sama omistaja, uusi osoite
Virallinen nimi | le Rêve London | Ikä | 4, täyttänyt 4 vuotta 1.6.2015 |
Lempinimi | Noora | Rotu | Hollanninpuoliverinen |
Sukupuoli | Tamma | Säkäkorkeus | 163cm |
VH-tunnus | VH00-000-0000 | Väri | Tummanruunikko |
Syntynyt | 15.4.2015 | Painotus | Koulratsastus |
Kasvattaja | VRL-11720 Piste | Koulutustaso | Ko GP |
Omistaja | Taciturn VRL-12909 | Meriitit | - |
Luonne
Luonne tulee...
Suku
i. Gemakkelijk en Voordelig kwpn,162cm,trn |
ii. Super Bronson evm |
iii. Veinig Reus evm |
iie. Klassiek Mary evm | ||
ie. Abbigale XI evm |
iei. Uit Joseph evm | |
iee. Mooi Missen evm | ||
e. ML's Light Shatter kwpn,163cm,km |
ei. ML's Beam Of Lights evm |
eii. Zipcode evm |
eie. Allie Jenen evm | ||
ee. Speaking About Broken Dreams evm |
eei. Choo-choo evm | |
eee. Pretty Guapa evm |
Jälkeläiset
Kilpailut
Noora kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet tamman VRL-profiilista.
Valmennukset
Päiväkirja
21.6.2015 Perustreeniä
Ratsastelin tänään Nooralla meidän hiekkakentällä, ihan perinteisen koulutreenin merkeissä. Harjoittelimme lähinnä saamaan ratsastusradan teistä siistejä, varsinkin kun symmetrisen ympyrän tekeminen on viime aikoina tuntunut olevan sekä ratsulta että ratsastajaltakin vähän hakusessa. Itse en ollut ihan täydessä vedossa meillepäin iskeneen flunssa-aallon takia. Välillä pompinkin selässä kuin perunasäkki, kun en vain jaksanut pitää itseäni koossa. Tämä vaikuttikin negatiivisesti Nooraan, joka heijasti jokaisen huonon liikkeeni omiinsa ja kehitys tämän päivän tehtävissä näytti pysähtyneen kokonaan. Tamma kulki kuitenkin kaikin puolin kiltisti, ja aina kun se vaan sai jotain selkoa avuistani, pisti se selvästi parastaan peliin. Nuoresta iästään huolimatta Noora onkin erittäin fiksu ja ennen kaikkea taidokas: se osaa jo nyt korjailla niitä ratsastajan virheitä, ainakin silloin kun tehtävä on sille ennestään tuttu. Symmetrisen ympyrän tekeminen on kuitenkin meidän molempien heikko kohta, ja sitä yritimmekin hioa omasta kipeästä olotilastani huolimatta. Valmentajamme Marikki katsoi osan ratsastuksestani, mutta sitten tämän piti lähteä muihin hommiin. Ennen lähtöään tämä antoi vinkiksi keskittyä nyt ennen kaikkea siihen ympyrään, vaikka mikä olisi: hyvä ratsastaja kuulema pistäisi huonon olon taakseen ja keskittyisi radalla vain hevoseen ja sen suoritukseen. Tietysti ne omat avut olivat erittäin tärkeässä asemassa, mutta sen sijaan että ajattelisin kuinka oikein annan ne avut, oli minun kuulema mietittävä kuinka hevonen ne oikein ottaa vastaan. Vaikka pääni tuntuikin ihan pumpulilta, enkä meinannut saada mitään tolkkua Marikin höpötyksistä, tajusin viimein eräällä pääty-ympyrällä hellittää ohjia, ja antaa Nooran tehdä kuvio miten se itse sen haluaa. Ja niin tamma teki täydellisen muotoisen ympyrän, ja minä taputin sitä lavalle kiitollisena. Jos en tänään mitään muuta oppinut, niin ainakin sen että Nooran kanssa pitää tamman antaa tehdä mahdollisimman paljon itse, kunhan minä vain näyttäisin hieman suuntaa. Kokoaikainen kontrollointini oli saanut sen tekemään ympyrän huonosti: juuri niin kuin minä sitä ohjasin. Noora osasi näemmä itse hahmottaa paremmin mistä kulkee hyvä ympyrä, kun minä taasen olin toista mieltä ja tamma meni siitä ihan solmuun. Ratsastuksen päätteeksi vein tamman karsinaansa jossa riisuin sen ja annoin pari porkkananpätkää palkkioksi. Sen jälkeen tamma sai mennä tarhailemaan, kun itse suuntasin toimistoon keittämään itselleni teetä. Siellä saisin miettiä rauhassa, kuinka voisin parantaa yhteistyötäni Nooran kanssa entisestään. Ja jospa Marikilta sitten liikenisi lisää noita elämää suurempia vinkkejä...
Ratsastelin tänään Nooralla meidän hiekkakentällä, ihan perinteisen koulutreenin merkeissä. Harjoittelimme lähinnä saamaan ratsastusradan teistä siistejä, varsinkin kun symmetrisen ympyrän tekeminen on viime aikoina tuntunut olevan sekä ratsulta että ratsastajaltakin vähän hakusessa. Itse en ollut ihan täydessä vedossa meillepäin iskeneen flunssa-aallon takia. Välillä pompinkin selässä kuin perunasäkki, kun en vain jaksanut pitää itseäni koossa. Tämä vaikuttikin negatiivisesti Nooraan, joka heijasti jokaisen huonon liikkeeni omiinsa ja kehitys tämän päivän tehtävissä näytti pysähtyneen kokonaan. Tamma kulki kuitenkin kaikin puolin kiltisti, ja aina kun se vaan sai jotain selkoa avuistani, pisti se selvästi parastaan peliin. Nuoresta iästään huolimatta Noora onkin erittäin fiksu ja ennen kaikkea taidokas: se osaa jo nyt korjailla niitä ratsastajan virheitä, ainakin silloin kun tehtävä on sille ennestään tuttu. Symmetrisen ympyrän tekeminen on kuitenkin meidän molempien heikko kohta, ja sitä yritimmekin hioa omasta kipeästä olotilastani huolimatta. Valmentajamme Marikki katsoi osan ratsastuksestani, mutta sitten tämän piti lähteä muihin hommiin. Ennen lähtöään tämä antoi vinkiksi keskittyä nyt ennen kaikkea siihen ympyrään, vaikka mikä olisi: hyvä ratsastaja kuulema pistäisi huonon olon taakseen ja keskittyisi radalla vain hevoseen ja sen suoritukseen. Tietysti ne omat avut olivat erittäin tärkeässä asemassa, mutta sen sijaan että ajattelisin kuinka oikein annan ne avut, oli minun kuulema mietittävä kuinka hevonen ne oikein ottaa vastaan. Vaikka pääni tuntuikin ihan pumpulilta, enkä meinannut saada mitään tolkkua Marikin höpötyksistä, tajusin viimein eräällä pääty-ympyrällä hellittää ohjia, ja antaa Nooran tehdä kuvio miten se itse sen haluaa. Ja niin tamma teki täydellisen muotoisen ympyrän, ja minä taputin sitä lavalle kiitollisena. Jos en tänään mitään muuta oppinut, niin ainakin sen että Nooran kanssa pitää tamman antaa tehdä mahdollisimman paljon itse, kunhan minä vain näyttäisin hieman suuntaa. Kokoaikainen kontrollointini oli saanut sen tekemään ympyrän huonosti: juuri niin kuin minä sitä ohjasin. Noora osasi näemmä itse hahmottaa paremmin mistä kulkee hyvä ympyrä, kun minä taasen olin toista mieltä ja tamma meni siitä ihan solmuun. Ratsastuksen päätteeksi vein tamman karsinaansa jossa riisuin sen ja annoin pari porkkananpätkää palkkioksi. Sen jälkeen tamma sai mennä tarhailemaan, kun itse suuntasin toimistoon keittämään itselleni teetä. Siellä saisin miettiä rauhassa, kuinka voisin parantaa yhteistyötäni Nooran kanssa entisestään. Ja jospa Marikilta sitten liikenisi lisää noita elämää suurempia vinkkejä...