti Rottista hieman, ja antoi sen jälkeen uudestaan pohjetta. Nyt ori lisäsi vauhtiaan, ja rata näytti jatkuvan mukavan reippaasti. Nyt ratsukon pitikin vähän jo hidastella parissa kaarteessa, ja eräällä sarjalla oli sovitettava askeleita vähän. Ratsukko näytti menevän ihan lupaavasti, mutta radan aikana näki selvästi missä kohdissa olisi parantamisen varaa. Niihin ajattelinkin keskittyä tänään. Radan jälkeen käskin ratsukon ravailla vähän aikaa uralla ja kuunnella ohjeitani. Nostin muutaman esteen nyt metriin, ja selitin kuinka nämä pitäisi tulla. Radantynkään kuului nyt neljä estettä, jotka muodostivat yhden jyrkän kaarteen ja sarjan. Ratsukon olisi tultava esteille ihan reippaassa vauhdissa, hidastettava kaarteessa ja lisättävä taas vauhtia ennen sarjaa. Sarjalla olevien esteiden välin voisi tulla viidellä tai kuudella askeleella, sanoin Ellalle että tämä voisi tähdätä viiteen. Kun ratsukko lähti tulemaan tehtävää, näytti Rottis taas pistävän pienemmän vaihteen päälle. Ella saikin patistaa sitä ihan kunnolla eteenpäin, ja vasta ensimmäisen esteen jälkeisessä kaarteessa ori näytti kiihdyttävän. Rottis näytti selvästi tekevän sen ihan piruiluksi, mutta käskin jatkaa tehtävää normaalisti. Ratsukko tuli sarjan upeasti, ja esteiden väliin jäi viisi siistiä askelta. Annoin ratsukon tulla tehtävän vielä pari kertaa uudelleen, ja kun tämä näytti lähtevän sujumaan, nostin esteet Rottiksen omalle tasolle. Nyt käskin ratsukon tulla edellisen tehtävän radantynkä, ja jatkaa siitä eteenpäin samalla tavalla kuin alkuun läpikäymässämme radassa. Koko rataan kuului vielä pari tiukempaa käännöstä, ja käskinkin Ellan keskittyä varsinkin niihin. Muuten ratsastus näytti lähteneen sujumaan oikein hienosti. Rottis näytti olevan nyt hyvin kuulolla, ja se menikin mukavan reippaasti ilman ylimääräistä säätämistä. Rata sujuikin oikein hyvin. Kehotin ratsukon tulla se vielä kerran, jotta saisin todeta että edellinen yrittämä oli taitoa eikä tuuria. Kun ratsukko suoriutui radasta uudemman kerran puhtaasti, annoin heille vielä palautetta valmennuksen kulusta ja heidän kehityksestään, ja neuvoin vielä "kotitehtäväksi" keskittymään askelten kokoamiseen varsinkin tällaisia ratoja ajatellen. Sitten päästinkin ratsukon aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä samalla kun itse aloin purkamaan esteitä.
Päiväkirja
22.12.2014 Pieniä sinisiä miehiä
Yksin maastoilu ei ole kivaa silloin, kun ulkona on jo pimeää ja meidän urheimmatkin orit tuntuvat vapisevan kuin haavanlehti meiltä kylälle menevällä tienpätkällä. Tänään olikin sellainen kerta, jolloin todellakin kaduin sitä että olin lähtenyt Rottiksen kanssa kahdestaan ulkoilemaan. Laittaessani oria kuntoon ulkona oli jo hämärää, ja sisältä valoisasta ei erottanut yhtään pihalla käyvää liikettä. Lähtiessämme vihdoin kävelemään tallin ovelta tielle päin, tuntui Rottis omasta tyynen viileästä asenteestani huolimatta pälyilevän koko ajan sivuilleen ja hermoilevan hetki hetkeltä enemmän. Kävelimme parin kilometrin matkan, ja kiersimmekin kylän (kauppa, koulu ja huoltoasema, ei edes asfaltoitua tietä) ympäri ennen takaisin kääntymistä. Kaupan takana Rottis säikähti perinpohjin kavahtaen takajaloilleen: siellä oli sinipukuisia huoltomiehiä korjaamassa rikkonaista ilmalämpöpumppua. Vaikka kuinka yritin rauhoitella oria, teki tämä courbettemaisia loikkia, ihan useamman kappaleen kunnes olimme hyvän matkan päässä noista kauheista otuksista. Sitten se keksi ottaa jalat alleen ja pinkaisi hurjaan kiitolaukkaan jään kuorruttamaa maantietä pitkin. Mielessäni kävi jo hupaisa ajatus kuinka Rottista voisi sanoa maantiekiitäjäksi juoksupyrähdyksensä takia. Hupi loppui huitenkin lyhyeen, kun ori liukastui. Se ei kaatunut, vaan sai jalat alleen viime tingassa. Jymähdys oli kuitenkin sellainen, että varmaan jokin paikka venähti. Pahimmasta säikähdyksestä päästyään Rottis alkoi steppailla paikallaan ja selvästi ontui toista etustaan. Nousin alas ratsailta ja pidin ohjista tiukasti kiinni. Sehän tästä vielä olisi puuttunut että ori olisi karannut ja eksynyt pimeään metsään loukkaantuneena. Hetken tarkkailin tilannetta, ja kun Rottis viimein tuntui vähän tasaavan hengitystään ja steppailukin loppui, aloin kävellä eteenpäin toivoen että ori seuraisi kiltisti. Muutaman haparoivan askeleen jälkeen se alkoi tepastella vieressäni lievästi ontuen. Jalka ei näyttänyt pahalta, ilmeisesti kyseessä oli vain pikku venähdys joka paranisi parhaimmillaan jo yön aikana. Kahden kilometrin matka tallille tuntui kestävän ikuisuuden kävellen, varsinkin kun talutuksessani ollut Rottis sattui tällä hetkellä olemaan melko arvaamaton. Pakkanen tuntui kiristyvän, ja meidän molempien hengitys höyrysi viileässä talvi-ilmassa. Hanki kimmelsi kauniisti, mutta tällä kertaa idyllinen maalaismaisema ei tuntunut kovinkaan viehättävältä. Tahdoin vain tallille hoitamaan orin kuntoon ja tarkistamaan ihan kunnolla ettei sen jaloissa nyt ole mitään. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen päädyimme viimein tallin pihaan, ja vähin äänin luikimme Rottiksen karsinalle. Riisuin orin varusteet ja kävin jokaisen jalan yksitellen läpi, samoin kuin kyljet ja kaulankin. Mitään turvotusta taikka muita epäilyttäviä jälkiä ei näkymyt, joten laitoin orin iltakuntoon ja lähdin toimistolle. Huomenna eläinlääkäri saisi vielä tutkia Rottiksen paremmin, jotta voisin olla varma ettei sille tosissaan käynyt mitään vakavaa.
10.11.2014 Valmiina uusiin haasteisiin
Tänään vasta kunnolla tajusin sen tosiseikan, että Rottishan alkaa kohta olla valmis yleislaatuarvostelua varten. Kirjoitellessani orille tekstejä ahkerana on se siinä samalla hankkinut mainetta ja kunniaa porrastetuissa kisaamalla, ja kohtahan sillä alkaa jo olla ihan kunnolla nuita ominaisuuspisteitäkin. Ainoa mikä Rottikselta sitten puuttuu, on se jälkeläisnäyttö. Vähänhän se kyllä jännittää että mitenkähän me saataisiin tälle orinrotjakkeelle hommattua yhteensä ne kuusi jälkeläistä, se kun ei ole vielä kisannut tappiin asti, ja pelkät laatishaaveet eivät auta siinä varsojen myynnissä. Nykyään kun tuntuu että orilla pitää olla suunnaton rivi meriittejä ja arvonimiä ennen kuin se kelpaa jalostukseen. No, ainakin minä olen valmis ottamaan Rottiksesta varsan jos toisenkin itselleni jos niikseen tulee, vaikka meillä taitaakin olla jo kotona tämä orimuksen jälkikasvua. Samapa tuo miten Rottis kelpaa jalostukseen, kunhan saataisiin se tarpeellinen jälkeläisnäyttö kasaan mahdollisimman äkkiä. Ykköspalkintoahan sinne yleislaatikseen ollaan aina menossa hakemaan, ja tällaisen vaivan Rottikseen nähtyäni en todellakaan anna sen pisteiden jäävän vajaaksi sellaisen seikan kuin puutteellisen jälkeläisnäytön takia.
9.10.2014 Maastoilua
Koska eläinlääkäri oli eilen määrännyt, että Rottiksen kanssa pitäisi yrittää kehittää lihaskuntoa, tuntui maastoilu sopivalta jutulta näin aluksi. Eilen tullut haava oli jo umpeutunut, eikä ori näyttänyt aristavan sitä yhtään. Se näytti tosiaan olevan vain pintanaarmu, mikä kyllä näytti pahalta kun siitä kohtaa oli karvat lähtenyt. Miltei talvipaksuudessaan oleva karvapeite olikin suojannut orin lapaa sen verran, ettei se ollut auennut sen syvemmin. Kalju kohta siihen kyllä tuli, mutta meillä taisi olla onni onnettomuudessa. Muuten oltaisiin Rottiksen kanssa jouduttu pitämään sairaslomaa ja se olisi vaikuttanut meidän edistymiseen negatiivisesti. Laitellessani oria tänään kuntoon, tarkistin haavan vielä läpikotaisin, jotta näkisin että se tosiaan on paranemaan päin. Peitin sen vielä varmuuden vuoksi, jottei siihen tosiaankaan menisi likaa. Sitten varustin orin pikaisesti, ja aloin taluttamaan sitä pihalle. Ilma oli hyvin viileää, ja tummat pilvet yläpuolella enteilivät sadetta. Ajattelin kuitenkin, että tuskin meillä nyt niin huono tuuri voisi olla että alkaisi sataa. Alkumatka näyttikin menevän oikein mukavasti. Kiipeilimme Rottiksen kanssa jyrkkiä ylämäkiä, ja laitoin sen ihan oikeasti työskentelemään vaikka tämä oli varmaan luullut kyseessä olevan pelkkä rento sunnuntailenkin tapainen. Kun olimme työskennelleet tarpeeksi, lähdimme kulkemaan hissukseen takaisin tallille päin. Rottiksen askellellessa laiskan oloisesti allani aloin jo ajatella, kuinka olemme oikeasti edistyneet tämän parin kuukauden aikana. Jos tämä treenaaminen tuottaisi pian tulosta, voisi ori olla jo ihan loppuvuodesta valmis siirtymään vähän rennompaan käyttöön. Nyt kun ollaan kisoissakin pärjätty suhteellisen hyvällä menestyksellä, niin jalostuskäyttökin voisi olla kohta ajankohtaista. Ajatukseni katkesivat orin kiihdytäessään vauhtia raviin. Samassa alkoi satamaan taivaan täydeltä. Rottis ei näyttänyt olevan moksiskaan sateesta, mutta minua se todellakin haittasi. Onneksi olimme melkein jo tallin pihassa, joten emme joutuneet kärsimään ulkona sen enempää. Riisuttuani Rottiksen harjasin sen kunnolla ja laitoin sille talliloimen. Tämä oli oikeasti kuin uitettu rotta, niin laihan ja resuisen näköinen. Hoidettuani orin menin itse tulikuumaan suihkuun, tänään olisi vielä monta muuta hevosta liikutettavana. Niiden kanssa taitaisin mennä suosiolla maneesiin ratsastamaan.
8.10.2014 Eläinlääkärin tarkastuksessa
Rottis vietti tänään koko aamupäivän vapaata, puolenpäivän jälkeen ori pakattiinkin traileriin ja lähdettiin ajamaan Kuopiota päin. Tarkoitushan ei ollut alunperin edes käyttää oria tänään eläinlääkärissä, mutta oma päivystävä lääkärimme oli, yllätys yllätys, syysflunssassa ja Rottis sattui tarhassa riehuessaan saamaan pitkän haavan lapaansa. Mikään syvä viilto ei ollut, mutta hyvin pahan näköinen. Verta tuli jonkin verran, ja ajateltiin että ei tästä ilman tikkejä selvitä. Onneksi Kuopion laidalla sijaitseva eläinlääkäriasema oli auki, ja siellä oli vielä vapaata. Päästiinkin sinne siis ilman kummempia ajanvarauksia, joka oli kyllä ihmeellistä. Normaalisti kun sinne on joutunut ihan jonottamaan. Kun Rottis sitten saatiin tarkastukseen, putosi iso kivi rinnaltani. Kyseessä oli tosiaan vain pintanaarmu, jota pitäisi tulehduksen välttämiseksi puhdistaa pari kertaa päivässä. Eläinlääkäri peitti sen vielä, jotta siihen ei pääsisi likaa. Lasku oli loppuunsa ihan kunnioitettava, sillä samalla päätettiin tarkistaa koko ori mikä meidän pitikin tehdä kunhan oma eläinlääkärimme palaisi töihin. Nyt kun kuitenkin oltiin ihan asemalla niin samahan se oli tehdä täällä. Rottis sai terveen paperit, ja haavakaan ei kuulema haittaisi sen liikutusta. Eläinlääkäri suositteli vielä irtohypyttämään oria ja käymään vaikka vähän maastoilemassa joka päivä. Lihaskunto kun oli näyttänyt vähän rappeutuneen kesän laidunloman jäljiltä. Pakko myöntää, että ehkä tämä komistus on hieman laihtunut viime keväästä. Jospa kuitenkin talvi saisi taas ihmeitä aikaan, kun muutenkin tulee treenattua ja tarkkailtua ruokintoja tarkemmin. Takaisin tallille palattua kävelytin Rottista vähän aikaa pihassa. Ilta oli jo hämärtänyt, ja syksyn viileys tuntui selvästi. Sisälle kotoisan lämpimään talliin astuessamme olo tuntui jotenkin mukavan raukealta. Vaikka ollaan vasta lokakuussa, kohta on aivan välttämätöntä pistää jouluvalot ikkunoihin. Rottis katseli ylväänä ympärilleen seisoessaan vieressäni, ehkä vähän ihmetellen että mitä se emäntä nyt taas upposi ajatuksiinsa. Havahduin orin alkaessa vetää narussa, ja talutinkin sen karsinaansa. Tämä tuhahti, näki selvästi että se olisi mielellään karannut heinäkasalle napostelemaan. Rottis saikin iltaruokansa heti kun olin vienyt sen karsinaansa. Elänlääkärin neuvot pitäisi muistaa, ja alkaakin treenata vähän aktiivisemmin orin kanssa. Jospa me pikku hiljaa treenaamisen myötä saataisiin kisaura kunnialla loppuun saakka. Sitten voisimmekin alkaa katsella jalostusasioita. Ennen kun lähdin tallista, pistin Rottikselle vielä talliloimen jottei tämä mahdollisesti piehtaroidessaan likaisi haavaansa.
6.10.2014 Koulutuuppausta
Koska koulujutut on tärkeitä estehevosillekin, ajattelin tänään vähän katsoa miten Rottis niissä suoriutuu. Ori on tunnetusti vähän laiskahko ja kovapäinen kuin muuli silloin kun pitäisi mennä sileällä, mutta tänään se tuntui menevän oikein reippaasti. Rottis oli ihmeen kevyen oloinen, ja totteli pienimpiäkin apuja. Kokeilin sen kanssa ihan perusjuttuja kuten kaarevia teitä ja väistöjä. Ori kulki nätisti sinne minne sitä ohjasin, mutta väistöjä se ei näyttänyt ymmärtävän. En kehdannut ruveta junnaamaan samaa tehtävää pitkäksi aikaa, joten lopetin siihen ja annoin orin vielä laukkailla uralla vähän aikaa. Laukassa otimme vielä pääty-ympyröitä, ja suuntaa vaihtaessa laukanvaihto onnistui oikein upeasti. Tein äkkiä kevyet loppuverryttelyt, jonka jälkeen menimme Rottiksen kanssa vähäksi aikaa maastoon rauhoittumaan. Samalla pohdin, mitä kehitettävää meillä olisikaan. Koulujutuissa orilla tosiaan saattoi olla vähän vaikeuksia, joten niitä pitäisi harjoitella muun valmenteutumisen ohessa ihan reilusti. Eikös se niin ollut, että koulu on kaiken a ja o. Viimeisimmässä valmennuksessa ori näytti menevän hyvin. Itse en sillä oikeastaan edes valmentaudu tai kisaa, vaan toimin enemmänkin itse valmentajana. Olisi ehkä kuitenkin ihan hyvä juttu, että itsekin ratsastaisin Rottiksella enemmän jotta voisin neuvoa tämän vakioratsastajaa Ellaa paljon asiantuntevammin. Kun itse tiedän tasan tarkkaan, millainen ori on kyseessä, on sitä helpompi antaa niitä ohjeitakin. Kuljettuamme sopivan pituisen lenkin, jäähdyttelin orin kanssa vielä vähän aikaa ulkosalla. Ilma oli niin mukavan raikkaan oloinen, ja aurinkokin paistoi mukavasti. Rottis näytti nauttivan siitä vähäisestä valosta mitä pihalla vielä oli, sitten veinkin orin talliin. Siellä muut hevoset jo olivat aloitelleet iltaheinien popsimista, ja Rottis liittyi mielellään seuraan. En jaksanut harjata oria enää muuten kuin pikaisesti, mutta se oli niin keskittynyt heiniinsä ettei varmaan pistänyt pahakseen vaikken sitä nyt jaksanutkaan puunata kuin mitäkin kuningasta.
14.09.2014 Jälkikasvua
Vaikka Rottis vasta tulikin meille, on se jo yhden varsasöpöläisen isä. Oikeastaan vajaa kuukausi orin meille tulon jälkeen sillä päätettiin astuttaa meidän Valiant Texas Rose. Vähänhän sitä hirvitti, varsinkin kun Rottis on holsteininhevonen. Mikä lie rasisti sitten olen kun ajatus uuden rodun sekoittamisesta hevoskantaamme tuntui jopa puistattavan minua. Vaikka pakkohan se on myöntää, että lyhyessä ajassa Rottiksesta on tullut yksi suosikkihevosistani. Luonteeltaan se nyt on mikä on, juuri sellainen itsekeskeinen, olevinaan joku tallin kuningas. Silti jokin tässä orissa minua viehättää niin kovin. Olenhan ensinnäkin suorastaan heikkona kimoihin, ja onhan tämän epelin sukukin niin upea. No, mitä nyt siis tähän päivään tulee, niin Rottiksella astutettu Ruusu-tamma varsoi tänään suloisen raudikkovarsan. Pikkuvarsa osoittautui sukupuoleltaan oriksi, ja sen karvassa näkyvät pienet vaaleat haituvat näyttävät siitä tulevan kimo. Jospa tämä varsa osoittaisi, että holsteininhevosen sekoittaminen hevoskasvatukseemme on ihan hyvä juttu. Tässä nyt sitten odotellaan että tämä orivarsa kasvaa ja alkaa näyttää mihin se oikein kykenee. Rottis on muuten kisannut nyt vähän porrastetuissa, joten sillä pitäisi olla jo joitakin ominaisuuspisteitä periytettävänään. Alkuun meidän Kaisaa (ja ehkä vähän minuakin) epäilyttänyt hanke alkaa vihdoin saada tietynlaista muotoa, ehkä jonain päivänä me hankimme lisääkin tuon oudon ja upean rodun edustajia.
21.7.2014 Ensimmäinen päivä uudessa kodissa
"Jaa että tällainen tapaus", kuulin meidän Kaisan mutisevan, kun avasin trailerin oven ja sukelsin sinne ottamaan irti uusinta ostostani. Nainen ei ollut millään ymmärtää, mitä ihmettä minä teen holsteininhevosella. En kyllä ollut itsekään aivan varma, rotu oli minulle periaatteessa tuiki tuntematon. Jotkut kasvattajat olivat kehuneet rotua kovin, ja kun mukavan oloinen oripoika näytti olevan myytävänä, oli pakko hommata talliin testiyksilö. "No katso nyt", tokaisin "Kaikki muu tässä on hyvää paitsi nimi". Kaisa katsoi minua huvittuneena ja tietysti kysäisi mikä se nimi sitten mahtaa olla. "Rootvy Dutchman, BRF-kasvattajaliitteellä. Tomiksihan sitä on entisessä kodissa kutsuttu..." Katsoin nyt Kaisaa, joka näytti purskahtavan nauruun. Olin maanitellut tälle kaiken sen ajan mitä olin naista tuntenut, kuinka minulla oli pienenä koulussa eräs kiusaaja jonka nimi oli Tomi. Tämä oli hajottanut minun koulukirjoja ja piilotellut ulkovaatteita koko ala- ja yläasteen ajan. Sellainen ihminen siis, jota vihaan vieläkin yli kaiken. Oli suorastaan surkuhupaisaa, että näin upean oloisella hevosella oli sama nimi kuin entisellä koulukiusaajallani. "No se nimi pitää sitten vaihtaa", Kaisa sanoi mietteliäänä ja katosi talliin. Minä jäin orin kanssa tallin pihalle seisoskelemaan. Olihan se komea tapaus, lihaksikas kimo, tosin melko pienikokoinen. Minäkin ylettyisin ratsastamaan sillä mainiosti. Vähän minua kummastutti ajatus holsteininhevosesta tallissamme, vaikka periaatteessahan kyseessä oli ihan tavallinen puoliverirotu. Olin kuitenkin pitänyt niin tarkkaa linjaa siitä mitä rotuja kasvateissamme olisi, joten tämä tuntui jopa eksoottiselta vivahteelta konkkaronkassamme. Taluttelin oria vähän aikaa tallin pihassa, jotta se saisi verrytellä vähän kuljetuksen jäljiltä. Meille oli tulossa viikon sisällä vielä pari muutakin hevosta, tämä tosin taisi olla sellainen tapaus joka jäisi parhaiten mieleen. Pian Kaisa tuli tallista ja nappasi meistä kuvan huomaamattani. "Pitäähän sitä uudesta orista kuva olla, voidaan laittaa se vaikka nettiin", tämä naureskeli ja ilmoitti sitten karsinan olevan valmiina odottamassa tätä "rottaa".
Siitä se sitten ehkä loppujen lopuksi lähti, että seuraavalla viikolla orin lempinimeksi muodostui vanhan Tomin sijalle Rottis. Tuskin se nimi hevosta pahentaa ellei hevonen nimeä, vaikka omaan korvaani se Rottiskaan ei kyllä kuulosta miltään parhaalta. Se kuva, minkä Kaisa otti, koristaa muuten nykyään meidän toimiston ilmoitustaulua.