sama omistaja, uusi osoite

©Klosterhof Medingen

Virallinen nimi	Twilight Sepulcher	Ikä	12, täyttänyt 4 vuotta 1.1.2015
Lempinimi	Eppu	Rotu	Suomalainen puoliverinen
Sukupuoli	Ori	Säkäkorkeus	173cm
VH-tunnus	VH15-031-0691	Väri	Musta
Syntynyt	19.11.2014	Painotus	Esteratsastus
Tuoja	Taciturn	Koulutustaso	Re 160cm
Omistaja	Taciturn VRL-12909	Meriitit	-

Luonne

Eppu syntyi 19.11.2014 erään Itä-Suomalaisen hevosmiehen kilpatalliin. Jo ennen syntymää tuosta varsasta oltiin povattu tulevan menestyjä, olivathan sen isä ja tämän isä olleet edustamassa aikoinaan Suomea maajoukkuetasolla. Varsan emä taasen oli tavallinen siitostamma: koko ikänsä lähinnä pihakoristeena elänyt, näyttelyitä kiertänyt ja kantakirjapalkittu tapaus, jonka taattin sukunsa puolesta jättävän jälkeensä vain laatuyksilöitä. Yhdistelmä oli kuulema herättänyt kiinnostusta ulkomailla asti, ja kasvattaja oli tiettävästi saanut useita puheluita kiinnostuneilta ostajilta jo kauan ennen varsan syntymää. Kun pieni musta nyttönen sitten vihdoin tuli maailmaan, uutisoitiin siitä jopa paikallisessa sanomalehdessä. "Tuollainen huippuluokan otus myydään varmaan Saksaan", kuului monen suusta niihin aikoihin. Pikkuinen orivarsa ei kuitenkaan vieroitusikäiseksi päästyään matkannut sen pidemmälle kuin kahdenkymmenen kilometrin päähän kodistaan. Meille se siis päätyi, suhteiden kautta tietysti. Varsan kasvattaja kun sattui olemaan tallimestarimme serkku, saimme me etuoikeutetusti tuon mustan hurmurin omistukseemme. Tiedä sitten, olisiko varsa muutenkin lähtenyt meille, luvassa kun kuitenkin oli se kisaava koti jalostuskäytöllä höystettynä. Ja näin lähellä asuessaan kasvattaja voi milloin tahansa tulla tervehtimään tuota kasvatustyönsä helmeä, joka silloin syntyessään puhutti niin monia paikallisia.

Eppu on upeaakin upeampi, ja ori kyllä tietää sen itsekin. Se on niin hienostunut ja upea herrasmies, joka ei onneksi näytä ollenkaan sellaisia ylimielisiä piirteitä mitä muut "paremmat" hevoset tuntuvat joskus omaavan. Eppu onkin luonteeltaan erittäin kiltti ja hellyydenkipeä otus, joka jakelee kaurapusuja myös ventovieraille ihmisille. Hoitotoimenpiteet orin kanssa sujuvat hyvin, se antaa harjailla rauhassa, eikä varusteidenkaan kanssa tule yleensä mitään ongelmia. Ainoa inhottava piirre Epussa on, että se meinaa aina tunkea hoitajansa syliin. Ori työntää yleensä turpansa hoitajan kainaloon ja tuhahtaa, vaivautuen kun tajuaakin ettei hän olekaan mikään pieni sylikoira. Yleensä Eppu ei sen enempää lähentele niin hoitajia kuin muitakaan ihmisiä, mutta kannattaa itse kuitenkin olla provosoimatta sitä ettei se ihan oikeasti käy päälle, ori kun on. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat Epulle ok juttu niin kauan kun sen vatsanalusta ei tarvitse kosketella. Ori on sieltä hyvin herkkä, ja esim harjaus kannattaa siitä kohti suorittaa jollain vähän pehmeämmällä harjalla. Muuten Eppu on melko vaivaton tapaus, se kun on luonnostaan niin hyväntahtoinen ja kiltti ettei se tekisi pahaa kärpäsellekään. Muiden hevosten kanssa ori tulee hyvin toimeen, vaikka tammojen suhteen se saattaakin joskus käydä hieman ylikierroksilla.

​Ratsuna Eppu on reipas, mutta ei missään nimessä liikaa kuumuva. Alkuverryttelyissä ori saattaa näyttää hieman yliaktiivisuuden piirteitä, mutta kunnollisen verryttelyn jälkeen se on yleensä tasainen kuin naapurin vanha lehmä, pienissä määrin siis. Tsäpäkkyyttähän Epusta löytyy, mutta se kyllä kuuntelee ratsastajan antamia pienimpiäkin apuja hyvin tunnollisesti, eikä jätä mitään huomiotta. Siinä mielessä Epun tarkkaavaisuus on kuitenkin pahaksi, että se heijastaa heti myös kaikki ratsastajan tekemät pienetkin virheet, ja suorittaa sen takia huonommin kuin yleensä. Parhaimmillaan ori on esteillä, vaikka siltä suoriutuu myös vaativatkin koulukoukerot. Maastoesteistä ori ei ole oikein koskaan perustanut, ja talliporukan yhteisillä määstorälläysretkillä se tykkää mielummin vain laukata tasaista maastotietä kuin loikkia tukkien ja ojien yli. Pieniä maastoesteitä orin kanssa ollaan kyllä hypätty, mutta jostain syystä se ei vaan ylitä niitä samalla innokkuudella kuin rataesteet. Taidossa ei siis ole puutetta, ainoastaan innostuksessa. Kisatilanteessa Eppu harvemmin stressaa, se käyttäytyykin tyynen viileästi ja tekee kaiken mitä ratsastaja käskee. Epun rauhallisesta asenteesta huolimatta sillä on oltava joku rautahermoinen ratsastaja, sillä kuten kotioloissakin, Eppu heijastaa kaikki ratsastajan tekemät pienetkin liikkeet, ja siten epävarmemman ratsastajan kanssa rata menisi Epulla todennäköisesti ihan päin seiniä. Kuljetuksistakaan Eppu ei stressaa, koppiin sitä pitää aina vähän maanitella mutta itse matkat sujuvat yleensä ilman mitään sen kummempia kommerverkkejä. Yleisesti Eppu onkin oikein kiltti ja upea herrasmiesori, jonka kanssa tulevat toimeen niin kaikki ihmiset kuin hevosetkin.

Suku

i. Sepulcher II fwb,174cm,m,evm	ii. Sepulcher fwb,169cm,mkm,evm	iii. tuntematon
		iie. tuntematon
	ie. Stonehill Maisy fwb,170cm,prt,evm	iei. tuntematon
		iee. tuntematon
e. Sun's Dusk fwb,167cm,trn,evm	ei. Sundance Kid fwb,168cm,mrn,evm	eii. tuntematon
		eie. tuntematon
	ee. Mistfall fwb,165cm,m,evm	eei. tuntematon
		eee. tuntematon

Jälkeläiset

22.01.2015 fwb-o.Valiant Skeleton Key (e.Northern Maiden)
01.07.2015 fwb-t.Valiant Darling (e.My Darling)

Kilpailut

Eppu kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet orin VRL-profiilista.

Valmennukset

Päiväkirja

1.12.2014 Tähti astuu areenalle
Keli oli mitä kylmin ja hyytävin: taivaalta satoi loskaa lakkaamatta, ja navakka tuuli levitti tuota inhaa hyyhdettä tallin ovista sisälle asti. Istuimme Marian kanssa toimistossa, ikkunasta vähän väliä kuikuillen. Odotimme kallista lastia: uusinta esteoriamme, oikeaa mestaria kuten oli ainakin povattu. Joimme siinä teetä hermostuneina, olisihan kuljetusauton jo pitänyt saapua. Matkaa ei ollut kuin parikymmentä kilometriä, joten aloimme jo pelätä trailerin suistuneen ojaan tai jotain pahempaa. Pian valot kuitenkin löivät sateen läpi puiden runkoja vasten meille tulevalla tiellä, joten jätin teekupposeni jäähtymään ja säntäsin tallin ulko-ovelle sydän pamppaillen. Sieltä se nyt tuli, varsa josta olin haaveillut jo ikuisuuden. Kun traileri sitten kaartoi pihaan roiskien loskaa ympäriinsä, juoksin heti tervehtimään sieltä ulos astuvaa miestä. Tämä auttoi minua ottamaan suuren mustan orivarsan ulos kopista, jonka jälkeen hän kiitteli kädestä pitäen ja sanoi joutuvansa lähtemään heti takaisin työntekoon. Jäin seisomaan siihen loskasateeseen, riimun päässä vasta vieroitettu varsa, joka katseli ympärilleen suurilla ruskeilla silmillään. Ulkona ei tuntunut enää niin kylmältä, itse asiassa naamaani poltteli kauheasti. En muista milloin olin ollut niin hermostunut uuden hevosen hankittuani. Katsoin tuota mustaa orivarsaa, joka oli puolivuotiaaksi melko suurikokoinen. Lähdin sitten kävelemään sisään talliin, ja tämä komistus seurasi kiltisti perässä. Orille valmistelemamme karsinan edessä seisoi Maria, joka katsoi meitä miltei kuola valuen. "Vau, se on tosiaankin hieno! Jo nyt voin sanoa varmaksi, että tuo tulee vielä menestymään", tämä kehui ja katsoi kun vein varsan karsinaansa ja otin siltä päitset pois. Tumma nuorukainen sai nyt jäädä yksin karsinaansa, seuranaan sillä olisi kuitenkin naapurikarsinan vanha Meeri-tamma, joka oltiin majoitettu siihen mahdollisesti rauhoittamaan pikkuoria. Toimistoon palattuani käteni tärisivät niin, etten pystynyt juomaan teetäni loppuun läikyttämättä. Jännitys oli kuitenkin ymmärrettävää: koskaan en ole vielä omistanut hevosta, josta on povattu niin paljon jo niin nuorella iällä. Toivottavasti en vaan joudu pettymään odotuksiin.