uusi omistaja, uusi osoite
Virallinen nimi | Valiant Sugarberry | Ikä | 0, täyttää 4 vuotta 1.9.2015 |
Lempinimi | Sokru | Rotu | Suomalainen puoliverinen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 162cm |
VH-tunnus | VH00-000-0000 | Väri | Voikko |
Syntynyt | 9.7.2015 | Painotus | Kouluratsastus |
Kasvattaja | Valiant Warmbloods | Koulutustaso | Ko Grand Prix, Re 80cm |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Suku
i. Valiant Legendary Edition fwb,170cm,m |
ii. Lucky Legend fwb,172cm,m |
iii. Blue Legend fwb,172cm,km,evm |
iie. Lucky Lightning fwb,167cm,m,evm | ||
ie. June Alive hann,160cm,prt |
iei. WR Mr. Bodacious hann,163cm,tprt,evm | |
iee. Princess Patricia hann,161cm,prt,evm | ||
e. Valiant Dewberry fwb,160cm,vkk |
ei. Fos Artex kwpn,169cm,cre |
eii. Old Faithful kwpn,vkk,evm |
eie. Allouette 'N kwpn,cre,evm | ||
ee. Preiselbeere fwb,166cm,trn |
eei. Snöbär swb,165cm,trn,evm | |
eee. Melkerin hann,166cm,prn,evm |
Jälkeläiset
Kilpailut
Valmennukset
Päiväkirja
10.8.2015 Kahlailua, tallipoika markuksen näkökulma (omistajan kirjoittama)
Sokru on saanut olla nyt alkukuusta ammattilaisten opissa tulevaa kisauraa varten. Itsekin olen saanut tammalla ratsastaa, meillä molemmilla olisi kuulema vielä paljon opittavaa. Valmentautumaankin ollaan päästy, kolme kertaa viikossa meillä onkin kouluvalmennus, sitten tamma saa mennä kerran viikossa puomeja taikka muuta hieman erikoisempaa. Yksi liikutuspäivä otetaankin sitten aina rennommin, loput kaksi päivää on tarhailua taikka laiduntamista. Tänään vuorossa oli rennompi liikutuspäivä, joten lähdin joutessani Sokrun kanssa maastoon. Nuoresta iästään huolimatta tamma on jo tottunut lähimaastoihin, eikä mikään saa sitä hätkähtämään. Kaikesta huolimatta juoksutin Sokrua vähän aikaa kentällä ennen maastoon lähtöä, jotta tamma saisi purettua hieman ylimääräistä energiaa. Voikko kaunotar päästikin muutaman pukin laukkaillessaan liinassa, selvästi innostuneen oloisena. Kun tamma näytti hieman rauhoittuvan, talutin sen tallille ja vein juoksutusliinan pois. Sitten lähdimmekin maastoilemaan. Syksy oli jo alkanut hieman värittämään koivujen lehtiä, siitä huolimatta sää oli erittäin aurinkoinen ja lämmin. Hurjan sateisen kesän jäljiltä tänään taisikin olla vihdoin ensimmäinen päivä, jolloin pystyi olemaan ulkona lyhythihaisessa paidassa ilman että alkoi paleltamaan. Kävelimme tamman kanssa hyvän matkaa pellonlaidassa, josta sukelsimme koivumetsään. Sokru näytti nauttivan luonnon helmassa kulkemisesta, se hörisikin innokkaana koko matkan ajan. Koska tiemme vei lähellä olevaa järveä päin, ajattelin mennä hieman kahlailemaan sinne Sokrun kanssa. Tammaa oltiin aiemmin totutettu kahlailuun tallin vieressä olevassa joessa, joten nyt se kävelikin järveen kuin vanha tekijä. Sokru selvästi tykkäsi vedestä, sillä se alkoi roiskia sitä ympäriinsä. Meinasihan se vetää yhä syvemmälle järveen, mutta onneksi pidätteet auttoivat eikä tamma sen kummemmin enää yrkäillyt eteenpäin. Kahlasimme siinä vähän aikaa matalassa vedessä, kunnes lähdimme kävelemään takaisin tallille päin. Olisihan minulla vielä ties kuinka paljon tehtävää ennen iltaa.
9.7.2015 Sydäntensulattaja
"Pidä mokomat koulukaakkisi", oli tallipoika Markus vielä noin kuukausi sitten manaillut. Poika ei ollut silloin tyytyväinen tilanteeseensa, jossa joutui hoitamaan estehevosia pahimmaksi vihollisekseen muodostuneen Mikon kanssa. Siitä huolimatta kouluhevoset eivät kuulema kiinnostaeet ollenkaan, ja vihamiestenkin kanssa oli kuulema helpompi työskennellä kuin tylsien ja arkisten kouluhevosten. Kyllä kuitenkin molempien - henkeen ja vereen niin esterajien - tallipoikiemme leuat tänään loksahtivat kun meidän Dana varsoi syötävän suloisen tammavarsan. Koulupainotteesta viis, tuo voikko varsa sulatti sekä Markuksen että Mikon sydämet, ja pystyin jo selvästi kuvittelemaan kuinka nuo nyrkit pystyssä ottaisivat selvää kumpi saa ottaa tuon pikkuisen vastuulleen. Kun he sitten yhdessä tuumin (ihme kyllä ihan sovussa he näyttivät tänään olevan) kysyivät minulta asiaa, sanoin vain napakasti Markuksen olevan tällä kertaa se onnekas: Mikolla kun oli tällä hetkellä vastuullaan niin monta estehevosta, ja vielä meidän voikko kenttätamma Hanna. Markus katsoi minua ällistyneenä, en sitten tiennyt oliko tämä äärimmäisen onnellinen vaiko järkyttynyt päätöksestäni: kouluhevosethan kun olivat olleet tälle ehdoton ei ties kuinka kauan. Danan pikkuisen voikkovarsan noustessa jaloilleen ja astellessa aavistuksen varautuneen oloisena karsinan ovelle, olivat molemmat pojat kärppänä siinä ihastelemassa tuota kaunokaista. Kunhan nuo eivät vaan sitten tulevaisuudessa äityisi tappelemaan tuosta varsasta, niin pettyneen oloisena kun Mikkokin oli siitä etten valinnut häntä tämän vastuuhenkilöksi.