Ce's Roswitha
Virallinen nimi | Ce's Roswitha | Ikä | 12, täyttänyt 4 vuotta 1.12.2013 |
Lempinimi | Roosa | Rotu | Hannoverinhevonen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 164cm |
VH-tunnus | VH14-011-0014 | Väri | Rautias |
Syntynyt | 13.8.2013 ![]() |
Painotus | Kenttäratsastus |
Kasvattaja | Domenica Estate | Koulutustaso | CIC3 |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | YLA2,KERJ-I |
Taustaa
Luonne
Ratsuna Roosa taasen ei ole yhtään ujo taikka epävarma. Oli kyseessä sitten tuttu tai tuntematon, heittää tamma sellaiset pukkisarjat että villit mustangitkin kalpenevat siinä rinnalla. Roosa on hyvin valikoiva ratsastajansa suhteen. Minulla ei kyllä ole mitään hajua, valitseeko tamma sen hyvän ratsastajan sitten pärstäkertoimen vaiko apujen pehmeyden mukaan, mutta niin se vain näyttää selvästi toimivan vain tiettyjen ratsastajien alla. Onneksi meillä onkin tallilla pari tyyppiä, joista Roosa näyttää pitävän oikein kovin. Nämä sitten ovatkin ainoita jotka Roosalla ratsastavat: muille kun tamma ei näytä antavan edes mahdollisuutta pysyä selässä. Silloin kun Roosan selässä on mieluisa ratsastaja, liikkuu tamma kuin unelma. Se tottelee kaikkia apuja hyvin herkästi, ja liikkuu eteenpäin mukavan kepeästi. Roosa onkin oikein kapasiteetikas kisaratsu, ja sen toivotaan periyttävän jälkeläisilleen varsinkin sitä ominaisuutta.
Muiden hevosten seurassa Roosa toimii ihan normaalisti. Vähän se saattaa vierastaa muita tammoja, ja sillä onkin ne muutama hyvä hevoskaveri joiden kanssa sillä on sitten oikea juorupiiri. Kisatilanteessa Roosa ei arista oikeastaan mitään. Kunhan tuntemattomat ei tule taputtelemaan tätä, on kaikki yleensä hyvin. Muut hevoset tamma jättää rauhaan, se ei tunnu olevan niistä millään tavalla kiinnostunut. Kuljetukset sujuvat Roosan kanssa hyvin, tamma tosin ei suostu menemään traileriin jos samaan kyytiin on tulossa muu hevonen kuin joku tämän parhaista tuttavuuksista. Helpoimmalla pääseekin, kun pistää Roosan yksin traileriin, tämä kun tuntuu välillä jopa nauttivan yksinolosta.
Suku
i. Wotan Raw hann,164cm,rn ERJ-II,KERJ-II |
ii. Domspatz hann,167cm,trn,evm |
iii. Axel hann,171cm,rn,evm |
iie. Rasanna hann,163cm,prt,evm | ||
ie. Lisbethia hann,164cm,prn,evm |
iei. Capitol hann,169cm,mrn,evm | |
iee. Jambe hann,168cm,prn,evm | ||
e. No Idea hann,165cm,rt ERJ-I,KERJ-II |
ei. Lucas Ef hann,169cm,rt,evm |
eii. Carismo hann,167cm,rt,evm |
eie. Melina G hann,166cm,mkm,evm | ||
ee. Jacknessy hann,164cm,rnkm,evm |
eei. Jackpot hann,163cm,prn,evm | |
eee. Lochnessy hann,163cm,rtkm,evm |
Sukuselvitys
ii.Domspatz oli komea, tummanruunikko hannoverori. Näyttävä ori kilpaili 160 cm esteradoilla hyvällä menestyksellä ja kantakirjattiin 5-vuotiaana II-palkinnolla. Domspatz on ollut siitoskäytössä Saksassa sekä Alankomaissa.
iii.Axel oli niin ikään menestynyt esteori. Suuri, 171 cm korkea ja rakenteeltaan lihaksikas ori ei ole siroa nähnytkään, mutta kovin kevyesti sen pomppu silti kantoi. Axel kilpaili kansainvälisissä estekilpailuissa hyvällä menestyksellä ja otettiin jalostuskäyttöön vasta hyvän aikaa kilpauran jälkeen. Ori ehti periyttää hyviä kilpahevosia muutaman astutuskauden ajan ennen harmillista menehtymistään ähkyyn vain 14-vuotiaana.
iie.Rasanna oli kaunis, punarautias kantakirjatamma. Lahjakas tamma kilpaili päälajinaan kenttää, sillä rohkealuonteisella tammalla riitti kykyjä sekä kouluradoille että esteille. Tammalla on vain muutama jälkeläinen.
ie.Lisbethia on ruunikko, hieman kömpelönnäköinen ja -oloinen tamma, jolla on kuitenkin mahtava luonne. "Betsy" on luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja kaikkien kaveri. Tammalla on vahva halu miellyttää, niin hoitaessa kuin ratsastaessakin. Hellyyttävä tamma on toiminut koko elämänsä harrasteratsuna jonkin verran esteitä kilpaillen. Betsy onkin kaikin puolin "tavallinen" tamma ja hämmästys oli suuri, kun Betsyn ensimmäisestä varsasta Wotan Rawista tulikin niin hieno - odotukset eivät suinkaan olleet jalostuskäyttöön päätyvässä oriissa. Betsy on sittemmin varsonut myös kaksi tammaa, joista toinen on Roswithan isän Rallin täyssisko.
iei.Capitol on mustanruunikko, komearakenteinen ori. Capitol tulee hienosta isälinjasta, mm. i. V.V. Captain ja ii. Capital on kantakirjattu I-palkinnoilla sekä palkittu AB-palkinnoin jälkeläistensä perusteella. Myös Capitolin emänisä Rush Hour GER kuuluu samaan, palkittuun kastiin. Capitol onkin otettu jalostuskäyttöön jo 3-vuotiaana, ilman sen suurempia kilpailunäyttöjä. Komea ulkomuoto ja menestynyt suku takasivat orille pitkän siitosuran.
iee.Jambe oli hellyyttävä punaruunikko tamma. Jambe aloitti nuorena kilpauraa, mutta sai pahan jännevamman, joka uusiutui kerta toisensa perään. Lopulta tamma myytiin ratsastuskoululle kevyeeseen tuntikäyttöön. Hyväluonteisesta tammasta tulikin pian joka oppilaan suosikki ja lempeä opetusmestari. Ratsastuskoulun omistajan päätöksestä hyväsukuisella ja erityisen hyväluonteisella Jambella teetettiin kolme varsaa, joista Lisbethia on nuorin.
ei.Lucas Ef on siro rautias hannoverori, joka on luonteeltaan varsin reipas ja eteenpäinpyrkivä. Lucas on taitava kenttäratsu, joka on tehnyt pitkän ja menestyksekkään kilpauran. Energinen Lucas jää monen mieleen upean ulkonäkönsä puolesta, sillä kevytrakenteisella herralla on päässään valtava läsi ja jaloissaan kokosukat.
eii.Carismo oli niin ikään näyttävä hannoverori. Ori kilpaili jonkin verran kenttää, vaikkakin esteet olivat selvästi sen vahvuus. Esteradoilta Carismo onkin kerännyt eniten meriittejä, kilpaillen jopa 160 cm -luokissa. Rautias ori oli luonteeltaan varsin räväkkä ja orimainen, eikä se ollut mikään aloittelijoiden käsiteltävä.
eie.Melina G oli kaunis kimo tamma. Melina oli rauhallinen kouluratsu, jolla oli mahtavat liikkeet. Esteillä tamma ei koskaan oikein pärjännyt. Melinalla oli kylläkin erittäin hyvä ja ihanteellinen ratsuhevosen rakenne, vaikkei tammaa koskaan kantakirjattukaan tai käytetty sen kummemmin jalostukseen. Melinan omistaja halusi itselleen kenttäratsun ja päätyi astuttamaan tammansa Carismolla. Tuloksena oli Melinan ainoa jälkeläinen, hieno Lucas, josta tulikin toimiva kisaratsu ja myöhemmin siitosori. Lucas on mitä ilmeisemmin perinyt kauniit merkkinsä Melinan isältä Konstantin II:lta. Konstantin oli myöskin komea läsipää sukkajaloin koristeltuna.
ee.Jacknessy on tulinen kimo tamma. Estepainotteinen Nessy on todella haastava ratsastaa, sillä vauhdikas tamma kuumenee herkästi. Nessy on kuitenkin lahjakas, joten taitavien ratsastajien kanssa se on varsinainen estetykki. Monilla on kuitenkin mennyt hermot neidon häsläyksen ja ylikuumenemisen kanssa, ja tamma siirrettiinkin muutama vuosi sitten täysin siitoskäyttöön. Ei tarvitse kauaa miettiä, mistä Roswithan emä Iida on luonteensa perinyt.
eei.Jackpot on punaruunikko esteori. Jackpot on ollut sekä vilkkaassa kilpakäytössä että siitoksessa useita vuosia. Ori on kiertänyt useissa Euroopan maissa erilaisilla leasing-sopimuksilla astuen aina muutamia kausia yhdessä paikassa. Ori onkin päässyt useaan kantakirjaan ja saanut yli sata jälkeläistä. Jackpotilla on hieno, vanhalinjainen suku sekä ihanteellinen urheiluhevosen rakenne. Se on myös todistanut kykynsä kilparadoilla, mikä on varmasti lisännyt oriin suosiota siitospuolella.
eee.Lochnessy on kuuleman mukaan ollut myös varsinainen energiapakkaus. Kimo, sirorakenteinen Lora periytyy laukkahevosista ja tämän isänisä Nardigan olikin englantilainen täysiverinen. Nardigan kilpaili nuorena laukoissa ja siirtyi sittemmin esteratsuksi - tosin ei kovin onnistuneesti, sillä ori oli turhan kuuma. Loran energisyys - ja sitä myötä myös tämän jälkipolvissa olevien Jacknessyn ja No Idean - onkin varmasti ainakin osittain peräisin täysiverisiltä sukujuurilta.
Jälkeläiset
23.09.2014 hann-o.Valiant Ronald (i.Silverlode Skipper)
30.10.2014 fwb-t.Valiant Tarantula (i.Valiant Candycorn)
03.01.2015 hann-t.Valiant Rosette (i.Valiant Reginhard)
30.04.2015 hann-o.Solan von Yazio (i.Shady Game)
Kilpailut
20.01.2014 KERJ Helppo Taikakuun Kartano 4/43
21.01.2014 KERJ Helppo Taikakuun Kartano 3/43
29.01.2014 KERJ CIC3 Suprant 5/30
31.01.2014 KERJ CIC3 Suprant 2/30
06.02.2014 KERJ CIC3 Solo 6/40
04.03.2014 KERJ CIC3 Jadessa Warmbloods 6/37
05.03.2014 KERJ CIC3 Jadessa Warmbloods 6/37
08.03.2014 KERJ CIC3 Solo 4/40
09.03.2014 KERJ CIC3 Solo 4/40
10.03.2014 KERJ CIC3 Solo 4/40
20.03.2014 KERJ CIC3 Solo 6/40
Valmennukset
Tänään valmensiin Niinaa ja Roosaa, joiden oli tarkoitus harjoitella laukanvaihtoa esteellä. Olin kasannut maneesiin kahdeksikon muotoisen radan, jota ratsukon oli tarkoitus tulla. Alkuverryttelyksi otimme pääty-ympyröitä sekä ravissa että laukassa, ja vielä pari koehyppyä ennen varsinaista valmennusta. Koska edellisellä kerralla olimme työstäneet lähestymisiä, olin tälläkin kertaa laittanut alkuun apupuomit kaiken varalta. Kun ratsukko lähti hyppäämään rataa, näytti Roosa heti hoksaavan ne hyvät hyppypaikat ilman ratsastajan apuakin. Se päivän pääaihe, laukanvaihdot, eivät kuitenkaan meinanneet sujua sitten ollenkaan. Roosa kyllä on fiksu tamma, mutta esteellä säheltäessään se ei oikein meinaa kuunnella ratsastajan apuja. Kehotinkin Niinaa tukemaan tammaa erityispaljon, ja antaa selvät merkit suunnan- ja laukanvaihdosta. Pelkkä kevyt katse menosuuntaan kun ei Roosalla auta ollenkaan. Parin yrittämän jälkeen Niina viimein antoi tarpeeksi selkeät avut, ja Roosa suoritti siistin laukanvaihdon esteellä. Mitään säheltämistä ei nyt tapahtunut, ja kehotinkin Niinaa jatkamaan samaan malliin tulevaisuudessakin. Kun rata saatiin onnistumaan pariin otteeseen, päästi ratsukon aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä. Verkan päätteeksi annoin vielä ylimääräiset kehut, sillä tällä kertaa valmennus oli purrut ihan kunnolla, ja edistyminen näkyi selvästi.
Valmensin tänään Niinaa ja Roosaa, ratsukon oli tarkoitus harjoitella esteille lähestymisiä. Roosa saattoi välillä olla vähän turhankin reipas, joten ajattelin apupuomien vähän auttavan askelten rytmittämisessä ja täten parantavan hyvän hyppypaikan hahmottamista. Alkuun Roosa meinasikin sännätä esteille, ja kehotin Niinaa vaan pidättämään tammaa. Kun vauhti saataisiin hillittyä, onnistuisi hypytkin paremmin. Roosa on melkoinen säheltäjä, ja liian kovan lähestymisvauhdin lisäksi sillä meinaa joskus mennä jalat solmuun hypyn aikana. Ratsastajan tuki onkin tärkeää, jotta Roosa saadaan kunnialla esteiden yli. Apupuomit näyttivät todellakin olevan avuksi, sillä ratsukko alkoi heti hypätä paremmin kuin viime aikoina. Muutaman onnistuneen yrittämän päätteeksi otin apupuomit pois ja neuvoin ratsukolle radan Roosan omalta tasolta. Alkuun tamma näytti ihmettelevän, mihin ne puomit oikein menivät, mutta ratsastajan tuella se hyppäsi taas upeasti. Käskin ratsukon tulla rata vielä pariin otteeseen. Kun esteiden ylitys näytti sujuvan hyvin, päästin heidät aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä. Samalla annoin Niinalle vielä vähän palautetta valmennuksen kulusta. Heidän pitäisi tulla lähiaikoina uudelleen, ja harjoiteltaisiin sitten vähän lisää tuota hyppyä. Roosalla kun tuntui olevan vielä hieman vaikeuksia itse esteen ylimenoon.
Tänään meidän oli tarkoitus harjoitella Niinan ja Roosan kanssa askelten kokoamista. Alkuverryttelyksi otimme kaarevia teitä, ja käskin Niinan taivutella tammaa kunnolla. Otimme vielä vähän aikaa reilua laukkaa uraa pitkin, jotta Roosa saisi purettua ylimääräisiä höyryjä ennen varsinaista harjoittelua. Laukkatuokion päätteeksi käskin Niinaa siirtää tamma käyntiin ja kävellä vähän aikaa pidemmällä ohjalla. Kun Roosa näytti rentoutuvan, kehotin ratsastajaa kokoamaan ohjia hieman ja yrittää koota hieman tamman askelia. Roosa pisti aluksi vastaan, sillä se ei oikein tajunnut miksi pitäisi liikkua kuin etana kun ihan hyvin pystyi harppomaan tehokkaasti eteenpäin. Vähän vahvemmat pidätteet alkoivat kuitenkin mennä läpi, ja vastahankaisesti Roosa alkoi liikkua hitaammin. Askeleet kuitenkin olivat pitkähköt, ja Roosa olikin vain hidastanut tempoa. Kehotinkin Niinaa antamaan vielä vähän selkeämmät avut, ja oikeasti vaatia tammalta askelten kokoamista. Vähän aikaa siinä meni, kun Roosa pisti taas vastaan. Kohta askelten kokoaminen alkoi kuitenkin jo sujua. Mitään täydellistä jälkeä ei saatu aikaan mutta ainakin ensimmäinen vaihe oltiin saatu jotenkuten suoritettua. Onnistuneen kokoamisen jälkeen käskin ratsukon siirtyä raviin. He saivat ravailla normaalisti vähän aikaa, kunnes käskin alkaa kokoamaan askelia hieman aina pitkillä sivuilla. Päätyihin tehtäisiin ympyrät, joilla tamma saisi lönkyttää miten halusi. Suoralla uralla sitten koottaisiin taas askelia. Äsköisestä harjoittelusta viisastuneena Niina tiesikin jo tasan tarkkaan, miten Roosan sai kokoamaan askeliaan. Hyvin selkeät avut saatuaan tamma alkoikin koota askeliaan erittäin siististi. Raviharjoittelu näytti sujuvan jo heti alusta asti paremmin kuin askelten kokoaminen käynnissä. Laukkaa emme tänään enää kokeilleet, sillä ajattelin harjoituksen olevan paras päättyä onnistuneeseen suoritukseen. Loppuverryttelyksi ratsukko otti paljon kaarevia teitä ravissa, ja kävi vielä loppuun kävelemässä vähän aikaa maastossa.
Niinan ja Roosan estevalmennus tuntui tänään vähän huonolta idealta, sillä tamma oli jostain syystä ihme tuittuna. Alkuverryttelyissä saimme nähdä Roosan kuuluisan pukkisarjan joka oli pudottanut monet ratsastajat ennen kuin löysimme tammalle täydellisesti sopivan Niinan. Roosa tuntui olevan hyvin herkkä suustaan ja kyljistään, ja epäilimme syynä olevan kiima jonka aika alkoi pikkuhiljaa ollakin. Käskin kuitenkin Niinan yrittää ratsastaa tammaa aivan normaalisti eteenpäin, antamatta sille liikaa löysää pienen kiukuttelun takia. Pian Roosa alkoikin jo kulkea ihan nätisti, vaikka muutama verryttelyhyppy ylittyikin melkoisella ilmavaralla. Roosa pomppi esteiden yli kuin vieteri, mutta muutaman hypyn jälkeen Niina alkoi jo tottua siihen niin, että eihän se sittemmin menoa haitannut. Jonkin aikaa helppoja esteitä koluttuamme käskin ratsukon tulla helpohko ratakokonaisuus Roosan omalta tasolta. Hyvinhän se näytti menevän, tosin yhdessä kohdassa tamma lähti lapasesta ja hyppäsi ehdoin tahdoin väärän esteen kuin pahinkin teinityttö mieltään osoittaessa. Käskin Niinan vaan ohjata Roosa uudelleen oikealle esteelle, ja kehua sitten tosi paljon jos/kun tehtävä saataisiin kunnialla loppuun. Tällä kertaa kuitenkin päästiin täysin ongelmitta, ja Niina sanoikin Roosan kulkevan alla kuin pieni enkeli. Lopuksi otimme vielä muutaman yksittäisen hypyn, ja nyt Roosa hyppäsi oikein innolla. Valmennusaikaa oli kuitenkin jo mennyt alussa niin paljon tamman temppuiluun, joten ajattelin ettei tänään enää viitsi antaa ratsukolle mitään uutta tehtävää. Niinpä päästikin heidät aloittelemaan itsenäistä loppuverryttelyä sillä aikaa iun itse aloin purkamaan esteitä.
Päiväkirja
Roosalla on edetty koko sen meilläoloajan hissukseen laatikset mahdollisena tuleivaisuudenhaaveena. Koskaan en ole kuitenkaan uskaltanut näin vahvasti olla sitä mieltä että kyllä me sinne vielä mennään. Tammalla alkaa olla tekstipuoli kunnossa, vaikka vähän tuo kisaaminen onkin toisaalta jäänyt. Siksi ajatuksenamme onkin kiertää ensin YLA, ja katsoa sitten jos saisi nuo sijat taikka ominaisuuspisteet täyteen jotta oltaisiin sitten valmiina KERJ-laatikseen joka kyllä taitaa tällä hetkellä olla vähän kiven alla. Tänään tahdoin varta vasten itse hoitaa Roosan, mutta ratsastaa en sillä uskaltanut. Tamma kyllä hyväksyy minut, mutta sen selkään minulla ei ole mitään asiaa. Tahdonhan minä nyt sentään pitää turvallisuudestani huolta, Roosasta kun ei koskaan tiedä mitä se keksii epämiellyttävän ratsastajan istuessa sen selkään. Harjatessani tammaa lepertelin sille siitä kuinka upea se on ja kuinka se on yksi minun tärkeimmistä hevosista. Tamma vain tuhahteli ja käänsi päätään poispäin. Sen viimeisin varsa on jo "muuttanut omilleen" ja on jo pikkuhiljaa aloittanut kevyen opiskelun ratsun uraa ajatellen. Voin kyllä tosissaan sanoa, etten ikinä olisi uskonut edes Roosan varsaa sellaiseksi kiukkupussiksi. Ensi kerran kun tämä tamma astutetaan, valitaan ori sitten ihan huolella. Mielellään joku sellainen vässykkä joka ei stressaisi vaikka Venäjä tulisi tuolta rajan takaa ja pommittaisi lähiseudut maan tasalle. Roosa ei näyttänyt arvostavan ajatuksiani, kun paukaisin vahingossa sen kylkeä harjalla. Tamma alkoikin luimia ja näytellä minulle hampaita. Ujutin harjan kaltereiden välistä käytävälle ja aloin silittämään Roosan kaulaa rauhallisesti. Tamma kun oli vähän herkkä, ei se ainakaan hoitotoimenpiteissä ollut tahallaan ilkeä. Oma vikani kun menin säikäyttämään sen ajatuksissani. Kohta Roosa näyttikin hyväksyvän pahoitteluni ja puhalsi heinäntuoksuista ilmaa sieraimistaan naamalleni. Kun sain tamman nyt hyvälle tuulelle, ujutin salavihkaa päitset sen päähän ja otin sen talutukseen. Roosa pääsisi tarhailemaan vähäksi aikaa, jos vaikka iltapäivällä sitten valmentaisin vähän sitä ja Niinaa. Nyt tamma sai kuitenkin viettää tuokion ulkona hevoskavereiden kanssa.
Suoraan sanoen minulla ei todellakaan ole tiedossa Halloweenin tarkkaa päivämäärää, mutta uskallan netissä vastaan tulevien mainosten avulla päätellä että se on tässä ihan käsillä. Tänään kun Roosa sitten varsoi pikkuisen tammavarsan meidän Candycorn-oristamme, oli se nimi pakko keksiä jostain itse tähän hurjaan kauhujuhlaan liittyvästä. Kauaa ei tarvinnut asiaa pohtia, pikkuinen voikkovarsa antoi siihen tarpeeksi vinkkiä puraisemalla meidän eläinlääkäriä kädestä. Niin sisukas pikkuinen, jolla ei edes kunnon hampaita, vaan kyllä se ainakin säikäytti kun ihan kunnolla tosiaan nappasi. Tarantula sen nimeksi sitten tuli. Sekä Roosa että varsa ovat viettäneet koko päivän sisällä, pitää katsoa miten nämä syyssateet hellittävät josko piakkoin pääsisi jo vähän ulkoilemaan. Tuohon pikkupiruun ei kukaan varmaan halua ottaa lähikontaktia, jo vastasyntyneeksi se on hyvin häijyn näköinen. Tämä kyllä harmiksi taas ruokkii minun stereotypiaani kauniista hevosista: ne kun tuntuu olevan luonteeltaan niitä pahimpia. Jospa tuo tytteli iän myötä rauhoittuisi, ei kyllä ole ihmekään mistä tuo tuittupäisyys on tullut kun tuon emää ja sen emää ja niin edelleen katsoo. Pahaluontoisuus kytee siis ihan pitkällä suvussa, olisiko neljännessä tai viidennessä polvessa. Jos Roosalla vielä tästä lähin teetetään varsoja, valitaan oriksi varmaan joku sellainen joka periyttää varsoilleen yhteistyöhalua ja lempeää luonnetta.
Suorastaan hävettää myöntää, että tänään olin kauhea luikeroinen laiskamato, joka luisti velvollisuuksistaan raukkamaisesti. Olin aamulla ollut irtohypyttämässä meidän nuorempia hevosia, ja niiden kanssa nyt tietysti tuli vaikka mitä hässäkkää kun pari tammaa aloitti kunnon catfightin ja osa ei suostunut millään hyppäämään. Iltapäivästä minun olisi pitänyt valmentaa Roosaa ja tämän vakioratsastajaa Niinaa, mutta voimat eivät millään riittäneet. Käskinkin ratsukon maneesiin tekemään itsenäistä kouluharjoittelua, minä istuisin katsomossa ja seuraisin heidän menoaan. Ajatus ei vaan kulkenut sillä lailla, että heille olisi keksinyt tehtäviä puhumattakaan siitä että olisin jaksanut opastaa niissä. Hienostihan he näyttivät menevän, ja tamma näytti pitävän Niinasta kovin. Roosa kun tuntuu välillä olevan niin nirso sen suhteen kuka sen selkään saa kavuta, oli suorastaan ihme että kesällä saatiin sille hommattua itse kuningattaren arvoon sopiva hyttynen selässä pomppimaan. Ratsukko teki kaarevia uria, ja Niina taivutteli Roosaa vähän. Tamma kulki nätisti avotaivutuksessa, vaikka ei meinannut alkuun mennä suoraan vaan lähti sutkeltamaan minne sattuu. Hyvin se näytti loppuunsa sujuvan, neuvoinkin ratsukkoa keskittymään tulevaisuudessa vähän enemmän muihin juttuihin, nyt kun oltiin vihdoin näytetty saavan se koulupuoli kuntoon Roosan kanssa. Ratsastuksen jälkeen ratsukko suoritti kevyen loppuverryttelyn, jonka aikana kerroinkin heille ohjeitani tulevaisuutta ajatellen.
Nyt on jo vierähtänyt tovi siitä kun Roosa viimeksi kisasi, tässä välissä tamma ehti jo viettää mammalomaakin pyöräytettyään suloisen Renee-varsulin. Roosan kanssa on nyt treenailtu jonkin verran varsinkin koulujuttuja, josko tamma jo tässä loppukesästä alkaisi taas kilpailla ihan tosissaan. Ennen sitä tarkoitus olisi hieman valmentautua ainakin rataesteillä ja ehkä hieman maastoesteillä, ne tamma kuitenkin hoitaa jo nyt niin hyvin että parasta harjoitella enemmän niitä juttuja missä olisi vielä hiottavaa. Tänään Roosalla ratsateli hieman meidän uusi talliapulaisemme Niina, josta tamma ei näyttänyt alkuun oikein pitävän. Pikkuhiljaa Roosa näytti rentoutuvan, ja näyttää kovasti siltä että Niinasta tulee tamman vakituinen ratsastaja. Roosa kun ei oikein pidä siitä että sillä ratsastaa useampi eri ihminen. Roosan entinen vakiratsastaja muutti vasta Lappiin ja ryhtyi siellä ratsastuskoulun leipiin, joten oli jo aikakin löytää tammalle joku osaava ratsastaja. Nyt meillä näyttää olevan asian taas hyvin, joten toivotaan samalla parasta eli sitä että Roosa ehtisi tässä syksyn aikana saada sijoitukset täyteen ja pääsisi täten siirtymään kokonaan jalostuskäyttöön.
Roosalla on ollut nyt vajaa kuukausi taukoa kisaamisesta, jonka aikana ollaan harjoiteltu suht paljon rataesteitä. Ne kun on tupanneet sujua hieman huononlaisesti. Huomenna otetaankin sitten selvää miten harjoitus on mennyt perille, kun tamma starttaa ensimmäiset kenttäkisansa vähään aikaan. Tavoitteena olisi kerätä näin alkuun parisenkymmentä sijoitusta, jonka jälkeen Roosalla ehkä teetettäisiin yksi varsa. Sen jälkeen voisimme ehkä suunnitella toisia pariakymmentä sijoitusta. No katsotaan nyt miten tuota kisamenestystä oikein tulee ja suunnitellaan sen jälkeen vähän lisää tuota tulevaisuutta.
Roosalla oli tänään hyvin ansaittu vapaapäivä, jonka se viettikin rettelöiden tarhassa. Vähänhän sitä nolottaa mainita, että tämä meidän "neiti" aloitti tappelun tarhakaverinsa kanssa, ja kävikin päälle kuin yleinen syyttäjä. Ehkä se on pakkanen mikä on saanut Roosan käyttäytymään noin, mutta oli siinä kyllä ihmettelemistä. Mikään hurjapäähän tamma ei ole, ja tuonkin tappelu näytti loppuunsa olevan vain leikkiä. Illasta Roosa jo söikin tarhaan tuotuja heiniä taas sovussa meidän Jaden kanssa. Sisään haettaessa Roosa tietenkin veti ja kiskoi kuin tuli hännän alla, ja sai hermot sauhuamaan innokkuudellaan. Kaikki vastaanhangoittelu laitetaan kuitenkin vielä iän piikkiin, toivommekin erittäin kovasti että Roosa rauhoittuisi tässä kevään aikana. Se kun ei oikein passaa meidän jalostussuunnitelmaan käyttää tällaisia pirulaisia. Ei sitten ollenkaan. Huomenna Roosalla olisi edessä koulutreeni, joka kyllä vähän jännittää. Noin energiaa uhkuvana se kun saattaa olla melko kova pala ratsastajalle.